Antti Heikkilä avautuu, hänen äitinsä oli vaarallinen ihminen.
En ole lukenut Heikkilän kirjaa, enkä muutakaan kirjaa, jossa avaudutaan narsistisesta ex-puolisosta, isästä, äidistä, pomosta, omasta masennuksesta, purnutista, vaikeasta elämänkohtalosta, jonka on aiheuttanut vaikea lapsuus, nuoruus, koulu, työ, ylipäätään elämä maailmassa, jossa muut ihmiset ovat tietämättömiä, tyhmiä, ilkeitä, suorastaan pahoja tai sitten vain eivät olleet riittävän hyviä ymmärtääkseen kirjan herkkää kirjoittajaa.
Eihän se tietenkään minulta pois ole, jos ihmiset elämäkerroissaan sättivät elämänsä ihmisiä. Eikä ole pois minulta sekään, että lehdet tekevät heistä juttuja, ja ihmiset ostavat kirjaa. Hyvähän se on, että kirjoja menee kaupaksi, nyt kun siis tässä markkinataloudessa eletään.
ET:n lukijoiden joukossa on varmaan paljon äitejä. Mietin mitä he mahtavat miettiä lukiessaan juttua. Ehkä he miettivät jotain tämmöistä. Aijaa, Antti Heikkilän äiti oli vaarallinen ihminen, onpas järkyttävää. Onneksi minä en ole sellainen äiti. Minä olen lasteni paras kaveri. On se vaan kamala, kun maailmassa on tuollaisia vaarallisia ihmisiä kuin Antti Heikkilän äiti. Mutta hienoa, että pojasta tuli niin menestyksekäs, vaikka äiti oli niin vaarallinen.
Kun Antti Heikkilän äiti on vaarallinen ihminen, niin minun ei tarvitse miettiä, että olenko minäkin mahdollisesti vaarallinen ihminen. Siksi tämmöiset jutut ja kirjat ovat varmaan niin suosittuja. Me tykkäämme lukea paljastuksia ikävistä ja vaarallisista ihmisistä, koska ne ovat aina jotain muita, kysymys ei koskaan ole meistä. Kirjat eivät johdattale meitä itsetutkiskeluun, vaan ne johdattavat meitä tutkimaan muita. Onneksi minä en ole tuollainen ihminen. Kukas niin sanoikaan, ai niin, se fariseus.
En ole lukenut Heikkilän kirjaa, enkä muutakaan kirjaa, jossa avaudutaan narsistisesta ex-puolisosta, isästä, äidistä, pomosta, omasta masennuksesta, purnutista, vaikeasta elämänkohtalosta, jonka on aiheuttanut vaikea lapsuus, nuoruus, koulu, työ, ylipäätään elämä maailmassa, jossa muut ihmiset ovat tietämättömiä, tyhmiä, ilkeitä, suorastaan pahoja tai sitten vain eivät olleet riittävän hyviä ymmärtääkseen kirjan herkkää kirjoittajaa.
Eihän se tietenkään minulta pois ole, jos ihmiset elämäkerroissaan sättivät elämänsä ihmisiä. Eikä ole pois minulta sekään, että lehdet tekevät heistä juttuja, ja ihmiset ostavat kirjaa. Hyvähän se on, että kirjoja menee kaupaksi, nyt kun siis tässä markkinataloudessa eletään.
ET:n lukijoiden joukossa on varmaan paljon äitejä. Mietin mitä he mahtavat miettiä lukiessaan juttua. Ehkä he miettivät jotain tämmöistä. Aijaa, Antti Heikkilän äiti oli vaarallinen ihminen, onpas järkyttävää. Onneksi minä en ole sellainen äiti. Minä olen lasteni paras kaveri. On se vaan kamala, kun maailmassa on tuollaisia vaarallisia ihmisiä kuin Antti Heikkilän äiti. Mutta hienoa, että pojasta tuli niin menestyksekäs, vaikka äiti oli niin vaarallinen.
Kun Antti Heikkilän äiti on vaarallinen ihminen, niin minun ei tarvitse miettiä, että olenko minäkin mahdollisesti vaarallinen ihminen. Siksi tämmöiset jutut ja kirjat ovat varmaan niin suosittuja. Me tykkäämme lukea paljastuksia ikävistä ja vaarallisista ihmisistä, koska ne ovat aina jotain muita, kysymys ei koskaan ole meistä. Kirjat eivät johdattale meitä itsetutkiskeluun, vaan ne johdattavat meitä tutkimaan muita. Onneksi minä en ole tuollainen ihminen. Kukas niin sanoikaan, ai niin, se fariseus.
Tekstit
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoista