Unohtumaton unohdus

Helsingin sanomat osoitti kulttuuritahtoa ja julkisti listan syksyn Lastenkirjoista. Johannes ja Jura keikkuu siellä mukana.

Kirja sai alkunsa, kun istuin kahvilassa odotellen palaveriin yhteistyökumppania, joka ei tullutkaan. Kun soitin hänelle ihmetellen missä hän viipyy, hän kertoi unohtaneensa minut.

Vaikka tilanteeseen ei liittynyt dramatiikkaa, kumppanin unohdus ruopaisi pintaan jotain sielun pohjamutaa. Olin aikaisemmin päivällä lukenut pienen pojan tarinan dinosauruksesta, jota kiusattiin. Nämä asiat jollakin tavalla yhdistyivät mielessäni. Mieleen tuli, että entä jos kaupungissa asuisikin vielä yksi dinosaurus, jota kukaan ei näe, koska dinosaurusten uskotaan kuolleen sukupuuttoon.

Yleensä en kirjoita kahviloissa, mutta silloin kirjoitin kymmenkunta liuskaa käsin ja koko kirjoittamisen ajan kyynelet valuivat silmistäni. Eläydyin niin vahvasti yksinäisen dinosauruksen kohtaloon.

Tuosta mönkään menneestä palaverista kului miltei vuosi, ennen kuin minulla oli tilaisuus palata tekstiin. En tiedä onko tämä kiinnostava tarina, mutta niin tämä kirja sai alkunsa.

Unohtumaton unohdus

En todella halunnut kirjailijaksi, mutta siinä vain kävi niin

Jos ei tiedä mitä tekisi, voi aina kuunnella Kotimaisten kielten keskuksen sivuilta Suomen mainioita murteita. Tietysti voi myös hankkia itselleen Suomen ensimmäisen murre-Aapisen jonka Heli Laaksonen kirjoittanut. En tiedä mitä minulle on tapahtunut, kun olen alkanut lämmetä murteille.

Tarkoitus oli viikonloppuna laventaa sivistystä lukemalla muutama romaani, mutta lipsahdin lukemaan Hännisen & Hännisen Haluatko todella kirjailijaksi? Kirja kertoo olevansa matkaopas kirjamaailmaan. Hiukan iltapäivälehtimäinen teos, joka juoruilee ja vihjailee, mutta jakaa kyllä asiallistakin tietoa. Yllätyin löytäessäni itseni pariinkin otteeseen kirjan sivuilta, myös tämän blogin anonyymi kommentaattori oli kirjoitusvirheineen päässyt ikuistetuksi kirjaan. Kirja on ilmestynyt niinkin äskettäin kuin 2012 ja silti jotkin asiat ovat tällä välin ehtineet vanhentua.

Pitää nyt tunnustaa, että jollakin tavalla kirjan lukeminen oli ihan terapeuttinen kokemus, vaikka toisaalta tuntuu, että ehkä tämä vetosi joihinkin ihmisyyteni alempiin puoliin. Ihan hyvä olisi ollut lukea tämän tyyppinen teos kirjailijan uran alkuvaiheessa. Jos olet sellaisessa vaiheessa nyt, lue tämä kirja, mikäli kirjailijaelämän paineet uhkaavat puristaa pääkoppasi rusinaksi.

En todella halunnut kirjailijaksi, mutta siinä vain kävi niin

Cameron kirvoitti tunteen

Virittäydyn tuleviin opetuskeikkoihin lukemalla kirjoitusoppaita. Joitakin luen toistamiseen, kuten Julia Cameronin Tyhjän paperin nautinnon.

Velvollisuutemme kirjoittajina on pohtia rehellisesti, mikä meille on tärkeää ja yrittää kirjoittaa siitä. Se voi vaatia hieman rohkeutta. Se voi tarkoittaa, ettemme saa välitöntä tukea niiltä, jotka tekevät päätökset huomioiden kirjan mahdollisen menekin.

Tunnustan nyt itselleni ja kaikille teille, että vaikka olenkin aina pohtinut rehellisesti mikä minulle on tärkeää, en ole aina yrittänyt kirjoittaa siitä. Oikeastaan olen toiminut päinvastoin, olen yrittänyt kirjoittamalla vieroittaa itseäni siitä mikä minulle on tärkeää, koska minun on ollut vaikea hyväksyä asioita, jotka ovat minulle tärkeitä.

Olen viettänyt elämäni hajaannuksen tilassa.

Nyt piirrän sarjakuva-albumia toisesta Köyliön vaelluksestani ja ärsyttävä ääni sisimmässäni ilkkuu ja pitää minua pilkkanaan. Miksi olet niin innostunut tuollaisesta asiasta. Joo joo, ehkä olet onnellinen ja levollinen siellä Yläneen työväentalon nurkassa nukkuessasi, mutta haloo, eikö siinä olisi  järkevälle ihmiselle syy havahtua ja ravistautua irti typeryyksistä. Kun sinä rassukka kuitenkin elätät jatkuvasti haaveita siitä, että eräänä päivänä kirjasi tosiaan murtautuu ihmisten tietoisuuteen ja saat kirjoittamisellesi sellaista vastakaikua, että voit todella levollisesti luottaa oman kirjoittamisesi oikeutukseen, niin haloo haloo haloo, se ei varmaankaan tapahdu tällä tavalla, diletanttipiirustelijana ja vielä tällaisesta aiheesta. Ota oppia menestyneistä. Ole mieluummin Reijo Mäki tai Sofi Oksanen ja lopeta tuo pelleilysi. Näin se ääni minulle rupattaa.

Cameron kirvoitti tunteen