Ainakin tuo TV2:n keskustelu maahanmuutosta onnistui välittämään sen kaaoksen, joka tilanteeseen liittyy. Minua säälitti, kun studioon oli tuotu vastikään maahan tulleita kommentoimaan suomalaista ilmapiiriä. Kävi ilmi sekin, ettei joillakin studioon tulleilla ollut aavistustakaan maan ilmapiiristä. Mieleen tuli se itäsaksalainen elokuva, jossa sairaalta äidiltä salattiin, että sosialismi oli romahtanut ja Saksat yhdistyneet. Tosin kielitaidottomiltahan ei niin kauheasti tarvitse salata, he elävät omassa todellisuudessaan ellei joku ryhdy kulttuuritulkiksi, eikä ole ilmeisesti ryhtynyt.
Entinen kotikuntani Punkalaidun oli komeasti esillä, samoin mahtavaa kotiuttamistyötä tekevä Vanttilan muovi, joka työllistää Punkalaitumelle paiskautuneita turvapaikanhakijoita. Duudsoneiden vierailusta ehdinkin jo kesällä kuulla, kun olin kummilapsen rippijuhlassa, mutta vasta eilisessä keskustelussa minulle valkeni heidän vierailunsa tarkoitus. No joo, ehkä se on tätä nykyaikaa, että kaikesta on tehtävä spektaakkelia.
Asuin itse Punkalaitumen vastaanottokeskuksen lähellä vuosina 1990-2004. (Se oli entinen työlaitos ja päihdehuoltolaitos ja muuntui vastaanottokeskukseksi vuosituhannen taitteessa.) Olin siellä vapaaehtoistyössä Kosovon albaanien ja ukrainalaisten ja muiden ns. "venäläisten" tullessa. Venäläiset oli siis yleisnimi kaikille, jotka tulivat entisen Neuvostoliiton alueelta. Siltä ajalta en muista ongelmia, enkä sitä että ihmisillä olisi ollut erityisiä pelkoja turvapaikanhakijoita kohtaan. Mutta olihan se erikoista, että yhtäkkiä Punkalaitumenjoella ongittiin kaloja, kun sitä ennen ei kukaan käynyt siellä kalassa. Mutta turvapaikanhakijat yrittivät tuosta matalasta sameasta joesta saada vähän särvintä ja tulihan sieltä ainakin särkiä ja haukia ja lahnoja.
Tuo keskusteluhan oli sinänsä ihan kaoottinen, mutta niinhän on tietysti tilanne maassakin vähän kaoottinen. Luterilainen punatukkainen karjalaissyntyinen naispappi puhui ihan järkeviä, mutta esim. minusta ei ole niin suureen sosiaalisuuteen kuin mitä hän tuntui pitävän ihan normina. Tosin olen kyllä itsekin kovasti ponnistellut päästäkseni syvempään ja parempaan vuorovaikutukseen maailman kanssa. Nopein tapa kotouttaa olisi adoptoida maahanmuuttaja omaan perheeseen. Kyllähän minäkin voisin jonkun tosi kivan maahanmuuttajan adoptoida. Melkein adoptoin yhden kamerunilaisen pojan, annoin sille polkupyöränikin, mutta sitten se katosi. Erään iranilaisperheen adoptiota olen yrittänyt vähän vierestä tukea, mutta olen huomannut että sekin käy voimille. Ihmiset pelkäävät, siis nämä iranilaiset, turvapaikanhakuprosessi pitkistyy ja mutkistuu, elämä käy raskaaksi. Kun itsekin joutuu välillä riipimään elämänuskonsa lattianraosta, niin tuntuu ettei siitä kovin paljon riitä toisille, jotka ovat ihan pohjattomia kaivoja omassa epätoivossaan.
Entinen kotikuntani Punkalaidun oli komeasti esillä, samoin mahtavaa kotiuttamistyötä tekevä Vanttilan muovi, joka työllistää Punkalaitumelle paiskautuneita turvapaikanhakijoita. Duudsoneiden vierailusta ehdinkin jo kesällä kuulla, kun olin kummilapsen rippijuhlassa, mutta vasta eilisessä keskustelussa minulle valkeni heidän vierailunsa tarkoitus. No joo, ehkä se on tätä nykyaikaa, että kaikesta on tehtävä spektaakkelia.
Asuin itse Punkalaitumen vastaanottokeskuksen lähellä vuosina 1990-2004. (Se oli entinen työlaitos ja päihdehuoltolaitos ja muuntui vastaanottokeskukseksi vuosituhannen taitteessa.) Olin siellä vapaaehtoistyössä Kosovon albaanien ja ukrainalaisten ja muiden ns. "venäläisten" tullessa. Venäläiset oli siis yleisnimi kaikille, jotka tulivat entisen Neuvostoliiton alueelta. Siltä ajalta en muista ongelmia, enkä sitä että ihmisillä olisi ollut erityisiä pelkoja turvapaikanhakijoita kohtaan. Mutta olihan se erikoista, että yhtäkkiä Punkalaitumenjoella ongittiin kaloja, kun sitä ennen ei kukaan käynyt siellä kalassa. Mutta turvapaikanhakijat yrittivät tuosta matalasta sameasta joesta saada vähän särvintä ja tulihan sieltä ainakin särkiä ja haukia ja lahnoja.
Tuo keskusteluhan oli sinänsä ihan kaoottinen, mutta niinhän on tietysti tilanne maassakin vähän kaoottinen. Luterilainen punatukkainen karjalaissyntyinen naispappi puhui ihan järkeviä, mutta esim. minusta ei ole niin suureen sosiaalisuuteen kuin mitä hän tuntui pitävän ihan normina. Tosin olen kyllä itsekin kovasti ponnistellut päästäkseni syvempään ja parempaan vuorovaikutukseen maailman kanssa. Nopein tapa kotouttaa olisi adoptoida maahanmuuttaja omaan perheeseen. Kyllähän minäkin voisin jonkun tosi kivan maahanmuuttajan adoptoida. Melkein adoptoin yhden kamerunilaisen pojan, annoin sille polkupyöränikin, mutta sitten se katosi. Erään iranilaisperheen adoptiota olen yrittänyt vähän vierestä tukea, mutta olen huomannut että sekin käy voimille. Ihmiset pelkäävät, siis nämä iranilaiset, turvapaikanhakuprosessi pitkistyy ja mutkistuu, elämä käy raskaaksi. Kun itsekin joutuu välillä riipimään elämänuskonsa lattianraosta, niin tuntuu ettei siitä kovin paljon riitä toisille, jotka ovat ihan pohjattomia kaivoja omassa epätoivossaan.
Tekstit
Ihan hyvä idea. Siis lopettaa maahanmuuttoaiheesta vuodattaminen. Ikään kuin positiivinen vuodattaminen ei ole ollut yhtään sen parempaa aiheuttavaa kuin negatiivinenkaan. Esim. Sipilän asunnolla ei yhtään pakolaista tulla näkemään, mutta hän positiivisesti vuodatti ja tulos oli sitten se, ettei yhtään pakolaista häneen asuntoonsa mennyt, vaikka Irakista lähti paljon ihmisiä Suomeen hänen lausuntonsa takia. NYT STOP KAIKKI VUODATUS. KUKAAN EI KESTÄ, EI JAKSA EIKÄ SIITÄ OLE MITÄÄN HYÖTYÄ! Yksikään positiivisesti vuodattava ei ole yhtään sen parempi kuin negatiivisesti vuodattava. NYT TURPA KIINNI! Kaikki ovat täysin kyllästyneitä!
VastaaPoista