Lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu, joten hyvää joulunjatkoa kaikille tasapuolisesti. Tosin nyt huomaan, että kuva on hiukan epäraamatullinen, koska lasta ei ole kapaloitu.
Tämä syksy alkaa olla virallisesti ohi, talvipäivänseisauskin on takanapäin. Hauskaa on ollut koko rahan edestä, kun olen tuon joulukirjan myötä joutunut kauppalopoksi. Olen mennyt rohkeasti epämukavuusalueelle, ja siellä on tosiaan ollut epämukavaa. Mutta syyskuun alussa minulla oli pikkuruisessa työhuoneessani 18 kpl ruskeita pahvilaatikoita täynnä Niilon joulukoulua, nyt niitä on enää kolme.
Kauppaa tehdessä on muodostunut jotenkin uudenlainen näkökulma asioihin. Tuosta krääsän menekistä jo kirjoitinkin, kun myyjäisissä myytiin valotonttua kuin siimaa. Mutta sitten olen joutunut miettimään myös markkinointiasiaa. Kuinka löydetään otollinen kohderyhmä. Koska vähäisen kokemukseni perusteella aavistan, että sellainen olisi olemassa.
Mainetta kirjani sai Sotahuudon ja muutaman blogiarvion (esim tämä) kautta, mutta varsinainen kaikkialla esillä oleva hittituote se ei ollut. Olen tässä yrittänyt analysoida tilannetta. Suuri osa ihmisistä ei ylipäätään ole kiinnostunut kirjoista. Sitten on olemassa aktiivinen kirjallisuutta seuraava ja lukeva väestönosa, mutta hekään eivät ole kiinnostuneita minun kirjoistani, koska kirjailijan elämääni on neljännesvuosisadan ajan varjostanut se tosiasia, ettei media ole kiinnostunut minusta tekijänä eikä kirjoistani teoksina.
Mutta vuodesta toiseen kuulun Sanastokorvauksen saajista siihen kolmen prosentin ryhmään joka saa eniten rahaa kirjastolainauksista. Kolmen prosentin ryhmässä on tietysti kymmeniä muitakin kirjailijoita, mutta mielestäni keikun silti tilastoissa aika korkealla.
Niilon joulukoulun kanssa olen nyt huomannut, että suurin osa tietysti ei osta yhtään kappaletta, mutta sitten tämän tästä tulee eteen tyyppi, joka ostaa ensin monta. Hetken kuluttua hän tilaa niitä lisää. Hän kertoo antaneensa kirjat lahjaksi, lahjan saaja on ihastunut kirjaan ja haluaa antaa itsekin sen lahjaksi joillekin läheisilleen.
Puolet kirjan myynnistä on mennyt kirjastoihin, toinen puoli on levinnyt näin. Kovin monta yhden kappaleen ostajaa ei listaltani löydy.
Jos nyt pitää summata tilanne jotenkin, niin varsinainen rahasampo tämä hanke ei ole minulle tekijälle ollut.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro mitä mielessä!