Opetustöiden kommentointi blogissa on vaarallista, mutta sanon silti sen verran, että luennointi on tänä vuonna mukavaa, koska ryhmä on keskustelevainen ja vuorovaikutteinen.
Olen kyllä tietoinen siitä, että minun tehtäväni luennoitsijana olisi pitää ihmiset hereillä ja sillä tavalla vapautuneina, että osaavat avata suunsa. Joskus se onnistuu paremmin, joskus huonommin ja joskus sitä ei tarvitse erityisesti yrittää.
Tietysti nytkin ihmiset välillä ajattelevat omiaan, vilkuilevat kelloa ja miettivät enkö koskaan lopeta, mutta ehkä johtuu luokkatilastakin, että en niin hyvin huomaa sitä. Luokka on iso, ihmisiä on paljon ja pöydät ovat vaakatasossa. Ei ole nousevaa katsomoa kuten luonnontieteiden talossa, missä luennoit aikaisempina vuosina pidettiin. Nouseva katsomo tosiaan asettaa jokaisen kyllästyneen naaman jotenkin framille.
Siitä en tykkää yhtä paljon, että modernissa uudessa rakennuksessa on kesällä tullut katto alas. Onko tämä jokin nykyrakentamisen ominaispiirre että katot romahtavat? Kiasmakin suljetaan remontin ajaksi, koska onhan sekin talo jo 15 vuotta vanha. Siis meditoikaa hiukan tätä.
Ei voi olla niin, etteikö osattaisi rakentaa kestäviä taloja. Kodinkoneetkin tehdään hajoamaan muutaman vuoden välein, jotta bisnekset pyörivät. Sama juttu taloissa. Mutta kun katto romahtaa, niin joltain voi mennä henki. Toisaalta sodatkin näkyvät bruttokansantuotteen kasvuna joten siitä näkökulmasta katon romahtaminen ja jonkun kuolema voi olla hyvinkin positiivinen juttu lama-aikana. (Tiettävästi ei kukaan kai kuollut)
***
Lastenkirjahyllyssä oli arvioitu Johannes ja Jura.
Jo jokin aika sitten Hdcanis oli arvioinut Kaivatut.
Olen kyllä tietoinen siitä, että minun tehtäväni luennoitsijana olisi pitää ihmiset hereillä ja sillä tavalla vapautuneina, että osaavat avata suunsa. Joskus se onnistuu paremmin, joskus huonommin ja joskus sitä ei tarvitse erityisesti yrittää.
Tietysti nytkin ihmiset välillä ajattelevat omiaan, vilkuilevat kelloa ja miettivät enkö koskaan lopeta, mutta ehkä johtuu luokkatilastakin, että en niin hyvin huomaa sitä. Luokka on iso, ihmisiä on paljon ja pöydät ovat vaakatasossa. Ei ole nousevaa katsomoa kuten luonnontieteiden talossa, missä luennoit aikaisempina vuosina pidettiin. Nouseva katsomo tosiaan asettaa jokaisen kyllästyneen naaman jotenkin framille.
Siitä en tykkää yhtä paljon, että modernissa uudessa rakennuksessa on kesällä tullut katto alas. Onko tämä jokin nykyrakentamisen ominaispiirre että katot romahtavat? Kiasmakin suljetaan remontin ajaksi, koska onhan sekin talo jo 15 vuotta vanha. Siis meditoikaa hiukan tätä.
Ei voi olla niin, etteikö osattaisi rakentaa kestäviä taloja. Kodinkoneetkin tehdään hajoamaan muutaman vuoden välein, jotta bisnekset pyörivät. Sama juttu taloissa. Mutta kun katto romahtaa, niin joltain voi mennä henki. Toisaalta sodatkin näkyvät bruttokansantuotteen kasvuna joten siitä näkökulmasta katon romahtaminen ja jonkun kuolema voi olla hyvinkin positiivinen juttu lama-aikana. (Tiettävästi ei kukaan kai kuollut)
***
Lastenkirjahyllyssä oli arvioitu Johannes ja Jura.
Jo jokin aika sitten Hdcanis oli arvioinut Kaivatut.
Tekstit
