Minusta on tullut yksi niistä luopioista, jotka ovat lähestulkoon hylänneet bloginsa, eikä asiaa paljon auta, että päätin yhtäkkiä sittenkin vielä laatia yhden löyhämielisen päivityksen. Olisin voinut valita kirjoittaa monesta mielen päällä olevasta kitkerästä aiheesta, mutta en pysty, koska olen niin iloinen tästä tulevasta joulukirjastani. Kuvastakin tuli hämärä, kun käsi tärisi innosta saatuani vedokset käteeni.
Tuossa on esimerkkiaukeama. Tässä on siis joulun kulttuuri- ja aatehistoriaa sarjakuvamuodossa. Nyt pitäisi sitten vielä tehdä se, mikä vedosten kanssa AINA pitää tehdä, eli lukea ne silmä kädessä ja etsiä virheitä. Mutta miten voin etsiä virheitä jostain täydellisen söpöstä. Vaikea dilemma. Nyt tyydyn vain silittelemään rakastuneesti tulevan uusimman kirjani sivuja.
Tekstit
Kyllähän tämä blogin päivityksestä käy, näin hauska uutinen. Olenkin jo muutamaan kertaan vakoillut, josko olisit palannut. Kun kerran sivuillesi eksyin, ajattelin, että voisi lukukokemuksen uudistaakin, kun niin kivoja kirjoittelit, olen siis ollut ikäänkuin odottavalla kannalla, että palaisit. Minultakin silitys uudelle kirjalle ja ilon jakamisen tunne, onnittelut!
VastaaPoistaToivottavasti palaat muihinkin aiheisiin taas myöhemmin. Oletko mahtanut jo kirjoittaa lisää edellisestä aiheestasi, sukupuolien vaihtamisen ihmeellisestä maailmasta? Aloittanut uuden kirjan?
Aiheeseen törmää, väistämättä, sellainenkin joka ei siitä mitään ymmärrä. Sinun sanasi olivat kivan neutraalin uteliaat ja tarkastelevat. Itse en osannut sanoa (ajatella...) aiheesta mitään fiksua, joten vaikenin.
Olen kovin ihmeissäni nykyisin jo siitä, että sukupuoliominaisuuksiaan pitää yleensä tuoda julki ja toisten tiedettäväksi. Entisessä maailmassa sellaiset olivat yksityisasioita, kai. Koska olen ihan tavallinen ihminen enkä omaa mitään erikoisia suuntauksia itsessäni, ja olen ruumiissanikin kotonani, minun on vaikea asettua rooliin jossa joutuisin "taistelemaan oikeuksistani". Ehkä jotain byrokratiataisteluita terveydentilan tiimoilta olen joutunut käymään, mutta siinä kaikki. Ajatellen miesten, naisten ja kaikkien muiden (?)sukupuoliolentojen oikeuksia, niitä en ole joutunut kauheasti punnitsemaan. Kertooko se sitten siitä että ongelmat eivät ole osuneet kohdalleni tai että elämäni olisi siinä kohtaa ollut vain helppoa ja yksinkertaista, kohtaamani ihmisetkin ovat kohdelleet minua aina oikein... no se nyt ei pidä paikkaansa, mutta olen huono yhdistämään taas mitä tahansa huonoa käytöstä juuri sukupuoleen.
Eräs lapsena aikuisen taholta loukattu/hyväksikäytetty ystäväni kertoi halunneensa aina olla poika, vaikka on tyttö, ja hän selitti kokemustaan sillä, että jos hän olisi ollut poika, ei sellaista olisi tapahtunut (?) ja että tyttömäiset ominaisuudet olivat aina inhottaneet häntä sen jälkeen. Kummallista, miten toisen väärinteko voi muuttua arvosteluksi tai inhoksi omia sinänsä ihan hyviä ominaisuuksia kohtaan. Tästä on onneksi jo kauan ja nykyisin hän on varsin tasapainoinen ja onnellinen äitinainen joka on jo tyytyväinen naiseuteensa, eikä sitä enää vaihtaisi pois.
Mutta tämä nyt oli taas toista asiaa, kun itsensä muuten vaan väärään sukupuoleen syntyneeksi itsensä kokevan ... kokemukset. (rikas rakas suomen kielemme.)
En jaarita enempää, mutta tulen taas myöhemmin vilkaisemaan, oletko kirjaillut lisää. Vaikka tuleekin fiilis, kuin hieman vakoilisin sinua, kun enhän sinua tunne, ja täällä kuitenkin odottelen ja vahdin, että milloin kirjoitat lisää! Suo tämä nykyaika minulle anteeksi, tällaista se teettää. Hyvin elokuisin terveisin!
Hei nimetön, mutta ei olematon, kiitos kommentistasi! Tuo kirjaidea ei ole ehtinyt lähteä vielä kehittymään, enkä tiedä lähteekökään, koska olen sekaantunut edelleen kaikenlaisiin muihin hankkeitiin, jotka on pakko tehdä valmiiksi, koska olen saanut niihin apurahan, ja sitten pitää laatia selvitys, että mihin raha on käytetty. joten ideointi on edelleen vain ideointia. Mutta kuten totesit, aihe on erittäin pinnalla. Täytyy miettiä. Kiva, kun piipahdit täällä!
PoistaNiinhän se on, että ajankohtaista tekemistä riittää, mistä on "pakko" suoriutua juuri nyt ja ennen kaikkea muuta. Onneksi ohessa on "vapaiden ajatusten tila", jossa ajatukset liitelevät missä huvittaa sillä välin kun mitäkin aikataulutettua ajankohtaisesti pakertaa. Iloa ja voimia vain kaikkeen mihin tarvitaan!
PoistaItse olen pari kertaa hakenut apurahaa, toinen kirjalliseen tuotokseen ja toinen kuvataiteeseen. Koin anomuksen tekemisen niin syövänä prosessina, että olin kieltävästä vastauksesta lopulta vain huojentunut. Kas olin ehtinyt jo olla kauhuissani siitäkin, miten tulisin ikinä selviämään siitä "tässä selitän mitä tein"-osuudesta! Apurahan anomisella oli sellainenkin vaikutus, että kaikki tekeminen niiltä tiimoilta lamaantui useiksi kuukausiksi. Tunsin itseni heikoksi ja väärällä tavalla "vaikutetuksi"... Mutta nyt tuosta on jo kauan, ja olen takaisin selitysvelvollisuudettoman tekemisen puoellla. Hatunnosto sinulle, kun ilmeisen kokeneena noista tarvittavista suoriudut ja tekeminen saa jatkua. Onhan talous aivan järkyttävän iso juttu näissä, että pystyy käyttämään ajan työskentelyyn.
Kyllä tuo problematiikka apurahojen kanssa on tuttua myös täällä päässä. Mutta on ollut pakko oppia selviytymään, kun laitoin elämän yhden kortin varaan joskus 90-luvun hulluina alkuvuosina jolloin maailma ja myös kirjallisuusmaailma näytti aivan toiselta kuin nyt. Ja olin vielä nuori. Mutta.
PoistaJee, tämä blogi päivittyykin aina välillä!!
VastaaPoistaJoulua ja kirjaasi odotellessa!
No juu, joskus:-)
VastaaPoista