Kauheeta, ethän sä voi tällaista päästää kirjaan, mitä kriitikotkin sanovat? esilukijani parahti.
Annoin oikovedokset tutun tarkistettavaksi, koska ajattelin, että olen itse sokeutunut virheilleni. No niin tosiaan olinkin. Esilukija alkoi selvittää miten naurettavaan valoon ajaudun, kun heti ensimmäisillä riveillä lataan teksiin ELÄMÄN kaltaisen ison sanan ja vielä kerron mitä ELÄMÄ on. Iskelmässä saa laulaa elämästä, mutta jos sellaisen pistää romaaniin minut nauretaan ulos kirjallisuuden peilisaleista.
Jouduin ties monenteenko kriisiin tämän kirjan (Kaivatut) suhteen.
Mitä tehdä? Lukijalla oli lukuisia muitakin parannusehdotuksia. Olin pyytänyt vain kirjoitusvirheiden etsintää, mutta hän alkoi kirjoittaa romaania uudestaan, jotta säästäisi minut häpeältä.
Laitoin nyt kuitenkin vain OMAT korjaukseni menemään kustantamoon.
Kirjoitusoppaissa aina kehotetaan ihmistä kirjoittamaan niin kuin kokee oikeaksi ja ottamaan riskejä. Mutta auta armias, kun kerrankin teet niin, niin heti on joku sanomassa, että kauheeta, sinähän nolaat itses!
Annoin oikovedokset tutun tarkistettavaksi, koska ajattelin, että olen itse sokeutunut virheilleni. No niin tosiaan olinkin. Esilukija alkoi selvittää miten naurettavaan valoon ajaudun, kun heti ensimmäisillä riveillä lataan teksiin ELÄMÄN kaltaisen ison sanan ja vielä kerron mitä ELÄMÄ on. Iskelmässä saa laulaa elämästä, mutta jos sellaisen pistää romaaniin minut nauretaan ulos kirjallisuuden peilisaleista.
Jouduin ties monenteenko kriisiin tämän kirjan (Kaivatut) suhteen.
Mitä tehdä? Lukijalla oli lukuisia muitakin parannusehdotuksia. Olin pyytänyt vain kirjoitusvirheiden etsintää, mutta hän alkoi kirjoittaa romaania uudestaan, jotta säästäisi minut häpeältä.
Laitoin nyt kuitenkin vain OMAT korjaukseni menemään kustantamoon.
Kirjoitusoppaissa aina kehotetaan ihmistä kirjoittamaan niin kuin kokee oikeaksi ja ottamaan riskejä. Mutta auta armias, kun kerrankin teet niin, niin heti on joku sanomassa, että kauheeta, sinähän nolaat itses!
Tekstit
"peilisaleista"
VastaaPoistaMinulle on muissa yhteyksissä annettu neuvoksi: "ole vain oma itsesi, mutta ole sitä vähän vähemmän!"
Vielä kamalampaakin voi tapahtua: Kun oikovedokset tulevat, huomaat, että ne ovat väärästä, vanhemmasta versiosta. Samaan aikaan tulee ovesta vieraita ulkomailta. Ei auta muu kuin sulkeutua johonkin huoneeseen viikoksi ja korjata. Uudet oikovedokset ja muutama korjaus lisää. Mutta hyvinhän siinä kävi sittenkin. Kirjasta tulee entistä ehompi.
VastaaPoistaKirjallisuuden peilisalit on jännä ilmaisu, tarkoittaako se että minne tahansa kirjallisuus katsookin niin näkee vain itsensä toistuvana loputtomiin, luoden itselleen mielikuvan olevansa äärettömässä maailmassa jossa itse on loputtoman mahtava ja tärkeä, vaikka tosiasiassa majaileekin yhdessä huoneessa.
VastaaPoistaHm. Tuskin kenenkään kannattaa esimerkiksi levyttää ilman tuottajaa, joka sparraa ja antaa ulkopuolisen näkökulman asiaan. En yhtään tunne sinua kirjoittajana enkä väitä, että seuraava koskisi lainkaan sinua, mutta karmeimmat kirjalliset toheloinnit on kyllä nähty silloin, kun kirjoittaja yrittää sitkeästi yksin eikä kustantaja viitsi maksaa hänelle kunnollista kustannustoimittajaa päällystakiksi ja inspiroimaan.
VastaaPoistaAinakin yhden paljon julkaisseen kirjailijan teksti hyppäsi kahden kirjan välillä yhden tähdenvälin eteenpäin: ihmettelin, miten kirjoittaja, jonka lähes jokaisen lauseen olisin halunnut kirjoittaa paremmin - ja siksi lukeminen eteni vain tuskallisesti ja senkin vääristä syistä - kirjoitti nyt luontevasti, vaivatonta ja iskevää tekstiä. Ilmeisesti kustantaja oli alkanut uskoa häneen.
No, eihän noita tuttuja tarvitse liikaa kuunnella :) Kuten ei kustannustoimittajiakaan. Oma maku on oma maku ja lukijan maku aina lukijan...joten elähän nyt häpeile!
VastaaPoistaKetjukolaajan vinkki on hyvä!
VastaaPoistaAnna, huhhuh, tuo on kyllä painajaismainen tilanne ollut! Minulla on kerran käynyt niin, että lehteen meni väärä versio novellista, sekin oli tuskallista.
Hdcanis, no se tuli mieleen, koska tuo vertaisarviointi on jotenkin sellaista peilaamista, aika harvoinhan sitä kollegalle sanotaan, että roskaa, paitsi jos ollaan huonoissa väleissä ja on muutenkin joku kirjallinen kiista meneillään.
Olli, mulla on kyllä hyvä kustannustoimittaja, jonka kanssa näitä juttuja on mietitty.
Helmi-Maaria, niin se tietysti on, pitää vain luottaa siihen mitä on tekemässä.
Ja noin yleensä ottaen sanoisin vielä, kun se ei ehkä tullut esiin tuosta postauksesta, että arvostan sitä, kun tuttu ihminen uskaltaa sanoa suoraan jotain kriittistä, oikeastaan se on luottamuksen osoitus.
Jotkut kirjailijat muuten käyttävät kokonaista raatia. Näkökulmia tulee enemmän ja sidonnaisuutta on vähemmän, näitä näkökulmia voi kokeilla kuin takkeja kaupassa. Joku niistä tuntuu sopivan, toinen ei.
VastaaPoista"kun kirjoittaja yrittää sitkeästi yksin eikä kustantaja viitsi maksaa hänelle kunnollista kustannustoimittajaa päällystakiksi ja inspiroimaan."
VastaaPoistaTällainen tilanne tule yleistymään, sillä monet kirjailijat eivät löydä nykyään edes kustantajaa saati sitten kustannustoimittajaa. Omakustantaminen tulee pakostakin yleistymään, ja silloin tulee liian kalliiksi palkata myös kustannustoimittaja.
Haluan esittää kysymyksen, johon ei tarvitse vastata, mutta saa vastata jos haluaa.
VastaaPoistaKenelle kirjailija kirjoittaa?
Mahdollistahan on, että hän kirjoittaa kriitikolle/kriitikoille, lukijoitahan hekin ovat. On kai myös mahdollista, että kirjailija kirjoittaa vain yhdelle ihmiselle: Sinulle. Olen lukenut joitain sellaisia kirjoja joista tuli tunne, että tämä on just minulle kirjoitettu, ja ollut iloinen niin isosta lahjasta (tosin tiedän ettei kirjailija minua ajatellut, mutta ei sen väliä). Onko mahdollista, että kirjailija kirjoittaa toiselle kirjailijalle tai kirjailijoiden peilisalille?
Muitakin mahdollisuuksia kai on, sillä oletan ja voin olla väärässä, että kirjailija kuvittelee itselleen lukijan – ainahan se kuviteltu ja todellinen lukija ei ihan natsaa, ja onko sen väliä?
Olli juu, varmaan. Mutta romaanin lukeminen oikein ajatuksella, niin että osaa sanoa siitä jotain on iso työ ja harvalla ehkä on lähipiirissä kovin montaa jotka jaksavat sen tehdä.
VastaaPoistaAnna, noin on.
Anonyymi, tuskin kukaan kirjoittaa ajatellen kriitikoita ja kollegojen täystyrmäystä koko ajan, mutta voiko ihminen kirjoittaa niin ettei ikinä päästä pieneen mieleensäkään että mitäköhän ne ajattelevat. En usko. Sen verran ilahtuneita ihmiset aina ovat kun se ja tämä kriitikko tai kollega on kehunut.
Kehut tuntuvat, kenestä tahansa, hyvältä. Joten varmaan ihan totta tuokin, että ne ilahduttavat, sanoipa sen ken tahansa.
VastaaPoistaKysyin kysymykseni siksi, että olen ajatellut sitä toisinaan, en vain ole kehdannut koskaan kysyä, koska kirjailijat ovat aika ohutnahkaisia olentoja, ja kovissa paineissa.
Voi silti olla, että kysyn tämän joskus, tilaisuuden tullen, näin: Miksi juuri minun pitäisi lukea tämä kirja? Jos saan hyvän vastauksen, niin luen, tai saatanhan minä lukea sen sitten muutenkin...
Kas, kas, ammatilaisillakin on kritiikin kanssa omat ongelmansa.
VastaaPoistaHarrastajakirjoittajien maailmassa aiheen ilot ja ongelmat puhkeavat kukkaan. Käsikirjoitus - se viisi, kymmenen tai viisitoista vuotta jyystetty - annetaan toisten nähtäväksi vasta, kun se on valmis, lue: kiveen veistetty. Kirjoittaja pyytää rohkeita kommentteja, mutta odottaa vain kiitosta ja ylistystä. Jos ehdotat jotain muutosta, hän käyttää paljon aikaa ja vaivaa selittääkseen, miksi sitä ei voi tehdä. Harrastelijakommentoija loukkautuu. Välit kiristyvät. Kun kirja on valmis, kommentoija tutkii tarkasti, ovatko hänen ehdottamansa muutokset mukana. Kun yhtään ei löydy, mieli käy happamaksi.
No tuo edellä oli tietysti stereotypia, mutta usein ollaan aika lähellä.
...
"Jotkut kirjailijat muuten käyttävät kokonaista raatia". Kirjan huolellinen läpikäynti, mietiskely ja ehdotuksen kirjoittaminen on kymmenien tuntien työ. Kirjailija sitten silmäilee näitä töitä, heittää osan hukkaan, hyödyntää hiukkasen muista. Tuhlausta?
Anonyymi, voithan sinä noin kysyä, mutta en tiedä mitä virkaa on vastauksella, sillä jos kirjailija ei tunne sinua ei hän oikeastaan voi tietää, että miksi juuri Sinun pitää lukea. Monta kertaa olen miettinyt juuri sitä, että miten kirjansa saisi juuri oikeiden lukijoiden luo, koska ei kirja yleensä sovi kaikille.
VastaaPoistaAlpo, tosiaan kirjailijallakin voi olla tällainen herkkyyskausi, kun kirja on valmis, mutta ei vielä painettu. Mieli on vielä jotenkin herkillä kässärin suhteen, mutta toisaalta jo luopunut siitä. En ole ennen niin selkeästi rekisteröinyt tätä outoa vaihetta. Sinänsä on aika keskeinen osa ammattitaitoa, että pystyy ottamaan vastaan kriittisiä kommentteja ja mielestäni pystynkin, niin kauan kuin käsikirjoitus on kesken. Mutta kun se on valmis, tilanne jännällä tavalla muuttuu.
Olen itse kokenut hyödyllisimpänä palautteen jossa lukija yrittää hanskata kokonaisuutta ja hahmottaa mikä siinä on pielessä. Mutta on harvinaista, että kukaan muu jaksaa sitä tehdä kuin kustannustoimittaja. No joskus joku jaksaa ja se on suuri ilo, silloinkin kun joudun repimään kommenttien vuoksi pelihousuni.