Onko tuotesijoittelu avain kirjan menestykseen?

Ihan nopeasti Stig Larssonista. Olen nyt vähän edennyt kirjassa, ja pistin ylös pari asiaa, jotka tähän mennessä ovat häirinneet.

Kirjojen tuotesijoittelu. Miksi romaanissa pitää esitellä jonkin tietokonemallin erityisominaisuuksia ja teknisiä tietoja? Tuntuu kuin lukisin tietyn tietokoneputiikin tuotekatalogia. Sponsoroiko ko. laitevalmistaja kenties Larssonia, vai mistä tuulee? Elokuvat ja televisiosarjat ovat täynnä tuotesijoittelua, ja käsittääkseni sitä on juuri sen vuoksi, että firmat sponsoroivat näitä kulttuurituotteita. On tietenkin museaalista ärsyyntyä tällaisesta asiasta. Onkin oikeastaan aika kummallista itsekin lukeutua viihdekirjailijaksi, ja samalla vastustaa markkinatalouden tunkeutumista joka rakoon. Kieltämättä olen muidenkin menestyvien viihdekirjailijoiden kirjoissa joskus kiinnittänyt huomiota tähän tuotesijoitteluasiaan, ja heräsin miettimään, että siksikö he ovat suosittuja, että he tuotesijoittelevat? Kirjailija esittelee firmojen tuotteita kirjoissaan, ja nämä firmat vastalahjaksi hommaavat kirjailijalle näkyvyyttä? Tai jotain muuta sellaista. Näinkö se menee? Valaiskaa minua.

Toinen prostestinaihe on miksi tarina pitää katkaista paatoksellisilla luennoilla Ruotsin holhouslain epäkohdista 80-luvulla ja sitä ennen ja jälkeen? Tällaisten asioiden pitäisi tulla esiin tarinassa, siinä mitä tapahtuu, ihmisten välisissä jännitteissä. Jos tällaisia asioita pitää luennoida, mennään yli siitä missä aita on matalin, ja romaani on minusta kömpelösti kirjoitettu.

Minulla on muutakin mutinan aihetta kirjasta, mutta ehkä pitää jättää sanomatta vielä tässä vaiheessa, koska en edelleenkään ole lukenut kirjaa loppuun asti. Kommentoin aiheesta sitten, jos joskus jaksan ahertaa Larssonin loppuun.

Onko tuotesijoittelu avain kirjan menestykseen?

Ihmeellisiä ovat tarinoiden tiet

Muutama vuosi sitten kirjoitin lasten kirjallisuuslehti Vinskiä varten novellin nimeltä Kova jätkä. Sain palautetta muutamilta äideiltä, jotka pitivät novellia hilpeänä, mutta varsinaisen kohderyhmän reaktioista minulla ei ole tietoa.

Pari kuukautta sitten tarvittiin lastenkirjallisuusantologiaan kiireesti tekstejä. En oikein tiedä miksi oli kiire, mutta tarjosin antologiaan kuitenkin tuota Kovaa jätkää, syystä että se on ainoa lastennovelli, jonka olen kirjoittanut.

Kuulin että nyt se on sitten Arkangelissa käännetty venäjäksi, ja novelli ilmestyy arvostetun venäläisen lastenkirjakustantamon julkaisemassa antologiassa nimeltä Myrskylipas.

Nostin kulmakarvojani, sillä tajusin siirtyneeni niiden kirjailijoiden kadehdittavaan joukkoon joiden tekstejä on käännetty ulkomaankielille ja levitetty maailmalle. Venäjän markkinat siis avautuivat. Siellähän sitä lukijapontentiaalia löytyy. Jokohan minä nyt rikastun?

Ihmeellisiä ovat tarinoiden tiet

Taivaassa vasta vaan, perseet tervataan

Henna Helmi toivoo, että kirjoituskilpailujen tuomaripäässäkin olisi ihmisillä nöyryyttä.

Minä kyllä uskon, että tuomarit ovat ihmisinä ihan samanlaisia kuin ketkä tahansa muutkin. Nöyriä ja vähemmän nöyriä. Mutta heillä on intresseissä löytää mahdollisimman kiinnostavat ja taloudellisesti tuottavat käsikirjoitukset, koska sen vuoksi kilpailuja järjestetään. Se on heidän nöyryyttään. Kirjoituskilpailuiden tarkoitus ei ole olla kivoja kirjoittajille, niin julmalta kuin se tuntuukin.

Tosin viime vuosina on jonkin verran järjestetty kannustavia kirjoituskilpailuja tuolla genrekirjallisuuden puolella, muistelisin näin. Osallistujien on mahdollista saada palautetta teksteistään. Tiedän myös, että esimerkiksi Portin tuomarit ovat välillä lähetelleet karkkipusseja kirjoittajille, joiden novellit eivät ole sijoittuneet, mutta joissa on kuitenkin ollut jotain erityistä itua.

Tuomarien nöyryys on sitä, että he ottavat työnsä vakavasti, lukevat käsikirjoitukset huolellisesti ja miettivät onko tämä kiinnostava teos, löytyykö tälle lukijoita. Heillä on vakava ja vastuullinen paikka, koska kustantamon olemassaolo on sen varassa, että kiinnostavia käsikirjoituksia löytyy.

Olisi silti tietenkin hienoa, jos kustantamot pistäisivät nettisivuille ilmoituksen siinä vaiheessa kun finalistit on valittu, ja heille on ilmoitettu asiasta. Tällöin muut voisivat lakata odottamasta. Aika laiha lohtuhan sekin silti on. Jos ihminen jatkaa kirjoittamista, hän yleensä joutuu kestämään todella paljon vastoinkäymisiä. Niitä tulee jos ei kustantamoa löydy. Niitä tulee, vaikka löytyisikin. En tiedä mikä auttaisi. Ehkä se, että siirrymme kaikki elämään taivaassa.

Taivaassa vasta vaan, perseet tervataan