Putkinäkö

Tuttava: Hei oletko kuullut, että Turussa on kirjamessut, ne alkaa tänään.
Minä: Öö, siis joo.
Tuttava: Sinnehän sinun pitäisi mennä esittelemään kirjojasi.
Minä: Öö, siis juu, tietysti.
Tuttava: Rohkeasti vaan, ei kannata pitää kynttilää vakan alla.
Minä: Siis...
Tuttava: Sinne voi ilmoittautua haastateltavaksi. Ja voit varata sieltä oman osastonkin, jossa myisit kirjojasi.
Minä: No siis olen menossa sinne huomenna...
Tuttava: Huomenna? Miksi vasta huomenna? Etkö ole huomannut, että ne alkavat jo tänään. Sinun pitäisi seurata vähän paremmin, että mitä kaupungissa tapahtuu.

**

Siis suurin piirtein tuonsisältöisen keskustelun kävin. Onko minussa jokin vika, vai miksi vedän puoleeni tällaisia?

**

Kaivatuista kirjoitti Kirjavalas ja Kolmas huone. Johannes ja Jura huomattiin Kirjavinkeissä. Salon sanomien printtilehdessä oli arvostelu Kaivatusta myös, mutta sitä en nyt tähän saa.

Putkinäkö

Näin mua viedään koulusta kouluun

Pitäisi lähteä koulukeikalle kertomaan Reetta ja linnanvangit kirjasta, mutta mikä neuvoksi, kun kirja on hukassa. "No kerro opettajalle, kai sillä on kirja, jota voi lainata sulle", tällaisen neuvon sain.

Mutta kun on sellainen koulutausta kuin minulla, niin viimeinen asia minkä tahdon tehdä on opettajalle tunnustaminen. En halua taas joutua mustalle listalle, kuten kansakouluvuosina aina olin juurikin sen vuoksi, että minulla oli aina väärät kirjat mukana ja joskus unohdin koko koululaukun kotiin.

Nykyään opettajat ovat kilttejä kaveri valisti, mutta ovatko varmasti. Onneksi minulla on tunnollinen yhteistyökumppani, hän lupasi ottaa kirjan mukaan. Saa nähdä mitä tästäkin päivästä tulee. Kohta mennään. 

Näin mua viedään koulusta kouluun

Vain katto romahti, minä en

Opetustöiden kommentointi blogissa on vaarallista, mutta sanon silti sen verran, että luennointi on tänä vuonna mukavaa, koska ryhmä on keskustelevainen ja vuorovaikutteinen.

Olen kyllä tietoinen siitä, että minun tehtäväni luennoitsijana olisi pitää ihmiset hereillä ja sillä tavalla vapautuneina, että osaavat avata suunsa. Joskus se onnistuu paremmin, joskus huonommin ja joskus sitä ei tarvitse erityisesti yrittää.

Tietysti nytkin ihmiset välillä ajattelevat omiaan, vilkuilevat kelloa ja miettivät enkö koskaan lopeta, mutta ehkä johtuu luokkatilastakin, että en niin hyvin huomaa sitä. Luokka on iso, ihmisiä on paljon ja pöydät ovat vaakatasossa. Ei ole nousevaa katsomoa kuten luonnontieteiden talossa, missä luennoit aikaisempina vuosina pidettiin. Nouseva katsomo tosiaan asettaa jokaisen kyllästyneen naaman jotenkin framille.

Siitä en tykkää yhtä paljon, että modernissa uudessa rakennuksessa on kesällä tullut katto alas. Onko tämä jokin nykyrakentamisen ominaispiirre että katot romahtavat? Kiasmakin suljetaan remontin ajaksi, koska onhan sekin talo jo 15 vuotta vanha. Siis meditoikaa hiukan tätä.

Ei voi olla niin, etteikö osattaisi rakentaa kestäviä taloja. Kodinkoneetkin tehdään hajoamaan muutaman vuoden välein, jotta bisnekset pyörivät. Sama juttu taloissa. Mutta kun katto romahtaa, niin joltain voi mennä henki. Toisaalta sodatkin näkyvät bruttokansantuotteen kasvuna joten siitä näkökulmasta katon romahtaminen ja jonkun kuolema voi olla hyvinkin positiivinen juttu lama-aikana. (Tiettävästi ei kukaan kai kuollut)
***


Lastenkirjahyllyssä oli arvioitu Johannes ja Jura.
Jo jokin aika sitten Hdcanis oli arvioinut Kaivatut.

Vain katto romahti, minä en