Olen tietysti julkaissut taas romaaninkin. Tai Karistohan
sen on julkaissut, minä vain kirjoitin.
Pohjakosketus pohtii uskollisuutta ja lupausten
pitämisen vaikeutta. Moni meistä haluaa joskus unohtaa toiselle tekemänsä
lupauksen, mutta harva pitää siitä, että itselle annettu lupaus rikotaan.
Tutulta lähti aviomies toisen miehen perään ja tapahtuma oli
esillä myös mediassa, koska siihen aikaan oli juttua sukupuolineutraalista avioliittolaista, joten perhetragedia sopi hyvin trendeihin.
Mediassa julkaistujen juttujen
perusteella tuli sellainen vaikutelma, että jättäjä oli tarinan sankari ja
jätetty oli vähän konna, tai ainakin syyttäköön itseään, kun ei jo nuorena
tajunnut miehensä seksuaalista suuntautuneisuutta. Viis yhteisistä lapsista
ynnä muista.
Minua tämä median näkökulma vähän rasitti, koska tosiasia kuitenkin oli, ettei vaimo ollut pakottanut miestä kanssaan avioon ja lapsia laittamaan. Ja hän oli kuvitellut solmivansa rakkausavioliiton ja elävänsä miehensä kanssa kunnes kuolema erottaa.
Median yksisilmäinen näkökulma perhetragediaan hämmästytti minua. Miten sydämettömästi suhtauduttiin jätettyyn osapuoleen, joka sai lehdistä lukea miehensä uudesta onnesta.

Romaani uskollisuuden kaipuusta