He tekivät sen mahdolliseksi

Kuvassa oikealla Olga, joka on kääntänyt novellini Kova jätkä venäjäksi. Vasemmalla puolella hänen ystävänsä Maria, joka myös opiskelee suomea.

Kertoessani kirjastossa Kovasta jätkästä, hymyilevä nainen yleisön joukosta halusi tietää, onko kova jätkä todellisuuteen perustuva hahmo.

Novellissahan on 13 -vuotias Kalle, joka vasten tahtoaan joutuu vaihtamaan vauvalle vaipat, eivätkä ne ole mitkä tahansa vaipat, vaan ekologiset kestovaipat. Tehtävässä suoriutumiseen Kalle tarvitsee vauvan kolmevuotiaan isosiskon apua. Lopulta operaatio onnistuu, ja kun tytöt Kallen koulussa kuulevat hänen sankariteostaan, he alkavat katsella häntä hiukan uusin silmin. Kerroin tietäväni poikia, jotka hoitavat lapsia. Itse asiassa kirjailijaseurueemme ainoa mies, Markku Karpio on alkuperäiseltä ammatiltaan lastentarhanopettaja. Kerroin tyttöjen pitävän tällaisista pojista, ja silmiään pyörittelevä nainen sanoi ymmärtävänsä sen hyvin. Venäjällä tällainen vauvanvaippojen kanssa pelaava poika ei kuitenkaan olisi mahdollinen hahmo.

Tulkkien suomenkielen opettaja huomasi, että selittäessäni miten koulutetut ihmiset käyttävät Suomessa vauvoilleen kestovaippoja, tulkkini jätti säännöllisesti kääntämättä sanan koulutettu. Lopulta hän huomautti asiasta tulkilleni. Tulkkini puolustautui kertomalla, ettei sanalla koulutettu ole Venäjällä mitään erityistä klangia. Melkein kaikkihan ovat siellä koulutettuja. Lakkasin puhumasta koulutuksesta ja painotin että kysymys on ekologisesta ratkaisusta.

Kääntäminenhän siis liittyy lastenkirjallisuusantologiaan, jonka arvostettu lastenkirjakustantamo Detgiz julkaisee syksyllä 2011. Romaanikatkelmien ja minun novellini lisäksi kirjassa on sanataidetehtäviä. Kirjan nimi on vielä vaiheessa.

He tekivät sen mahdolliseksi

Sankarimatkailija kotiutui Arkangelista

Minulla on paljon töitä tänään, mutta ihan nopea ilmoitus tähän väliin. Olen siis päässyt kotiin. En matkustanut tuolla yläpuolella näkyvällä kulkuvälineellä, vaikka se aika söpö olikin.

Ylimmässä kuvassa näkyy ketkä valtaisan kuuluisat kirjailijat tekivät tämän kulttuurintervention Venäjälle. Esiinnyimme yliopistolla, joka on tuo sementtitiilinen, turkoosikatoksinen rakennus, sekä lastenkirjastossa ja aikuisten kirjastossa.

Toiseksi ylin kuva on tyypillinen esimerkki arkangelilaisesta puurakennuksesta, joita siellä riittää, riittää, riittää. Ne ovat alkeellisia ja huonokuntoisia, joten purkaminenhan niitä uhkaa elintason noustessa. Toivon, että vanhaa rakennuskantaa kuitenkin säilytetään.

Kirjoitan matkasta jäsentyneemmin sitten kun olen hiukan asettunut. Tulin eilen illalla kahdeksan aikaan kotiin väsyneenä ja onnellisena.

Ps. Kirsi on lukenut kirjojani ja kirjoittanut niistä tänne ja tänne.

ps.2 Mari A oli lukenut Nainen joka kirjoitti rakkausromaanin.

Sankarimatkailija kotiutui Arkangelista

Ennen esiintymista

Muutama sana nopeasti. Olen menossa lastenkirjastoon esiintymaan ja minulla on maailman sopoin tulkki. Olga on opiskellut Suomea kolme vuotta. En vielakaan ihan ymmarra miksi Arkangelin yliopistossa opiskellaan suomea, mutta on kuulemma suomalaista alemmuuskompleksia pohtia tallaista. Sain aikaan myrskyn vesilasissa, kun lausuin taman kysymyksen aaneen. Siis luit oikein, heilla on pakkosuomi taalla. Ei kaikilla, mutta niille joille se arpa osuu. Nama eivat valttamatta ole valinneet suomea, se on maaratty heille ja he ovat tehneet tyota kaskettya, hanskanneet suomenkielen kolmessa vuodessa. He ymmartavat kaiken mita puhumme ja osaavat kaantaa sen venajaksi ja toisin pain, venalaiset selostukset he kaantavat suomeksi tuosta vain.

Ennen esiintymista