Näin kirjoitat romaanin

Luin ohjeen, että jos haluaa bloginsa menestyvän, siellä pitää julkaista jotain, mistä on hyötyä lukijalle. Nyt julkaisen täällä linkin Miina Supisen postaukseen, jossa hän valistaa, kiinnostuneen opiskelijan kysymysten myötävaikutuksella, kuinka romaani kirjoitetaan.

Olen itse kokenut kauhean vaikeaksi antaa ohjeita romaanin kirjoittamiseen. Vaikka olen kirjoittanut niitä alun kolmattakymmentä, minulle ei ole syntynyt prosessista selkeää käsitystä. Yllätyn aina yhtä iloisesti, kun romaani eräänä päivänä valmistuu. Mutta luen aina kiinnostuksella kuinka muiden prosessit etenevät, ja siksi ajattelin että muitakin ehkä kiinnostaa.

Sitten asiaan, josta ei luultavasti ole hyötyä kenellekään. Olin tänään hammaslääkärissä. En ole koskaan aikaisemmin ollut mieshammaslääkärillä. Ja syödä saa heti kun pystyy, hahhah! hän sanoi kun hoipertelin huoneesta leuka jomottaen.

Ei minulla ole koskaan  ollut syömisen kanssa ongelmia, ei ollut nytkään, vaikka murusia ehkä varisikin rinnuksille tavanomaista enemmän. Sen sijaan muun tekemisen kanssa on ollut heikompaa. Miten on mahdollista, että aikuinen ihminen tarvitsee koko päivän toipuakseen hammaslääkäristä. Onneksi minulla ei ole Euroopan talouskriisiä tai muuta vastaavaa vastuullani.

Näin kirjoitat romaanin

Ideoista ei ole pulaa

Pääsin Espoon seurakunnan lehden uutisen osaksi. Kerrankin saan antaa TOIMITTAJALLE täydet pisteet siitä, että hän on tehnyt toimitustyötä ja osannut pukea soperteluni suhteellisen selväjärkiseen muotoon.

***
Anu kirjoitti eilen Kiilaajista. Siis siitä, miten kirjoittaja yhtäkkiä keksii jonkin ihmeellisen kirjoitusidean, joka uhkaa ohittaa käynnissä olevan kirjoitustyön. Ja kuinkas kävikään. Aamulla kun piti ryhtyä kirjoittamaan, uusi idea kiilasi mieleen. Se on yllättävän ärsyttävää, koska pitäisi jaksaa täpöllä tehdä sitä hommaa minkä on jo aloittanut, mutta mieltä polttaa tämä uusi idea.

Tänään olisin periaatteessa voinut keskittyä kirjoittamaan kauan kesken ollutta romaaniani. Sen sijaan pääni täytyy ruusunpunaisista unelmista tähän uuteen kirjaideaani liittyen.

Ideoista ei ole pulaa

Vakuutus on, mutta oikeuteen en silti tahdo

Huomasin eilen, että hermoni ovat yllättävän hyvässä kunnossa, huonohermoiselta ei onnistuisi Venäjän viisumihakemuksen täyttäminen verkossa.

Termi "tsaristinen" välkähti mielessä useampaankin otteeseen, kun yritin saada tolkkua viisumihakemuksen labyrinttimäisestä rakenteesta. En ollut tajunnut täyttää hakemusta kotikoneelta, vaan seisoin matkatoimiston yleisöpäätteen ääressä hikoilemassa, mikä antoi oman lisämausteensa.Kun useiden tuskallisten vaiheiden kautta olin päässyt loppusuoralle, tuli ilmoitus "server error".

Sen jälkeen menin pankkiin tallettaakseni tililleni viimeinkin stipendin, jonka olin saanut Karistolta. Puoli Turkua oli myös päättänyt lähteä pankkiin, joten sain kokea loputtoman jonottamisen riemut. Tulin siinä huumassa lähettäneeksi ystävälle tarkoitetun tekstiviestin yliopiston koulutuskoordinaattorille, mikä olisi voinut olla noloa, mutta me kirjailijat teemme kaikkea tällaista ihan vain testataksemme todellisuuden luonnetta.

Huomasin myös, että hankittuani matkavakuutuksen netissä olin jättänyt ruksin kohtaan, jossa vakuutin itseni tulevan oikeudenkäynnin varalta 170 000 euroon asti. Nyt vähän huolestuttaa, että joudunko minä Pietarissa erityistarkkailuun. Pelkäävätkö ne, että ryhdyn rettelöimään kun olen varautunut niin muhkealla vakuutuksella.

Vakuutus on, mutta oikeuteen en silti tahdo