Lapset ovat vuodesta toiseen ihmeen suloisia. Mikä siinä onkin, että ne eivät mene pilalle, vaikka maailma on taas sössitty tämmöiseksi. Ehkä Niin monella menee hyvin, kuten Reijo Frank lauloi aikoinaan. Siis monet perheet ovat säilyttäneet täyspäisyytensä ja osaavat kasvattaa penskansa.
Vahdossa kirjastoa pyörittää antaumuksellinen ihminen suurella sydämellä, ja niinpä kirjasto sitten onkin kuntalaisten olohuone ja turvasatama. Pidin kirjastonhoitajalle pienen kirjastojen ylistyspuheen ja selvitin kirjailijoiden ansaintalogiikkaa, jota kirjastoissa ei sivumennen sanoen välttämättä lainkaan tunneta. Sanastokorvaukset ja Kirjastopurahat tulevat uutena asiana, ja pääsin taas vähän valistamaan.
Heitin keikan myös Ruskon kirjaston puolella. Sielläkin lapset olivat kullanmuruja. Kirjaston työntekijät tuntuivat vähän pelkäävän minua, mikä aina vaikuttaa niin, että alan itsekin pelätä itseäni, ja itseni lisäksi myös niitä jotka pelkäävät. Tulee sellainen James Potkukelkka-tunnelma, mikäli joku vielä muistaa tuon Peteliuksen hahmon. Onneksi lapset olivat esimerkillisen reippaita.
Joskus ennen vanhaan jaksoin vetää neljäkin esitystä putkeen, mutta nyt oli kahdessa ihan tarpeeksi. Ja jälkikäteen on aina se kumma olo, tuntee itsensä kuoreksi, josta sisukset on imetty pois.
Hiukan piristyin, kun bussia odotellessa kaksi tyttöstä käveli siitä ohi. Minut huomatessaan he sanoivat yhtäkkiä: se sun esitys oli tosi hyvä. Me lainattiin se Reetta ja linnanvangit. Mahtavaa oi kullanmurut, säilyttäkää tuo asenne.
Tekstit
"Pidin kirjastonhoitajalle pienen kirjastojen ylistyspuheen ja selvitin kirjailijoiden ansaintalogiikkaa, jota kirjastoissa ei sivumennen sanoen välttämättä lainkaan tunneta."
VastaaPoistaKirjastojen tehtäviin ei kuulu kirjailijoiden tai muidenkaan toimeentuloasiat tai niihin perehtyminen, tosin niistä asioista saatetaan silti tietää kirjastossakin. Ammatillisiin opintoihin kuuluu kyllä mm tekijänoikeusasioiden tuntemus (kirjasto on eri taidelajien kulttuurilaitos).
kiinnitit nyt huomion väärään kohtaan. kysymys oli ylistypuheesta kirjastolle ja myös tuolle kirjastonhoitajalle. Hän ei ollut tullut ajatelleeksi, että kirjastoilla voisi olla jotain merkitystä kirjailijoille. Mutta niillähän on! Vaikkei kirjastojen tarkoitus tietenkään ole palvella kirjailijoita, vaan lukijoita. joita siis kirjailijatkin tietenkin tahtovat palvella.
VastaaPoistaOlipas tämä nyt taas vaikeaa.
Tämä juttu James Potkukelkkana olosta nauratti aivan mahdottomasti:D Minäpä sanon: seuraava kirjan aihe: lyhyitä sattumuksia kirjailijan elämästä. Miten olisi?
VastaaPoistaNo joo, miksi ei, mutta meneekö vähän oman napanöyhdän kaiveluksi?
VastaaPoistaKirjailijathan on omalla laillaan julkkiksia ja jos pitää jonkun kirjailijan kirjoista, haluaa myös mielellään nähdä sinne kulissien taakse. Eli juuri se napanöyhtä kiinnostaa lukijoita. Leena Lumin blogissa (muistaakseni) esiteltiin hilijan kirjaa, jossa kerrotaan kotimaisten kirjailijoiden työskentelystä (Mieli ja maisema. Kirjailijoiden työhuoneita (Avain 2015). Tuo menee ehkä vähän ohi siitä mitä itse ajattelin, eli vähän semmoisia kolumnityyppisiä tekstejä hauskoista sattumuksista tai pohdinnoista. Anna-Leena Härkönen on tainnut tehdä jonkun sellaisen kirjan. Muistan, että luin sitä nauruun tikahtumaisillaan. Joskus naurun aiheet on vähissä tässä elämässä ja siksi on niin hauskaa kun voi välillä nauraa arjen sattumuksille. Todellisuus on usein myös tarua ihmeellisempää.
VastaaPoista-Maija-
Juu, tiedän, että jonkinlaista kysyntää on joidenkin kirjailijoiden tämmöisille teoksille, mutta olisinko kuitenkaan riittävän hauska, nauraisiko kukaan tikahtuakseen. Mutta olisihan se tietysti kiva tuottaa ihmisille hupia.
VastaaPoista