maanantai 26. heinäkuuta 2010

Menneisyyden musta aukko paljastaa salaisuuksia vähitellen

Voi olla, ettei Keski-Porin alueella asuva rippikouluikäinen voinut vuosina 1973-1976 selviytyä aikuistumisriitistään joutumatta tekemisiin minun kanssani. Kesät ilmeisesti asuin rippikoululeireillä ja rämpytin kitaraa. Tämä valkeni minulle sunnuntaina, kun osallistuin seurakuntanuorten 35-vuotismuistelutapahtumaan.

Porin nuorisokeskuksen tekemässä filmissä kaikui taustalla minun kitarani epävireinen rämpytys, sen lisäksi että lauloin kimakalla äänellä Napoleonin mopon säveleen riimittelemäni veisun elämästä Ilmolassa. (Leirikeskus Lyttylässä, sittemmin myyty pois, kuulemma.) Olin yllättynyt kuullessani, että tällainen filmi on olemassa, en ollut tiennyt siitä. Vielä suurempi järkytys oli havaita, että minä esiinnyin siinä filmissä. Kirjavaan villatakkiin sonnustautunut hahmoni oli tallennettu filmille ja musisointini hallitsi äänimaailmaa.

Pieni lisäjärkytys oli kuulla, että nuorisohjaajat olivat filmin kanssa kiertäneet kouluissa, ja sitä oli esitetty yhä uusille koululaissukupolville. Tarkoituksena oli ollut houkutella nuoria rippileireille. Täytyisi nyt varmaan ottaa jotenkin omaksi ansiokseen se, että Porissa nykyään melkein kaikki suorittavat rippikoulun leirinä, ja että rippikoulu yleensäkin on aikamoinen menestystarina, josta Ruotsin kirkko voi vain haaveilla.

Mutta miten on mahdollista noin totaalisesti unohtaa tuollainen asia. Filmin tekoon osallistunut herra kertoi, että filmi jälkiäänitettiin Ilmolan vanhassa saunassa. Minä olen siis ollut mukana sellaisessakin sessiossa, eikä minulla ole asiasta minkäänlaista muistikuvaa.

Tämä filmi avaa elämääni aika huolestuttavia odotushorisontteja. Mitähän kaikkea muuta menneisyyteeni kätkeytyy. Mitä voi vielä putkahdella esiin? Mitä kaikkea muuta on unohtunut? Elokuvatähteys sentään, olisin kuvitellut että sellainen asia jäisi mieleen.

Share/Bookmark

9 kommenttia:

  1. Herkullinen muisto ja oikein filmille dokumentoituna. Nyt kun se on jaettu muillekin, sitä ei voi enää unohtaa.

    VastaaPoista
  2. Aika jännää että asioita voi painua noin syvälle mieleen. Ehkä se johtuu siitä että sinulla on ollut noina aikoina todella paljon muuta muisteltavaa?

    VastaaPoista
  3. Enpä tosiaan tiedä Tuure, ei se minun nuoruuteni kyllä kovin tapahtumarikas mielestäni ollut.

    Ei tosiaan voi enää unohtaa ei, Millan:-)

    VastaaPoista
  4. Olet ollut kuuluisa jo nuoruudessa :) Hmmmm.... kun olet kirjoitellut blogissasi paljon teosten markkinoinnista, alkoi minuakin sen verran kiinnostamaan, että kirjoitin ns. ilmiselvästä tapauksesta.... vilkaise jos jaksat....

    VastaaPoista
  5. Löytyykö filmi juutuubista?

    Seuraavaksi vaikkapa lukemaan lehtiä 70-80-luvulta ja pohtimaan joka jutun kohdalla jossa kirjoitetaan "nuoresta naisesta" tms. että jos se olitkin sinä :)

    VastaaPoista
  6. ei löydy hdcanis, ihme kyllä:-)

    Hehhee Eljas, kuuluisuudesta tuskin voi puhua. Kiitos vinkistä, kävin lukemassa juttusi.

    VastaaPoista
  7. Ai oikein filmitähti. Täytyy toivoa, että filmi tulisi telkkariin. Taisit kyllä pari vuotta sitten säveltää laulun riparijuhlaa varten, joten voit viettää lähivuosina kolmekymmenvuotistaiteilijajuhlan.

    VastaaPoista

Kerro mitä mielessä!