tiistai 17. toukokuuta 2011

Lahjakkuus

Tänään herätessä mietin lahjakkuutta. Kun ihminen on lahjakas luemme nämä lahjat hänen omaksi ansiokseen. Hän useimmiten tuntuu itsekin ajattelevan lahjakkuudestaan niin. Hän on niin hyvä koska hän on niin hyvä.

Mutta lahjakkuushan on jotain, mikä koituu ihmiselle täysin ilman hänen omaa ansiotaan. Joku vain syntyy tänne erityisellä lahjakkuudella varustettuna. Ei ihminen siihen itse vaikuta, että onko hän lahjakas vai ei. Siihen tietysti voi vaikuttaa, että kuinka lahjojaan jalostaa.

Voisi kuvitella, että oikein lahjakas ihminen kokisi lahjansa velvoittavana. Kun on ollut niin onnekas ja saanut niin monia ihmeellisiä lahjoja, niitä pitäisi käyttää muiden palvelemiseen. Tuntuu, ettei monikaan ajattele näin, ainakaan tosissaan. Eikä tämänhetkinen kulttuurimme siihen myöskään kannusta, vaan päin vastoin. Olet lahjakas, joten kahmi itsellesi niin paljon kuin ehdit ja pystyt, ja me muut hurraamme, kannustamme ja haaveilemme millaista olisi olla sinun veroisesi.

Vielä hirmuisemman vankilan näyttelijät eivät ole lahjakkaita tässä mielessä. He eivät ole lahjakkaita esimerkiksi siinä, että oppisivat vuorosanansa nopeasti ja olisivat loistavia roolin sisäistäjiä. Laulajina he eivät välttämättä pärjäisi Idolseissa tai Tenavatähti-kisoissa. Mutta itsensä voittajina he lyömättöminä.

Siis Vielä hirmuisempi vankila tänään klo 17.30 Turun työväenopistolla, Kaskenkatu 5

Tervetuloa!

Share/Bookmark

5 kommenttia:

  1. Onnea ja etenkin esiintyvälle ryhmälle !

    He ovat saaneet jotain, mitä monet eivät saa koko elämänsä aikana: hyvän ryhmäkokemuksen. Se kantaa ihmistä pidemmälle kuin yksilösuoritukset, puhdas ja silkka egoismi jota minusta kuvaat tuossa edellä.

    Jokainen liittyy/on ryhmän jäsen, ja jokaiselle kertyy erilaisia ryhmäkokemuksia,itselläni on niitä aika paljon, niin hyviä kuin vähemmän hyviäkin, ja vaikka sanotaan, että "ryhmässä tyhmyys tiivistyy", niin väitän että hyvä ryhmäkokemus vie ja kantaa yksilöä elämässä pitkällä juoksulla paljon paremmin kuin yksilökeskeinen suoritus. Hyvä ryhmäkokemus säilyy mielessä, ei unohdu ehkä koskaan.

    VastaaPoista
  2. Niin, se hyvä ryhmäkokemus on minultakin jäänyt saamatta, enkä siksi riehaannu näistä mömmömjuhlistakaan. Onnellisia he, jotka sulautuvat ryhmiin.

    VastaaPoista
  3. Jaa no sille ei kai voi mitään.

    Aki Kaurimäki kertoi yhdessä dokumentissa omasta autismistaan, hyvin ja todesti. Ja nyt hänen uusin leffansa on taasen Cannesissa.

    VastaaPoista
  4. Maailman kuuluisin keksijänero Thomas Alva Edison on sanonut: "Neroudessa on kaksi prosenttia inspiraatiota ja 98 prosenttia perspiraatiota."
    Vaikka lahjoja olisi kuinka, ei niillä pärjää ilman kovaa työtä. Edison itse teki 12-20-tuntisia päiviä kuolemaansa saakka.
    En usko, että kenellekään hurrataan vain lahjojen takia. Kyllä siinä on hiukan töitäkin pitänyt tehdä.
    Mutta hienoa, että sait (tai joku sai) nuo vallattomat näyttelijäsi onnistumaan. Onnistumisen kokemuksia ei kenelläkään ole liiaksi. Ei varsinkaan koulussa huonosti pärjäävillä lapsilla. Itsensä voittaminen on laji, jonka rinnalla joku lätkäkulta ei ole yhtään mitään.
    Omantunnon kysymys kaikille, aivan kaikille: milloin olet viimeksi voittanut itsesi?

    Vanha Erkki

    VastaaPoista
  5. Suurin kiitos näytelmän onnistumisesta kuuluu Maiju Rautiaiselle, joka ohjasi, sekä Salme Kotivuorelle, joka suunnitteli ja valvoi puvustuksen ja rekvisiitat. He myös keksivät, että tällainen näytelmä tehdään. Minä en ole koko vuonna tehnyt asian eteen muuta kuin kuunnellut huolestuneena uutisia. Valmiin käsikirjoituksen luovutin ohjaajalle yli vuosi sitten.

    Mukava oli nähdä että eilen illallakin oli katsomossa paljon väkeä. Tänään on kaksi näytöstä ja perjantaina vielä yksi.

    VastaaPoista

Kerro mitä mielessä!