Kulttuurista omimista tai jotain

Jouluun on kolme kuukautta ja olen nyt jonkin aikaa ollut piiloutuneena piirtämisharrastukseeni. Ideana on tehdä lasten tietokirja joulusta. Sen päähenkilö, hyvien kysymysten esittäjä ja primus motor on tuo yläpuolella näkyvä tyyppi. 

Hän on maahanmuuttaja ja kiinnittää huomiota suomalaisen kulttuurin erityispiirteisiin, tällä kertaa siis jouluun. Hän esittää kysymyksiä kantaväestön edustajille. Suomalaiset tietenkin tietävät, että jouluna annetaan lahjoja, koristellaan kuusi, syödään kinkkua, mutta miksi näin tehdään, sitä he eivät oikeastaan osaa sanoa. Paitsi että niin on tapana. Kirjan tarkoitus on kuitenkin penkoa tapojen taustoja. Miten ne ovat syntyneet ja mistä ne kertovat. 

Viime aikoina on ollut taas puhetta rasismista. Tänään osoitetaan mieltäkin rasismia vastaan. Itse juutuin johonkin loputtoman tuntuiseen vääntöön N-sanan pahuudesta. Se lähti liikkeelle elokuvasta Pekka ja Pätkä N....nä. Kuten tiedetään Ruotsin puolella on Peppi-kirjoista sensuroitu tuo paha N-sana. Joten ymmärrättehän, yhtäkkiä aloin miettiä saanko piirtää kirjaani tuon näköisen hahmon? 

Olenko rasisti? Onko tämä kulttuurista ylemmyydentuntoa, riistämistä. Kulttuurista omimista, tai jotain muuta kauheaa, jota en osaa kuvitellakaan, mutta epäilemättä joku anonyymi minulle kohta kertoo, joko kommenttilaatikossa tai sitten anonyymilla sähköpostilla. 

Voisin tietysti ottaa pojasta värin pois, mutta auttaako sekään. Kun idea on, että ulkopuolinen tulee ja näkee ja esittää hyviä kysymyksiä ja kysymyksillään pakottaa kantaväestön ajattelemaan. Onko siis koko lähtökohta poliittisesti epäkorrekti`

Voisi tietysti ajatella, että päähenkilö voisi olla ylipäätään vain lapsi, joka tarkastelee aikuisten maailmaa ja tekee siihen liittyviä havaintoja. Mutta olen jo ehtinyt jotenkin kiintyä tähän Niilo-poikaan, joka on siis joulupukin kaima, tavallaan.

Kulttuurista omimista tai jotain

Tuhon tie kohti Turun kirjamessuja

Ehkä unohdan hetkeksi surutyön ja provoilun joita kumpaakin olen harrastanut blogissa viime kuukausien aikana ja siirryn hetkeksi aggressiiviseen markkinointiin. Minähän olen kuitenkin kirjailija herra nähköön ja Turun kirjamässyt lähestyvät.

Koska en osaa järkevästi organisoida mitään, en edes omaa elämääni, tai en sitä varsinkaan, olen läsnä messuilla kolmena päivänä ja tästä linkistä pääsee näkemään missä milloin ja millaisissa merkeissä.

Julkisuudenkipeydelläni ei ole mittaa eikä määrää, sen näkee siitä, että olen lupautunut puhumaan Siioninvirsiseuroihinkin. Minä joka en ole koskaan käynyt herännäisten seuroissa, vaikka muuten olen ollut vaikka minkälaisessa seurassa.

Ei ole aavistustakaan, että mistä siellä puhuisin. Kuuntelin kesällä seurapuheita radiosta, körteillähän oli kesäjuhlansa Vantaalla.

Arpapelistä löytyisi teemoja, mutta seuroissa ei vissiin ole tarkoitus provosoida joten pitäisi keksiä jokin ovelampi tulokulma asiaan. Valitettavasti nämä strategiset suunnitelmani yleensä kariutuvat siihen, että lopulta eksyn kuitenkin olemaan taas oma itseni. Ja sehän on tuhon tie tässä nykymaailmassa.

Tuhon tie kohti Turun kirjamessuja

Ampukaa viestintuoja niin sillähän maailma paranee

Olisi hyvä alku, jos ihmiset oppisivat puhumaan asioista niin, että he keskustelevat samassa moodissa. Jos toinen esittää konkreettisen yhteiskunnallisen ongelman, niin olisi eduksi jos asiaan ei vastattaisi syyttämällä ja halventamalla ihmistä joka kertoo tästä epäkohdasta.

Mutta keskustelu, jossa oikeasti yritettäisiin ymmärtää asioita, joista puhutaan, ei ole enää aikoihin ollut muodissa. Elämme puolivillaisen retoriikan kulta-aikaa. Ongelmia ei haluta käsitellä, vaan viestintuojat mieluummin ammutaan ja oletetaan että sillä tavalla on saatu asia käsiteltyä.

Perjantainen Pressiklubi käy esimerkiksi tästä nykyisestä retorisesta aivopiereskelystä, kun jostain syystä studioon oli taas tuotu kirjailija Tervo, joka tällä kertaa vastustaa rasismia ja tekee sen haukkumalla  sanomalehdessä suomalaisia autisteiksi. Mistä taas autistit tai heidän läheisensä ottivat nokkiinsa sillä autismi ei tee ihmisestä rasistia.

Mutta jos ihminen on rasisti, niin sittenhän häntä saakin haukkua ja kiusata, hänen ulkonäköään ja ominaisuuksiaan saa pilkata, oikeastaan hänet pitäisi karkottaa maasta tai mielellään tappaa. Rasisti on leima, jonka nykyään saa helposti. Rasisti on hyvien ihmisten mielestä eräänlainen epäihminen. Suoritetaan siis ns. dehumanisointi, joka onkin kaiken propagandan perusväline.

Docventures esitteli meille venäläistä propagandaa, minäkin katsoin ohjelman ja Putinin haastattelu oli todella kiinnostava. Mutta olisi kyllä tarpeen ryhtyä kriittisin silmin arvioimaan myös meidän omaa aikaamme ja kulttuuriamme. Mitä ihmettä tässä maassa tapahtuu. Jospa sen voisi tehdä analyyttisesti ja uteliaasti, ja pidättäytyä ihmisten leimaamisesta. Lisäksi voisi miettiä mitä konkreettista voisimme tehdä, jotta voisimme säilyttää hyvinvointivaltion.

Ampukaa viestintuoja niin sillähän maailma paranee