Ramppikuumetta

Olisi tietenkin kannattanut lukea teos Writing the breakout novel jo kaksikymmentä vuotta sitten, mutta parempi myöhään kuin ei silloinkaan, vai kuinka. Opiskelen nyt viemään käsikirjoitukseni uudelle korkeammalle tasolle. Minulla on kainalossa yksi keskeneräinen kässäri, joka ei millään tahdo löytää harmoniaa muodon ja sisällön välille, mutta ehkä tämä teos antaa nyt välineitä siihen?

Keskittymiskykyä ei kyllä ole, vaikka täytyy taas todeta, että amerikkalaiset osaavat tehdä oppikirjoja:  selkeää kieltä, asiat kerrataan huolellisesti, joka luvussa on pointti selkeästi artikuloituna.

Olen nyt muutenkin urakoinut läpi kirjoittajaoppaita ja lukenut myös palautteen antamisesta. Selvää näyttäisi olevan, että kirjoittajaohjaajan pitäisi olla koulutettu selvänäkijä ja psykoterapeutti kyetäkseen oikealla tavalla tukemaan kirjoittamisen opiskelijaa. Nora Ekströmin sinänsä kiinnostavan artikkelin perusteella tuli ainakin tällainen käsitys.

Olen huomisten julkkarien vuoksi jonkinlaisessa hysteriaa lähenevässä mielentilassa. Leivon ja laitan kaikkea mahdollista ja kaikki menee jollakin tavalla mönkään. Välillä makaan sohvalla ja kuuntelen jotain humppaa.

Ramppikuumetta