Tulkaa kaikki

Hei turkulaiset! Olen huomenna Turun Akateemisessa kirjakaupassa klo 14 kertomassa kirjastani Reetta ja linnan vangit. Kirja on erinomainen joululahja jollekin 8-12 vuotiaalle lapselle, joka pitäisi houkutella kiinnostumaan lukemisesta. Kirjassa on kummituksia, aarteita ja salakäytäviä. Sekä tietysti kiinnostava päähenkilö Reetta jolla on unelma, mutta jota lähipiiri ei aina ymmärrä.

Sehän se on meistä useimpien tragedia, että lähipiiri ei meitä ymmärrä. Läheisillä ihmisillä on usein niin voimakas käsitys siitä, millaisia olemme ja millaisiksi meidän pitäisi tulla, että he eivät malta miettiä mitä itse ajattelemme itsestämme, ja mikä ihan oikeasti olisi meidän oma tiemme.

Jokaisen olisi kuitenkin löydettävä oma tiensä, sillä muuten tulee elämässä monenlaisia ylimääräisiä vaikeuksia.

Vaikeuksia tulee tietysti, vaikka se oma tie olisikin löytynyt. Minä olen siitä hyvä esimerkki. Mutta on minulla silti enimmäkseen ollut aika hauskaa tähän asti.

Tulkaa kaikki

Näillä yritetään maailmalle

Posti toi eilen luukusta Burning Bridge katalogin, jossa minäkin olen mukana turkulaisen Turbatorin edustajana novellikokoelmallani Outoa rakkautta. Katalogi on hieno kuin mikä, ja siinä kirjoitetaan minun novelleistani hyvin kauniisti englanniksi. Mutta heräsin taas ihmettelemään, että minkä vuoksi kirjassa on tuollainen kansi? Ymmärrän, että tämä oli kustantajan mielestä hyvä vitsi, mutta minä olen vähän eri mieltä.

Kannen vuoksi kirja joissakin kirjastoissa löytyy romantiikkahyllystä, ja väittäisin näin, että siellä se on kyllä mahdollisimman väärässä seurassa. Kuvan on piirtänyt Jukka Murtosaari.

Muistan ihan hyvin, että kustantaja etukäteen kertoili millaista kantta hän oli suunnittelemassa. Minun olisi pitänyt tietenkin sanoa jotain mikä olisi saanut hänet järkiinsä, mutta niinhän minä en tehnyt. Minulla oli varmaan mielessä viisi miljoonaa tärkeämpää asiaa, jotka kaikki todennäköisesti liittyivät johonkin typerään kirjaan jota olin jälleen väsäämässä.

Täytyy ihmetellä, että olen näinkin pitkään pystynyt keplottelemaan kirjailijana, vaikka pakko myöntää, että mitä markkinointiin ja muuhun fiksuun touhuun tulee, niin olen ollut koko ajan johdonmukaisesti typerä.

Sen voisi vielä kertoa, että kun Hirvosen kirja Kauimpana kuolemasta on tuottanut sambialaiselle lastenkodille 5000 euroa, mikä on hieno juttu, niin tällä minun Outoa rakkautta novellikokoelmallani on ostettu muistaakseni kuusi ulkohuusia kehitysmaihin. Edelleenkin on voimassa lupaukseni sijoittaa kokoelman tekijäpalkkiot vessoihin. Niin että jos joku nyt innostuu, näyttäisi kirjaa olevan myynnissä ainakin Suuressa kuussa.

Tässä myös Hirliin arvio kirjasta.

Susu Petal oli askartellut aamutuimaan parannellun version kirjan kannesta. Kiitos Susu! Mutta otin sen nyt pois, koska se herätti aivan turhan keskustelun netistä ladattujen kuvien käyttöoikeuksista. Sinänsä tietenkin kuvien tekijänoikeuksista käytävä keskustelu on tarpeellista, ei kuitenkaan mielestäni tässä tilanteessa, jolloin kukaan ei ollut tosissaan käyttämässä netistä ladattua ja jonkun toisen tekemää kuvaa markkinointitarkoituksiin. Kuva nyt oli vain täällä nähtävänä, eli siis siksi että aika vähällä vaivalla tuosta olisi saanut hyvän kannen. Kommenttilaatikossa ehdotettiin, että kysyisin alkuperäiseltä kannentekijältä luvan pitää kuvaa esillä. Kannella on kaksi tekijää, se joka piirsi kuvan, siis Jukka Murtosaari, sekä se joka suunnitteli kannen. Varsinaisen kannen tekijää en tiedä, en koskaan kysynyt. Minulla ei ole itsellä yhään kappaletta kirjaa, josta voisin katsoa mitä siellä sanotaan. Se voisi olla kustantaja itse, mutta kuulkaa nyt, minä en ala tämmöisen asian vuoksi kirjelmöidä enkä kysellä keneltäkään mitään.

ps. Ja hei te kaikki myötätuntoiset, jotka surette epäonneani tämän kannen vuoksi, lukekaa kirja! Tyhmä kansi ei estä nauttimasta novellien vinosta maailmasta!

Näillä yritetään maailmalle

Nyt olisi Turussa hyvää kirjoittajakurssia tarjolla!!

Kerro ja kirjoita, opi tuntemaan itseäsi- kurssi alkaa jälleen ensi vuoden alussa Taideakatemiassa. Tiedot kurssista tuon linkin takana. Olen ollut opettamassa ties monellako kurssilla jo, mutta siellä on muitakin hyviä opettajia, joten kannattaa osallistua. Minun osani on ollut ohjastaa ja opastaa sellaista luovaa kirjoittamista, joka käyttää oman elämän tapahtumia ja kokemuksia kaunokirjallisten tekstien materiaalina. Viimeksi puhuttiin kyllä vähän siitäkin miten sosiaalista mediaa voisi käyttää kirjoittamisen, ja lähinnä vielä omaelämäkerrallisen kirjoittamisen tukena. Se olikin mielenkiintoinen kokemus, sillä aihe puhutti kovasti, ja oli vähällä ettei koko pitkä päivä mennyt sen pohtimiseen onko virtuaalielämä itse beelsebuupista kotoisin.

Mutta siis kysymys on kurssista, joka ei ensisijaisesti pyri kirjallisten broilereiden kasvattamiseen, vaan siihen kuinka voisimme kirjoitamisen kautta oppia paremmin tuntemaan itseämme. Mikä asia, itsetuntemus siis, ei tietenkään ole mikään itsetarkoitus, vaan välttämätön kyky, jotta voisimme paremmin tulla toimeen muiden kanssa, ymmärtää, rakastaa ja kunnioittaa myös muita ihmisiä.

Koulutus sopii kaikille omasta kasvustaan ja itsetuntemuksensa vahvistamisesta kiinnostuneille, mutta erityisesti taide-, kulttuuri- ja kirjastoalalla toimiville tai kasvatus-, ohjaus- ja hoitotyötä tekeville sekä seurakuntatyössä työskenteleville, jotka haluavat rikastuttaa työtään luovan kirjoittamisen keinoin.

Tavoitteet:

Koulutuksen tavoitteena on perehdyttää luovan kirjoittamisen mahdollisuuksiin itsetuntemuksen kasvattajana ja tutustua erilaisiin kirjoittamisterapeuttisiin menetelmiin sekä antaa koulutettaville valmiuksia käyttää luovan kirjoittamisen ja kirjoittamisterapioiden menetelmiä omalla ammattialueellaan.

Nyt olisi Turussa hyvää kirjoittajakurssia tarjolla!!