"Kaikki miehet yhteisesti kysyvät teiltä sisarelta jos se on teitin tahtonne, että ruoka on tullut niin huonoksi jos ei ruoka tule paremmaksi niin siitä tulee ikävämpiä seurauksia kaikin puolin." Lepran potilaiden viesti johtavalle diakonissalle.
perjantai 29. toukokuuta 2015
Titityy
"Kaikki miehet yhteisesti kysyvät teiltä sisarelta jos se on teitin tahtonne, että ruoka on tullut niin huonoksi jos ei ruoka tule paremmaksi niin siitä tulee ikävämpiä seurauksia kaikin puolin." Lepran potilaiden viesti johtavalle diakonissalle.
torstai 28. toukokuuta 2015
Lepra virkosi koomasta
Kirjoitan tätä junassa, joka kulkee kohti pääkaupunkia. Olen junassa siksi, että Helsingin yliopiston museossa on yllättäen putkahtanut ilmoille kappale Oriveden lepran arkistoa ja minä riennän tutkimaan mitä sieltä löytyy.
Yritän nyt kovasti eläytyä ajatukseen, että tässä on kirjailija, joka tekee taustatyötä. Näinhän kirjailijat tekevät. Elävät jännittävää elämää, tutkivat jännittäviä asioita, vaikken tiedä onko lepran arkisto niin kovin jännittävä asia. Ehkä se riittää, kun minusta itsestäni asia on jännittävä.
Juna kiitää läpi järkyttävän kauniiden maisemien. Vihreitä peltoja joita voikukat valostuttavat. Metsiä, kumpuja kukkuloita, kimmeltäviä vesiä. Pilvetön taivas. Olen siis matkalla, olen olen. Kuinkahan kauan minä mahdan taas tätä leprakirjaa kirjoittaa. Ei se ehkä haittaa jos menee vuosia.
Yritän nyt kovasti eläytyä ajatukseen, että tässä on kirjailija, joka tekee taustatyötä. Näinhän kirjailijat tekevät. Elävät jännittävää elämää, tutkivat jännittäviä asioita, vaikken tiedä onko lepran arkisto niin kovin jännittävä asia. Ehkä se riittää, kun minusta itsestäni asia on jännittävä.
Juna kiitää läpi järkyttävän kauniiden maisemien. Vihreitä peltoja joita voikukat valostuttavat. Metsiä, kumpuja kukkuloita, kimmeltäviä vesiä. Pilvetön taivas. Olen siis matkalla, olen olen. Kuinkahan kauan minä mahdan taas tätä leprakirjaa kirjoittaa. Ei se ehkä haittaa jos menee vuosia.
tiistai 26. toukokuuta 2015
Vatulointini jatkuu
En tiedä mikä on, mutta minun henkilökohtainen vatulointikorini on tyhjä.
Kollegat ovat haluttuja, saavat kutsuja. Minä en saa, tai jos saan menen piiloon.
Haluaisin pysäyttää ajan hetkeksi. Toukokuu saisi jatkua pitkään. Haluaisin sellaisia päiviä, kun ei olisi muuta tekemistä kuin istua koneen ääressä ja yrittää kirjoittaa jotain. Mutta olen sotkenut itseni muiden ihmisten elämään, ne ihmiset vaativat kummallisia asioita ja minä suostun kaikkeen.
Olen koko ikäni halunnut olla suosittu kirjailija, mutta alan vähitellen ymmärtää, että kutsumukseni onkin päinvastainen, minun pitääkin olla epäsuosittu kirjailija. Se on selvästikin minun kohtaloni. Mutta en ole vielä riittävän epäsuosittu. Kovin moni ei vihaa minua vimmaisesti. Pitäisi uskaltautua vihattavaksi, kun kerran en ole onnistunut herättämään rakkautta. En edes mielenkiintoa. Jostain syystä jotkut vain lukevat kirjojani aikansa kuluksi ja sitten manailevat, että olisi sen ajan voinut paremminkin käyttää.
Joku voi huomata, että olen yhä kauemmaksi ajautunut Oriveden leprasairaalan diakonissoista, tämän bloginhan piti olla aiheeseen liittyvä työpäiväkirja. Mutta Helsingistä on löytynyt kappala lepran arkistoa ja sitä minä menen katsomaan perjantaina.
Kollegat ovat haluttuja, saavat kutsuja. Minä en saa, tai jos saan menen piiloon.
Haluaisin pysäyttää ajan hetkeksi. Toukokuu saisi jatkua pitkään. Haluaisin sellaisia päiviä, kun ei olisi muuta tekemistä kuin istua koneen ääressä ja yrittää kirjoittaa jotain. Mutta olen sotkenut itseni muiden ihmisten elämään, ne ihmiset vaativat kummallisia asioita ja minä suostun kaikkeen.
Olen koko ikäni halunnut olla suosittu kirjailija, mutta alan vähitellen ymmärtää, että kutsumukseni onkin päinvastainen, minun pitääkin olla epäsuosittu kirjailija. Se on selvästikin minun kohtaloni. Mutta en ole vielä riittävän epäsuosittu. Kovin moni ei vihaa minua vimmaisesti. Pitäisi uskaltautua vihattavaksi, kun kerran en ole onnistunut herättämään rakkautta. En edes mielenkiintoa. Jostain syystä jotkut vain lukevat kirjojani aikansa kuluksi ja sitten manailevat, että olisi sen ajan voinut paremminkin käyttää.
Joku voi huomata, että olen yhä kauemmaksi ajautunut Oriveden leprasairaalan diakonissoista, tämän bloginhan piti olla aiheeseen liittyvä työpäiväkirja. Mutta Helsingistä on löytynyt kappala lepran arkistoa ja sitä minä menen katsomaan perjantaina.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Tekstit
