Näytän kuvassa mairealta kuin kermaa latkinut kissa, vaikka tarkoitus oli ikuistaa pysähtynyt tunnelma, jonka vallassa matkustin Helsinkiin tapaamaan kustantajaa. Tämä oli siis eilen. Helsingissä oli kylmää ja kolkkoa, kuten aina. Onneksi tapasin kosmopoliitin ystäväni, joka puhuu sujuvasti englantia, saksaa, italiaa, ranskaa, venäjää ja ruotsia, mutta ei ole oppinut puhumaan sujuvaa suomea. Siksi minä taivun ja sönkkään hänen kanssaan englantia. Arvatkaa onko sujuvaa. No ei todellakaan, mutta hän on aina valtavan iloinen, kun tapaa minut, joten kyllä sellaisen ihmeen vuoksi taipuu sönkkäämään englantia.
Tapaamisen jälkeen suuntasin kustantamoon. Luulin, että siellä käydään läpi printtiä, johon on punakynällä tehty korjauksia, mutta sen sijaan me joimmekin kahvia ja skumppaa ja puhuimme minun romaanistani. Minä siemailin skumppaa ja kuuntelin herrojen analyyseja ja ajattelin, että herranjesta, tässähän minä istun kustantamon herrojen kanssa kuin oikea kirjailijatar, onpas viehättävää.
En ole tottunut yhdistämään kirjojen tekemiseen tällaista seuranpitoa, mutta minulla tietenkin on aina aikaa puhua siitä mitä MINÄ olen kirjoittanut. Mahtawaa.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro mitä mielessä!