No joo, olin eilen Radio Robinhoodissa nauhoittamassa ns. kulttuurikeskustelua, ohjelma on siis Sherwoodin metsässä ja tulee ulos tänä iltana klo 20.00 ja uusintana sunnuntaina 20.00.
Ei välttämättä kannata kuunnella.
Minulla paloi päreet keskustelun aikana ja kysyinkin Kumpulaiselta, jonka kanssa siis piti ns. keskustella, että pitikö meidän keskustella, vai täytyykö minun vain kuunnella hänen yksipuolisia jorinoitaan.
Tein siis sen erehdyksen, että vein nauhoitukseen mukanani sarjakuva-albumini Pyhän Birgitan perilliset, koska ajattelin, että se liittyy Turkuun, siis paikalliseen kulttuuriin, se liittyy Varsinais-Suomen ja koko Suomenkin kulttuurihistoriaan, kirkkohistoriaan ja on myös sikäli erikoinen teos, että on tietokirja sarjakuvamuodossa. Ja sitten tietysti, kuinkas muuten joudun kuuntelemaan esitelmää siitä kuinka jumalat ovat ihmisten keksintöä, kuinka uskonnot ovat valhetta ja muuta sellaista vallitsevaa jaanausta.
Lisäksi on hassu huomata, että noin puhuvat ihmiset ovat täysin vakuuttuneita siitä, että heidän edustamansa käsitys on jotain vastakulttuuria. No höpö höpö, tuohan on se hallitseva ennakkoluulo ja uskomus tämän hetken Euroopassa.
Siis todella tylsille urille lähti tämä radiolöpinä, ei kannata kuunnella.
Ei välttämättä kannata kuunnella.
Minulla paloi päreet keskustelun aikana ja kysyinkin Kumpulaiselta, jonka kanssa siis piti ns. keskustella, että pitikö meidän keskustella, vai täytyykö minun vain kuunnella hänen yksipuolisia jorinoitaan.
Tein siis sen erehdyksen, että vein nauhoitukseen mukanani sarjakuva-albumini Pyhän Birgitan perilliset, koska ajattelin, että se liittyy Turkuun, siis paikalliseen kulttuuriin, se liittyy Varsinais-Suomen ja koko Suomenkin kulttuurihistoriaan, kirkkohistoriaan ja on myös sikäli erikoinen teos, että on tietokirja sarjakuvamuodossa. Ja sitten tietysti, kuinkas muuten joudun kuuntelemaan esitelmää siitä kuinka jumalat ovat ihmisten keksintöä, kuinka uskonnot ovat valhetta ja muuta sellaista vallitsevaa jaanausta.
Lisäksi on hassu huomata, että noin puhuvat ihmiset ovat täysin vakuuttuneita siitä, että heidän edustamansa käsitys on jotain vastakulttuuria. No höpö höpö, tuohan on se hallitseva ennakkoluulo ja uskomus tämän hetken Euroopassa.
Siis todella tylsille urille lähti tämä radiolöpinä, ei kannata kuunnella.
Tekstit
Olipa ikävä tilanne. Tuollainen alkaa toisaalta vähentyä. Ilahduin, kun uusin antiikki & design -lehti kirjoitti Suomen keskiajasta ja uskonto - katolisuus ja luterilaisuus - oli esillä kuvien kautta ihan normaaliin sivistyneeseen tapaan. Myös joupostimerkit ovat tänä vuonna kauniit, jouluaiheiset.
VastaaPoistaMinulle näitä tilanteita on nyt alkanut tulla sen verran usein, että pitäisi ilmeisesti ryhtyä valmistautumaan. Ongelmahan on siinä, että tule ottaneeksi huomioon mihin rooliin minut pistetään jos kerron tehneeni jotain tällaisia töitä. Kuvittelen, että niitä voi esitellä niin kuin mitä tahansa muutakin kirjallista hommaa. Mutta niin ei tosiaan välttämättä ole asian laita.
VastaaPoistaYmmärrän tilanteesi. Vaikka minä en edes käsitellyt uskontoa Aurora-tyttökirjoissani 1990-luvulla, pelkästään se, että kirjojeni kustantajat olivat "kirkollisia", työnsi minut marginaaliin ja leimasi. En osannut edes kuvitella tuollaista, sillä esimerkiksi Kanadassa ja Englannissa kirjailijat ovat kirjailijoita. SE on hassua, että puhutaan suvaitsevaisuudesta, mutta edes suomalaisten pääuskontoa, kristinuskoa, ei edelleenkään suvaita "suvaitsevissa" piireissä, jotka suvaitsevat täysin sydämin muut uskonnot, varmaankin siksi kun niillä on niin pieni vaikutus ja ne ovat kaukana. Katolisuudella on pitkä historia, ja sitä harjoittaa suurin osa maailman kristityistä. Se on valtatekijä, jota vastaan taistellaan. Ennustin Sinulle uusia "mielenkiintoisia" ongelmia, kun kuulin, että olit kääntynyt katolisuuteen.:) Ota iisisti. Katolisuuden vihaajat menettävät paljon jo kulttuurissa. Katolisilla ja protestanteilla on 1500 vuotta täysin yhteistä historiaa.
PoistaJuu muistan kyllä ennustuksesi. Mitään konkreettista haittaahan asiasta ei ole elämääni tullut. Mutta herkkähipiäisenä ihmisenä reagoin tölvimiseen. Yksittäinen kommentti ei sinänsä ole iso juttu, mutta kun niitä tulee toistuvasti ja eri puolilta, se jollakin tavalla vähän rasittaa.
VastaaPoistaSuomalaisethan ovat poikkeuksellisen uskonnollista kansaa. Ei edes Yhdysvalloissa päästä yhtä korkeisiin lukuihin. Väitänkin siis, että radiotoimittaja edusti vastakulttuuria. Sitä ei vain ymmärrä, koska he pitävät kovin paljon ääntä ja muut ovat hiljaa. Mutta ei kukaan radion puheohjelmia kuuntele paitsi minä ja ehkä joku toinen, joten huoli pois. Sen olen huomannut, että ennakkoasetelmalla on merkitystä. Ei ihmiset ole kovinkaan uteliaita eivätkä pyri tutkimaan elämänasetelmiaan. Jokainen meistä on julistaja. Tuskin sinäkään hetkeäkään mietit oliko haastatttelijalla jotain asiaakin. Se on sääli, koska ihminen oppii, kun on siellä, missä ollaan eri mieltä. Esim. Jari Sarasvuo toki puhuu paskaakin radio-ohjelmassaan, mutta puhuu myös paljon asiaa. Asiaa josta pitäisi maksaa tuhansia euroja, mutta nyt sen saa ilmaiseksi. Suuri osa ei kuitenkaan kykene ylittämään kynnystä kuunnella häntä, koska on esim. kateellinen, tai ei kykene suodattamaan ärsyttäviä osia pois ja jää siis ilman valtavaa määrää hienoa pohdittavaa ja mullistavaakin omien ajatusmallien kääntämistä.
VastaaPoistaEdellisen anonyymin kanssa olen samaa mieltä "ei ihmiset ole kovinkaan uteliaita eivätkä pyri tutkimaan elämänasetelmiaan." Mutta sitä on vaikea käsittää, että suomalaiset olisivat poikkeuksellisen uskonnollisia, tai sitten heitä vain ole sattunut omalle tielle. Uskosta tai elämänkatsomuksesta puhuminen herättää heti kiusaannusta ja niskan jäykistymistä, vaivaantuneisuutta. Ehkä suomalaiset kokee uskon niin yksityisenä asiana. Mutta energioista ja hortsareista voi kyllä puhua aika huoletta tuntemattomankin kanssa, sen olen huomannut.
VastaaPoistat. Yks mietiskelijä vaan..
Juuri näin olen minäkin kokenut.
PoistaNo uskonnollista ehkä, mutta tietoisuus omasta kulttuurihistoriasta ja kirkkohistoriasta ja varsinkin kiinnostus sitä kohtaan on ohutta. En osaa sanoa onko ohuempaa kuin jossain muualla, mutta ohutta on.
VastaaPoistaTässä tapauksessa olen haastettelijan mielipiteet uskontoasiasta kuullut ennenkin, joten en olisi oppinut uutta vaikka olisin kuunnellutkin.
Sen sijaan hänen käsityksensä, että elämme kulttuurin rappiovaihetta tuli minulle uutena ja kuuntelinkin hyvin kiinnostuneena ja siis kenties opin sittenkin jotain? Hänen mielestään rappion indikaattorina on pakkomielle ruokaan. Joka siis ennenkin on historiassa indikoinut tulevaa romahdusta. Minä tajusin, että just niin se varmaan on.
Tuo vastaus siis edelliselle klo 6 anonyymille.
PoistaOletkos Kirsti, tai kukaan muu, lukenut Antti Nylénin Tunnustuskirjaa, jossa hän kertoo uskonnollisesta heräämisestään ja polustaan katoliseen kirkkoon? Taitaa olla vuodelta 2013. Minusta se on yksi parhaita elämänkatsomuksen muodostumista henk.koht. vinkkelistä kuvaavia kirjoja viime vuosilta. Luen sitä säännöllisin väliajoin, koska siinä on joku kumma tolkku.
VastaaPoistat. Mietiskelijä edelleen..
Juu, olen lukenut. Jos aihepiiri kiinnostaa, niin lue Nylenin kääntämä Chestertonin Oikea oppi, se vasta hauska kuvaus on ihmisen tiestä katolisen kirkon syliin...
Poista