Voihan kloaakkirotta

Typerää kyllä, mutta juuri tämän vuoden alussa siivosin huushollista 1900-luvun alun suuren tietosanakirjasarjan pois. Kun siis ajattelin, että en tarvitse sellaista vanhentunutta kirjasarjaa, netistähän löytyy kaikki. Muutenkin olen ulkoistanut muistini nettiin.

No nyt sitten juuri olisinkin tarvinnut tuota kirjasarjaa, vaikka eihän siitä ole varmuutta, että se olisi tuonut avun tähän dilemmaan, mutta olisin voinut edes yrittää. Luin lehtiartikkelia vuodelta 1937 ja siinä puhuttiin kloaakkirotasta. Piti siis vain äkisti tarkistaa, että mikä otus se semmoinen on. Minulla on kyllä oletus, mutta pitäähän nyt jokin varmistus saada omille luuloille, ei sitä sovi kirjailijan ihan mitä tahansa huttua kirjoittaa ja syöttää herkkäuskoisille lukijoille totena.

Kaikkitietävä netti tietää kyllä mikä on kloaakki, mutta kloaakkirottaa se ei tunne.

Miksi on aina niin, että kun heittää pois jotain, mitä ei ole tarvinnut vuosiin, niin heti sitä sen poisheiton jälkeen tarvitsee.

Kloaakkirotta, kloaakkirotta, tunteeko joku?

Voihan kloaakkirotta

Henkisesti kirkastunut

Tein pienimuotoisen taustatutkimus-ja virkistyturneen suunnalla Orivesi, Velkeakoski, Sastamala, Anttoora, Alastaro.

Normaalisti taustatutkimus kai tehdään ennen kirjoitustyöhön ryhtymistä, mutta minulla on lepraromaania kasassa jo hyvää vauhtia kolmatta sataa liuskaa. Nyt siihen tuli uusi henkilö, muuan leprapotilas, päähenkilö Matildasta tulikin sivuhenkilö ja pääosaan nousi hänen sisarensa Sandra.

Harmittaa, kun työprosessi etenee niin sekavasti, mutta näillä mennään. Huomenna jatkuu kirjoitustyö.

Henkisesti kirkastunut

Maailman syntipukit, liittykää yhteen

Antti Heikkilä avautuu, hänen äitinsä oli vaarallinen ihminen.

En ole lukenut Heikkilän kirjaa, enkä muutakaan kirjaa, jossa avaudutaan narsistisesta ex-puolisosta, isästä, äidistä, pomosta, omasta masennuksesta, purnutista, vaikeasta elämänkohtalosta, jonka on aiheuttanut vaikea lapsuus, nuoruus, koulu, työ, ylipäätään elämä maailmassa, jossa muut ihmiset ovat tietämättömiä, tyhmiä, ilkeitä, suorastaan pahoja tai sitten vain eivät olleet riittävän hyviä ymmärtääkseen kirjan herkkää kirjoittajaa.

Eihän se tietenkään minulta pois ole, jos ihmiset elämäkerroissaan sättivät elämänsä ihmisiä. Eikä ole pois minulta sekään, että lehdet tekevät heistä juttuja, ja ihmiset ostavat kirjaa. Hyvähän se on, että kirjoja menee kaupaksi, nyt kun siis tässä markkinataloudessa eletään.

ET:n lukijoiden joukossa on varmaan paljon äitejä. Mietin mitä he mahtavat miettiä lukiessaan juttua. Ehkä he miettivät jotain tämmöistä. Aijaa, Antti Heikkilän äiti oli vaarallinen ihminen, onpas järkyttävää. Onneksi minä en ole sellainen äiti. Minä olen lasteni paras kaveri. On se vaan kamala, kun maailmassa on tuollaisia vaarallisia ihmisiä kuin Antti Heikkilän äiti. Mutta hienoa, että pojasta tuli niin menestyksekäs, vaikka äiti oli niin vaarallinen.

Kun Antti Heikkilän äiti on vaarallinen ihminen, niin minun ei tarvitse miettiä, että olenko minäkin mahdollisesti vaarallinen ihminen. Siksi tämmöiset jutut ja kirjat ovat varmaan niin suosittuja. Me tykkäämme lukea paljastuksia ikävistä ja vaarallisista ihmisistä, koska ne ovat aina jotain muita, kysymys ei koskaan ole meistä. Kirjat eivät johdattale meitä itsetutkiskeluun, vaan ne johdattavat meitä tutkimaan muita. Onneksi minä en ole tuollainen ihminen. Kukas niin sanoikaan, ai niin, se fariseus.

Maailman syntipukit, liittykää yhteen