Kura kelpaa senioreille, mikä ettei

Luutiissa kirjoitetaan häikälemättömästä kirjabisneksestä seniorilukijoiden kustannuksella.

Kysymys on siis siitä, että Perhekirjat niminen toimija on huomannut markkinaraon. Se julkaisee isotekstisinä laitoksina kirjoja joiden tekijänoikeudet ovat rauenneet ja joista kustantaja ei joudu maksamaan. 

Pintapuolisesti tarkastellen hyvä idea, mutta toisaalta jymäyttämistä, koska kyseiset ikivanhat käännökset eivät palvele nykylukijaa, vaikka hänellä ikää jo olisikin. Mutta toki meihin ikäloppuihin suhtaudutaan yhteiskunnassa muutenkin näin, mikä tahansa kura kelpaa, kun ei parempaakaan ole tarjolla.

Huomioin siis mielenkiinnolla, että joku kustannusalan toimija on haistanut ikääntyvässä väestössä markkinaraon. Olen nimittäin ihmetellyt, että miksi niin vähän yritetään palvella sitä osaa väestöstä joka ihan oikeasti joukkomitassa vielä viihtyy paperikirjojen ääressä ja jopa lukee niitä. Ja muutakin kuin dekkareita. 

Itsekin alan tässä vähitellen havitella osuutta isotekstisten opusten kirjoittajana, mutta minulle pitää kyllä maksaa, ainakin kunnes saadaan kansalaispalkka.

Kura kelpaa senioreille, mikä ettei

Ahdistelua

Helsingin uuden vuoden viettoon liittyen poliisi tutkii nyt sitten viittätoista epäiltyä seksuaalirikosta. Somekontaktien ja joidenkin television keskusteluohjelmien perusteella suomalaisnaiset ovat koonneet rivejään todistaakseen, että aina, aivan aina Suomessa ahdisteltu naisia, ja ahdistelijat ovat olleet suomalaisia miehiä. On heidän mielestään jollakin tavalla tekopyhää nyt yhtäkkiä ryhtyä suojelemaan suomalaisia naisia, kun ne ennenkin ovat olleet miehille avointa riistaa.

On ihan totta, että suomalaiset miehet ahdistelevat naisia. Jopa minua on elämäni aikana muutaman kerran ahdisteltu. Ensimmäisinä kertoina olin vielä kansakoulussa ja siitä se sitten jatkui kunnes joskus loppui. Viimeinen mieleen jäänyt episodi oli entisessä asuinkunnassani, kun naapurin renki tuli juovuksissa meille ja kävi käsiksi rintoihini keskellä päivää. Ajoin rengin hiilihangon kanssa pihalle.

Tästä huolimatta minusta on erikoista, että turvapaikanhakijoiden seksuaalisia tökeryyksiä vähätellään vetoamalla suomalaismiesten vuosisataiseen kyvyttömyyteen suoda naisrauha. Onko se nyt niin, että ahdistelkoon rauhassa, kun kerran muutkin ahdistelevat.

Vaikka naisten ahdistelu on Suomessa ollut suhteellisen yleistä niin en itse muista kenenkään koskaan kommentoineen, että kyllähän miesten nyt täytyy vähän päästä kourimaan. Kourivia ja törkeyksiä puhuvia miehiä on halveksuttu. Mutta varmaankaan asiaa ei ole otettu riittävän vakavasti, sen kyllä uskon. Muistan etten itsekään ottanut sitä niin kauhean vakavasti, vaikka jälkikäteen olen joskus muistellut tuota hiilihankoepisodia ja ajatellut, että oli se aikamoinen tilanne.

Ymmärrän, että kotoperäisten miesten ahdistelujen esiin nostaminen liittyy politiikkaan ja siis tarkemmin sanoen perussuomalaisten politiikan vastustamiseen. Mutta jotenkin tuntuu, että vähän puusilmäisesti tätä taistelua nyt käydään.

Ahdistelua

Ihana konservatiivisuus

Kun jostain asiasta sanotaan, että se on vanhanaikainen, tai ihmisestä mielipiteineen sanotaan, että hän on konservatiivinen, niin sen tarkempaa analyysia ja perustelua ei nykyään enää kaivata. Vanhanaikaisuusleima tai konservatiivisuusleima otsaan, ja katsotaan näytetyksi toteen, että kyseinen asia tai mielipide on muuttunut kelvottomaksi ja siihen pitäytyvä ihminen on persona non grata.

Toisaalta huomataan, että suuret edistysaskeleet ovat voineetkin pitemmän päälle olla turmiollisia. Esim. energiansäästöhuumassa tehdyt pullotalot, jotka ovat tuottaneet homeongelmia ja  terveysongelmia ja kustannuksia.

Myönnän, että jotkin vanhanaikaiset innovaatiot, tavat ja uskomukset voivat olla aikansa eläneitä. Ja jotkin uudenaikaiset innovaatiot tervetullut parannus. Mutta kaipaisin toimittajilta ja uutisankkureilta valveutuneisuutta, kun he valtakunnallisessa mediassa julistavat jonkin asian moderniksi ja toisen asian konservatiiviseksi ja olettavat, että moderni on yhtä kuin hyvä ja konservatiivinen yhtä kuin huono. Luonnollisesti me muutkin voisimme lähestyä näitä konservatiivisuus-liberaalius-modernius asioita hiukan erittelevämmin.

Usein myös tarvitaan useampi vuosikymmen ennen kuin paljastuu onko jokin uudistus ollut toimivat ja tuonut hyvää kaikille. Kuten nyt esimerkiksi nämä ihanat energiasäästötalot, jotka vähitellen sairastuttavat koko kansakunnan homeallergioihin.

Luonnollisesti kannan tässä huolta myös muista asioista kuin rakennuksista. Havahduin miettimään tätä asiaa, kun juttelin nuoren ystäväni kanssa, joka useaan kertaan voivotteli olevansa niin toivottoman konservatiivinen. Hänen ystävänsä moittivat häntä siitä. Kysyin mitä hän tarkoittaa konservatiivisella. Hän tarkoitti mm. sitä, että haluaisi löytää miehen, jonka kanssa voisi solmia avioliiton, joka kestäisi eliniän. Konservatiivinen haave tosiaan, mutta onko se niin huono haave kuitenkaan?

Ihana konservatiivisuus