Arvontaa naamakirjassa

Oletteko Facebookissa?  Kariston sivulla on Arpapeliin liittyvä kilpailu. Kommentoilmalla osallistutte kirja-arvontaan. Kännykällä en taida osata linkittää, mutta kyllähän te sen löydätte.

Olen jo saanut ensimmäiset lukijapalautteet, jotka ovat tutulta kuulostava. Kirja on vienyt mennessään, mutta lopussa on ollut epämääräinen olo,  koska tarina ei ollut edennyt odotuksenmukaisesti. Ja lopussa on tehnyt mieli väittää vastaan. Väittäkää vaan vastaan tarinalle ja sen päähenkilölle, mutta tämmönen hänestä tuli,  en mahda enää mitään. 

Arvontaa naamakirjassa

Radikaalisti rahvasta

Asta Leppä on kuulemma Hesarissa valitellut että kirjallisuus on kovin keskiluokkaista. Ja siltähän se vaikuttaa jos seuraa millaisia kirjoja esim juuri Hesari nostaa huomion keskipisteeseen. Mutta yllättäen on kirjoja ja siis jossain merkityksessä myös kirjallisuutta mainitun median ulkopuolella. Jos jokin kirja ei osu toimittajan tutkaan, niin vika voi olla siinä tutkassakin.

Kirjastonhoitaja jo kommentoikin samaisessa  läpyskässä että kyllä köyhätkin lukevat, siitä todistaa jo sekin että varausmaksun poistaminen kasvattaa lainausmääriä. Itse olen huomannut että iso osa lukijoistani on matalapalkka-aloilta olevia naisia. Bisneshaukkojen luokka ei kirjoistani välitä, tai ehkä välittäisivätkin mutta heillä ei ole aikaa eikä motivaatiota  tehdä löytöjä kirjaston hyllyjen äärellä. Sama pätee muihin jotka ovat statushierarkiassa kohtalaisen korkealla. He lukevat vähän ja vain sellaista jolle arvostettu kriitikko tms. on antanut suosituksensa.

Itsekin olen tietysti keskiluokkaa mutta alempaa sellaista. Lihavuus, laiskuus ja konservatiivisuus vielä viettää lisää siihen suuntaan että en todellakaan kelpaa. En sivistyneeseen keskiluokkaan enkä tietenkään työväenluokkaan jota nykyään ilmentää lumoava Li Andersson. Tämäkin on tuskallista koska olen ollut äänestäjä ja edelleen luen Kansanuutisia. Mutta kukaan ei näe minua radikaalina rahvaan kuvaajana, vaikka sitähän minä juuri teen. Arpapeliäkin joka sivumennen sanoen on ilmestynyt kuvaa rahvaan elämää vaikka päähenkilö on ollut hyväosainen . Mutta pudonnut säädystä maailmankatsomuksensa vuoksi. 

Radikaalisti rahvasta

Raivaan itseni vapaaksi

Ahdistuksessa olen siirtynyt perkaamaan postikorttivarastojani. Olen säästänyt kaikki saamani kortit joten niitä on satoja. Ja entäs kirjat. Isovanhempien, setien ja tätien kirjat ovat saaneet kodin kirjahyllystäni, paitsi että nyt yhtäkkiä en jaksa enää katsella niitä. Olen kantanut sukupolvien kuormaa ja nyt haluan päästä siitä vapaaksi. Valtava tarve saada tavaraa pois. Mutta pitää valikoida taitavasti, koska on kirjoja ja esineitä jotka tahdon säilyttää. Pitäisi erottaa olennainen epäolennaisesta. Ihmiset kuulemma uupuvat tavarapaljoutensa keskelle. Esineisiin sitoutuu tunteita elämää ja kenties pahinta on elämättä jäänyt elämä. Kun se sitoutuu tavaroihin lähestytään vankilamaista tilannetta.

Jos tekstissä on outoja typoja se voi johtua siitä että modeemi pamahti ja päivittelen kännykällä. Hullun hommaa, myönnän.

Raivaan itseni vapaaksi