Olen tietysti julkaissut taas romaaninkin. Tai Karistohan
sen on julkaissut, minä vain kirjoitin.
Pohjakosketus pohtii uskollisuutta ja lupausten
pitämisen vaikeutta. Moni meistä haluaa joskus unohtaa toiselle tekemänsä
lupauksen, mutta harva pitää siitä, että itselle annettu lupaus rikotaan.
Tutulta lähti aviomies toisen miehen perään ja tapahtuma oli
esillä myös mediassa, koska siihen aikaan oli juttua sukupuolineutraalista avioliittolaista, joten perhetragedia sopi hyvin trendeihin.
Mediassa julkaistujen juttujen perusteella tuli sellainen vaikutelma, että jättäjä oli tarinan sankari ja jätetty oli vähän konna, tai ainakin syyttäköön itseään, kun ei jo nuorena tajunnut miehensä seksuaalista suuntautuneisuutta. Viis yhteisistä lapsista ynnä muista.
Minua tämä median näkökulma vähän rasitti, koska tosiasia kuitenkin oli, ettei vaimo ollut pakottanut miestä kanssaan avioon ja lapsia laittamaan. Ja hän oli kuvitellut solmivansa rakkausavioliiton ja elävänsä miehensä kanssa kunnes kuolema erottaa.
Mediassa julkaistujen juttujen perusteella tuli sellainen vaikutelma, että jättäjä oli tarinan sankari ja jätetty oli vähän konna, tai ainakin syyttäköön itseään, kun ei jo nuorena tajunnut miehensä seksuaalista suuntautuneisuutta. Viis yhteisistä lapsista ynnä muista.
Minua tämä median näkökulma vähän rasitti, koska tosiasia kuitenkin oli, ettei vaimo ollut pakottanut miestä kanssaan avioon ja lapsia laittamaan. Ja hän oli kuvitellut solmivansa rakkausavioliiton ja elävänsä miehensä kanssa kunnes kuolema erottaa.
Median yksisilmäinen näkökulma perhetragediaan hämmästytti minua. Miten sydämettömästi suhtauduttiin jätettyyn osapuoleen, joka sai lehdistä lukea miehensä uudesta onnesta.
Tekstit
Luin. Tykkäsin.
VastaaPoistaKiva kuulla!
PoistaOnnittelut tästäkin!
VastaaPoistaTuntuu kyllä, että ajassamme on erilainen uuden aloittaminen ja entisen hylkääminen arvostetumpaa ja hienompaa, kuin vanhan vaaliminen.
Toki jos vanha on kelvotonta, mitäs sitä säästämään, mutta paljon olisi vaalittavaakin ja peiliin katsomista siinä, miksi mikäkin ja milloinkin, alkaa olla kelvotonta tai on sellaiseksi omissa silmissä (tai peräti omien tekojen seurauksena) muuttunut.
Minusta on vähän hassua (koskien muutakin kuin ihmissuhteita) miten nopeasti jokin nykyinen tai vasta äskettäinen onkin jo täyttä hylkytavaraa. Oikeastaan se on traagista. Sitäkin kautta kadotamme paljon sellaista, mitä on tähän asti kannateltu mukana ja arvostettu. Katoaa tärkeää perspektiiviä edes lähihistoriaan, saatikka pidemmälle.
Joka tapauksessa, kirjasi vaikuttavat lukemisen arvoiselta. Ilmoitan mielelläni mielipiteeni teoksistasi minäkin, kun vain pääsen sinne asti. En ole vielä nimittäin mitään kirjojasi lukenut, vain näitä blogitekstejä, jotka sinänsä aina ilahduttavat. Mutta jospa olisin matkalla jo kohti kokonaista kirjanlukuakin.
Sehän meillä on haasteena että digitaaliset mediat syövät ihmisiltä ajan. Me elämme aikaa jota leimaa historian hylkäämimen. Se näkyy eri asioissa ja seurauksia voimme vain arvailla .
Poista