Jouluun on kolme kuukautta ja olen nyt jonkin aikaa ollut piiloutuneena piirtämisharrastukseeni. Ideana on tehdä lasten tietokirja joulusta. Sen päähenkilö, hyvien kysymysten esittäjä ja primus motor on tuo yläpuolella näkyvä tyyppi.
Hän on maahanmuuttaja ja kiinnittää huomiota suomalaisen kulttuurin erityispiirteisiin, tällä kertaa siis jouluun. Hän esittää kysymyksiä kantaväestön edustajille. Suomalaiset tietenkin tietävät, että jouluna annetaan lahjoja, koristellaan kuusi, syödään kinkkua, mutta miksi näin tehdään, sitä he eivät oikeastaan osaa sanoa. Paitsi että niin on tapana. Kirjan tarkoitus on kuitenkin penkoa tapojen taustoja. Miten ne ovat syntyneet ja mistä ne kertovat.
Viime aikoina on ollut taas puhetta rasismista. Tänään osoitetaan mieltäkin rasismia vastaan. Itse juutuin johonkin loputtoman tuntuiseen vääntöön N-sanan pahuudesta. Se lähti liikkeelle elokuvasta Pekka ja Pätkä N....nä. Kuten tiedetään Ruotsin puolella on Peppi-kirjoista sensuroitu tuo paha N-sana. Joten ymmärrättehän, yhtäkkiä aloin miettiä saanko piirtää kirjaani tuon näköisen hahmon?
Olenko rasisti? Onko tämä kulttuurista ylemmyydentuntoa, riistämistä. Kulttuurista omimista, tai jotain muuta kauheaa, jota en osaa kuvitellakaan, mutta epäilemättä joku anonyymi minulle kohta kertoo, joko kommenttilaatikossa tai sitten anonyymilla sähköpostilla.
Voisin tietysti ottaa pojasta värin pois, mutta auttaako sekään. Kun idea on, että ulkopuolinen tulee ja näkee ja esittää hyviä kysymyksiä ja kysymyksillään pakottaa kantaväestön ajattelemaan. Onko siis koko lähtökohta poliittisesti epäkorrekti`
Voisi tietysti ajatella, että päähenkilö voisi olla ylipäätään vain lapsi, joka tarkastelee aikuisten maailmaa ja tekee siihen liittyviä havaintoja. Mutta olen jo ehtinyt jotenkin kiintyä tähän Niilo-poikaan, joka on siis joulupukin kaima, tavallaan.
Tekstit
Aiotko tuputtaa joulua muslimeille? Kullakin kulttuurilla on omat rakkaat juhlansa. Vai onko poika kristitty? Uskonto ei ole värikysymys, ja jouluhan on itsessään erittäin monikulttuurinen juhla.
VastaaPoistaHiukan faktoja.
VastaaPoistahttps://en.wikipedia.org/wiki/Christian_population_growth
ei tullut vastauksia kysymyksiini, mutta kiitos kommenteista kuitenkin. Aina sitä saa yllättyä siitä millä tavalla joku tulkitsee näitä juttujani.
VastaaPoistaKyllähän tällainen tällä hetkellä tulkitaan nyt muodissa olevaan älkää olko rasistisia teemaan. Nythän saa paljon halvalla positiivista huomiota ja valtalehdistön huomion, jos tekee tällaisen kirjan, joten jos sitä haluaa, niin go for it. Tänään kun olin kaupungilla ja luin maassa olevan mielenosoittajan pahvin, jossa luki "En alennu pelkäämään mamuja", niin tuli vain mieleen, että sehän on agressio. On ihan luonnollinen tunne pelätä mamuja. Järjetön ja sekaisin oleva ihminen tuntemattomien sylien juoksee ja luottaa kaikkiin tuntemattomiin. Kovin vähälle huomiolle jää se, että vihervasemmisto innossaan agressioi ja luo ongelmaa, jota väittää vastustavansa. Sekin on jännää, ettei nämä mielenosoittajat tiedä siitä mitä esim. on asua mamulähiössä, koska he itse elävät kaupunkien keskustoissa vanhempiensa rahoilla ja ovat yhteiskunnan hyväosaisia. Näiden mielenosoitusten perimmäinen tarkoitus onkin tavata kavereita ja mennä yhdessä ravintolaan ja panna toisiaan. Mamu tarkoittaa heille jotain vaihto-oppilasvuotta Ranskassa ja niitä muistoja. Ei siis mitään realismia missään. Tarvitsemme kolme miljoonaa mamua lisää, jotta vihervasemmmisto ei pystyisi välttämään realismia. Täysin vaille huomiota on jäänyt sekin, että tässä kuolemantapauksessa tämä nyt kuollut osoitti ensin vahvaa agressiota halveksivasti sylkemällä ja uusnatsi yritti hillitä itseään käymästä päälle. Tällaisesta hyvin halveksivasta ja agressivisesta eleestä voisi saada onnettomasti päättyneen potkun joltain muultakin kuin uusnatsilta ja väkivaltarikolliselta. Mutta mamujen rakastelijat eivät omia agressioitaan suostu näkemään.
VastaaPoistaKiitos kommentista. Tunnistan asiassa tällaisia puolia myös. Esim. juuri tuo, että ne jotka innokkaimmin puolustavat maahanmuuttoa, ovat niitä jotka eivät joudu kohtaamaan sen tuomia konkreettisia haasteita, eivät esim. itse asu niillä alueilla, minne maahantulijat sijoitetaan. Toisaalta ajattelen silti myös niin, että aidosti hädänalaisia täytyy auttaa, ja ymmärrän myös ns. paremman elämän toivossa tulevat, koska niinhän suomalaisetkin ovat lähteneet maailmalle parempaa elämää etsimään. Mutta nämä kaikki asiat on nyt politisoitu ja analyyttinen ja toista osapuolta leimaamaton keskustelu on tehty mahdottomaksi.
PoistaItselläni syy valita pääosaan ruskea poika ei kuitenkaan liity tuohon käynnissä olevaan kulttuurisotaan. Se johtuu runkotarinan konseptista, siis siitä, että ulkopuolinen tulee ja näkee millainen on suomalainen kulttuuri. Me suomalaisethan emme sitä oikein näe. Mutta kun juttelee muualta tulleiden kanssa he ovat tehneet paljon suomalaisuutta koskevia havaintoa. Suomalaiset sanoo aina..., suomalaiset syövät aina... ja sitten lause jatkuu. He siis muodostavat eräänlaisia stereotypioita suomalaisuudesta, jotka mielestäni ovat kyllä tottakin, vaikka voinkin itse vastata, että tuo mitä sanot ei koske minua, vaikka olen suomalainen. Samalla on pakko todeta, että jollakin tasolla suomalaisuutta voi kyllä luonnehtia niin kuin he tekevät.
Ja itse siis ajattelen, että meidän täällä Suomessa asuvien kannattaisi olla paremmin tietoisia siitä millainen kulttuuri meillä on. Ja herätä vaalimaan sitä ainakin siltä osin, kun se on jotain positiivista. Ja ensimmäinen tie vaalimiseen on tunnistaminen, että mikä sitä kulttuuria on.
Ja se että me vaalimme sitä mikä on omaa, ei ole pois muilta, niiltä jotka tulevat tänne. Useinhan he nimenomaan ovat kiinnostuneita siitä miten täällä eletään ja ajatellaan.
Tietenkin ulkopuolinen voisi olla joku, joka ei ulkoisesti erotu suomalaisesta. Mutta koska olen kömpelö piirtäjä, joskin innokas, niin ruskea kaveri on tähän tehtävään onnen omiaan.
Toisaalta halusin kirjaan myös kaverin, joka tulee sellaisista oloista, että voi tunnistaa maailman josta vaikkapa joululaulu Varpunen jouluaamuna kertoo. Joku amerikasta lennähtänyt valkoihoinen on siitä aivan yhtä kaukana kuin suomalainenkin.