Keskeneräiset projektit painavat mieltä eikä marraskuukaan piristä. Onneksi Niilon joulukoulu on nyt sentään paketissa. Kiitos Suomen kulttuurirahaston Varsinais-Suomen rahasto ja Suomen tietokirjailijat apurahoista, joiden tuella sain kirjan tehtyä.
On merkillistä, että kirjaa tehdessä oli niin kova pyrkimys tuottaa sen kautta iloa ihmisille, ja nyt olen sitten itse aivan läkähtynyt. Kirja on pieni ja sievä, mutta kun minun piti siirtää koneeltani joulukoulun kuvat tikulle, kone ilmoitti, että siirretään 1673 kuvaa... No ei siirrettykään, koska ei sellainen määrä mahdu tikulle. Valmiissa kirjassa on ehkä neljäsataa kuvaa, arvioisin. Tein kirjan valmiiksi viime kesän loputtomilta tuntuvissa helteissä mökillä ja välillä tuntui kuin pää hajoaisi. Mutta sitten hajosikin vain sappirakko.
Joulukoulun idea on muistuttaa markkinahumun keskellä, että mikä oikeastaan on jutun juju. On tietenkin ihanaa hankkia lahjoja ja saada niitä. Leipoa ja laittaa joulua ja syödä hyvin ja maata sohvalla, paitsi että ehkä tämä kaikki on kokenut pienen inflaation, koska nykyään me elämme arkenakin yltäkylläisyyden keskellä.
Joku sanoikin minulle, ettei hän ole mikään jouluihminen eikä välitä mässäilystä ja hössötyksestä. Hän tuntui ajattelevan, että minä olen sellainen joka mässää ja hössöttää. No ehkä olenkin, mutta se ei liity lainkaan jouluun. Minäkään en ole jouluihminen. En hommaa kuusta enkä juuri ostele lahjoja, edes joulukortteja en yleensä saa aikaiseksi lähettää. Olen usein lähtenyt jouluksi jonnekin, missä ei ole tarvinnut viettää joulua. Ja minähän olen siinä onnellisessa asemassa, että aina voi tehdä töitä. Kuten sairaanhoitajat ja pelastuslaitoksen ihmiset myös kirjailija voi olla jouluna töissä. En ole jouluihminen ja juuri siksi tein tämän kirjan. Halusin ymmärtää miksi joulua vietetään, mitä kaikkea jouluun liittyy.Kiinnosti selvittää mistä kaikki kumpuaa. Mihin kaikki viittaa, siis kuuset ja piparkakut, lahjat ja joulupöydän antimet.
En ole muutenkaan mikään juhlakausi-ihminen, mutta toisaalta, onko sitten hyvä, kun kaikki elämän päivät ovat samaa markkinapötköä ilman sen kummempaa sisältöä kuin että ostetaan sitä mitä tarvitaan ja himphamput vielä päälle. Näkemykseni mukaan ihminen kuitenkin kaipaa tarkoitusta, merkitystä. Jos hän ei sitä löydä, hän voi huonosti. Merkitystä etsitään milloin mistäkin, eikä minulla ole siihen sanomista. Tämä pieni kirja yrittää omalla kömpelöllä ja vilpittömällä tavallaan johdattaa meidät pohtimaan mikä joulussa on tärkeää ja säilyttämisen arvoista.
Esim adlibriksestä Niilon joulukoulun voi tilata.
Tai vaikka Bookysta.
Tekstit
Minusta on kiva, että joulu "säilyy", mitä se kenellekin sitten on. Lapsena muotoutuu ehkä niin vahva kuva sen sisällöstä ja siitä mitä "siihen kuuluu", että ainakin minun tuntuu olevan vaikea sitä enää aikuisena muuttaa. Itsekään en ole juhlaihminen ja mieluiten lymyilen joulunkin vain jotenkin "ohi", mutta samaan aikaan sisuksissa salaperäisesti kaipaan sitä "oikeaa" joulunviettoa. En vain tunnu osaavan sitä itselleni järjestää tai jos osaankin, en tunnu osaavan siitä nauttia. Vika lienee minussa, ei joulussa.
VastaaPoistaIkävä sairaalakokemus sinulla, onneksi jälkipuolisko sujui asiallisesti. Vaikea käsittää tuon "hoitoonpääsyn esiraadin" toimenkuvaa. Turhan usein se näyttää olevan potilaan pois käännytys, eikä kuten luulisi, hoitaminen. Tämä jo vaikka kuinka menee "omaan" päivystykseen. Ihan kuin sinne vapaaehtoisesti edes hakeutuisi... itse olisin valmis uskomaan että hoidontarve on olemassa,kun potilas on raahannut isensä sairaana paikalle.
Toivottavasti voit nyt kuitenkin hyvin ja saat välillä huokaista kaikista rasituksista.
(Kirsti hyvä, jos sattuisit julkaisemaan tämän kommenttia, olisin iloinen kun poistaisit seuraavan: lähetin vuolaan kommentin aiemmin aiheesta Knausgård ja huomaan ettet ole sitä julkaissut, tai onnistuiko lähetyskään. Miten vain, ei haittaa! Olen iloinen vaan jos turhat jaaritukset jäävät pois. Minulla on vamma, etten osaa sanoa mitään lyhyesti ja ennenkuin huomaankaan, on tekstiä julmetusti. Olisi edes mielenkiintoista, mutta useimmiten ei. Pitkästyn itsekin niihin kuoliaaksi. (en siis oikein hallitse tätä lyhyttä ja napakkaa ilmaisua, mikä varmasti kommenteissa olisi paikallaan!!) Joten siis kiitos jos sen jätit julkaisematta ja kiitos muuten vaan maailmankaikkeudelle,jos se ei koskaan edes tullut perille. ;))
Hei! Kiitos kommentista! Olo on vähän kiikun kaakun, mutta ehkä se taas tästä. Minulla ei ole kommenttien moderointia muuten kuin vanhemmissa postauksissa, jotta pystyisin valvomaan mitä sinne kirjoitellaan. Tarkistin valvontasivulta, sinun kommenttiasi ei siellä Knausgårdin kohdalla näy. Ja siitä olisikin pitänyt tulla minulle sähköpostiin ilmoitus, jonka perusteella osaan sitten aina kaivaa kommentit esiin julkaistavaksi. Se on siis kadonnut bittitaivaaseen.
VastaaPoistaVoi olla, että joulusta nauttiminen olisi helpompaa, jos voisi luopua käsityksestä, että joulun pitää olla tietynlainen. Traditiot ovat tärkeitä, mutta eivät riittäviä.