maanantai 25. heinäkuuta 2016

Raivaan itseni vapaaksi

Ahdistuksessa olen siirtynyt perkaamaan postikorttivarastojani. Olen säästänyt kaikki saamani kortit joten niitä on satoja. Ja entäs kirjat. Isovanhempien, setien ja tätien kirjat ovat saaneet kodin kirjahyllystäni, paitsi että nyt yhtäkkiä en jaksa enää katsella niitä. Olen kantanut sukupolvien kuormaa ja nyt haluan päästä siitä vapaaksi. Valtava tarve saada tavaraa pois. Mutta pitää valikoida taitavasti, koska on kirjoja ja esineitä jotka tahdon säilyttää. Pitäisi erottaa olennainen epäolennaisesta. Ihmiset kuulemma uupuvat tavarapaljoutensa keskelle. Esineisiin sitoutuu tunteita elämää ja kenties pahinta on elämättä jäänyt elämä. Kun se sitoutuu tavaroihin lähestytään vankilamaista tilannetta.

Jos tekstissä on outoja typoja se voi johtua siitä että modeemi pamahti ja päivittelen kännykällä. Hullun hommaa, myönnän.

Share/Bookmark

4 kommenttia:

  1. Minäkin olen poistanut kirjoja tänä vuonna, vienyt antikvariaattiin, lahjoittanut eteenpäin. Kortit yms heitin tyynesti paperinkeräykseen. Myöhemmin tuli mieleen, että ne olisi voinut lahjoittaa jollekin art journal-tekijälle, jotka tarvitsevat materiaaleja.

    Surutyötä kaikki tyynni, olen huomannut.

    VastaaPoista
  2. Kaikkea voisi lahjoittaa kaikille mutta sitten tulevat logistiikkaongelmat. Itse yritin lahjoittaa kirjan jota nettiantikassa myydään kolmellakympillä, mutta mun olisi kai pitänyt maksaa postikulutkin ja voimat lopahti. Olennaista olisi nyt vaan saada tavaraa pois, joten en jaksa olla periaatteellinen. Jälkeenpäin varmaan kaduttaa.

    VastaaPoista
  3. Kirjat ovat hankalia. Niiden heittäminen roskiin on vaikeaa, mutta jossain vaiheessa tulee raja vastaan. Nykyään kierrätän suuren osan hyvin pian luettuani. Vanhoja, sellaisia joista tietää että pitää sitten tuhota, en edes ota vastaan.

    Pidän kirjoista, mutta pidän etenkin tarinasta. Kirja on kuitenkin vain esine, vaikka parhaimmillaan kantaakin kokonaista maailmaa.

    VastaaPoista
  4. Hei Calendula! Tarina tietenkin on tärkein mutta pakko ihailla sitä entisajan maailmaa joka kykeni tuottamaan näin kauniita ja kestäviä kirjoja kuin minullakin on hyllyssä. Vääjäämättä koen tämän nykytilan raipiontienä ...

    VastaaPoista

Kerro mitä mielessä!