perjantai 22. heinäkuuta 2016

Surun hampaissa edelleen

Toivottavasti vielä nähdään, hän sanoi, kun eilen lähdin. Tällaiset tavanomaiset lauseet muuttuvat sisällöltään järisyttäviksi kun eron lopullisuus alkaa konkretisoitua.

Lohdullista on huomata, että ahdistavien pelkojen luonne muuttuu kun ne joutuu kohtaamaan. Elän nyt sitä vaihetta,  jota olen kauhulla odottanut jo lapsena. Kaikki esitykset pitää lopettaa, nyt vain kohdataan, annetaan anteeksi.

Kadun niin monia asioita ja kaikki on nyt myöhäistä. Kadun vaikka epäilen etten olisi voinut muuttaa mitään.

Teen tylsää ruumiillista työtä,  hakkaan halkoja, haravoin, poimin marjoja. Pitkästyn niinä hetkinä kun suru ei järsi minua terrierin leuoillaan. 

Share/Bookmark

7 kommenttia:

  1. Minulla on ex. ystävä, jonka tärkein slogan oli "älä kadu mitään". Olen pohtinut mitä se kertoo ihmisestä vai kertooko se mitään? Erikoista se varmasti on, jos ei muuta. Väkisinkin sitä ajattelee, että sellainen kaverihan on sosiopaattinen sekopää, mutta jospa hän onkin oikeassa? Minä en vain ymmärrä sitä, että hän on nero? Vaikeaa on.

    VastaaPoista
  2. Ei se mielestäni mitään kerro. Slogan on aika populaarikirjallisuus. Piafkin sitä julisti. Ehkä ajatuksen systemaattinen noudattaminen vähän kovettaa mutta pystyykö ihminen elämään katumatta. No se psykopaatti varmaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kännyn agutomaattikorjaus jälleen muokkasi sanomaa. Po. Populaaria.

      Poista
  3. Kiitos, että jaa'at tällaista, mitä yleensä ei jaeta. Pohjimmiltaan luopumisessa on jotain elämän ydinmehusta. Luopuminen on tosikuva elämästä. Vaikka usein haluamme työntää sen taka-alalle, mutta ennemmin tai myöhemmin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillähän on viihde ja päihteet jotka auttavat ihmiskuntaa pakenemaan näitä asioita. Kuitenkin se tervehdyttää, jos suostuu kohtaamaan. Mikään ei lopulta olekaan niin pelottavaa.

      Poista

Kerro mitä mielessä!