Silitä petoa vastakarvaan

Alkoi nyt kiinnostaa, että jos lukijan mielestä sisältö on niin paljon muotoa tärkeämpi asia kaunokirjallisuudessa, jopa siinä määrin että sisällön natsatessa kohdalle muotokämmejä ei edes huomaa, niin miten on kirjoittajakoulutuksen laita. Keskitytäänkö siellä mielestänne riittävästi sisällöntuotannollisiin asioihin?

On joskus piipahtanut omassakin mielessä, että painottuuko koulutus liikaa muotoon. Joskus vedinkin työväenopistossa kurssia, jossa nimenomaan yritettiin ottaa hyvä tarina haarukkaan.

Se kurssi karkasi jotenkin lapasesta, koska joillakin tuntui olevan niin selkeästi se ajatus, että hyvä tarina on yhtä kuin myyvä tarina.

Itselläni oli ehkä hyvän tarinan kriteerinä jokin tunnistettavuus, koskettavuus, sisäinen eheys ja muuta sellaista. Ajattelin, että myös marginaalinen tarina voi olla hyvä.

Mutta mikä romaanin sisällössä on se asia, joka saa lukijan kokemaan, että kirjan sisältö on hyvä? Mitä kirjalta odotetaan? Pitääkö kirjan silittää meitä myötäkarvaan, vai voiko vastakarvaan silittävä romaanikin olla hyvä?

Silitä petoa vastakarvaan

Fifty shades of shit

Fifty shades jne ympärillä pyörivä kielikeskustelu pisti taas miettimään mahdotonta rooliani kirjoittamisen opettajana. Yritän opettaa ihmisille kirjoittamisen perussääntöjä ja työkaluja vain huomatakseni, että suurimman menestyksen, isoimmat rahat ja suurimman arvostuksen saavatkin kirjailijat, jotka pyllistävät moisille esteettisille ihanteille.

Pidä repliikit lyhyinä, sano yhtä tarkoita toista jne. kaikkea tällaista ja paljon muuta vastaavaa on elämän aikana tullut toisteltua ja keskityttyä siihen, että omat kirjat olisivat kuranttia kamaa tältä(kin) osin. Mutta sitten saa luettavakseen menestysteoksia, joissa löperrellään ja haahuillaan sinne tänne, eikä se kirjojen menestystä  estä.

Asia tuli mieleen, kun luin Kersti Juvan hämmentävää blogikirjoitusta Sofi Oksasen uutuuskirjasta.

Käsittääkseni vika on kielessä. Se on huolimatonta, hiomatonta, paikoin löysää, paikoin taas liian tiivistä... Kirjassa on suoranaisia kielivirheitä, mutta myös luvattoman kankeita ja kapulakielisiä rakenteita, joiden keskellä itsekeksityt tai muuten mehukkaat ilmaukset pistävät silmään. Kielikuvat ovat monesti haettuja, sanavalinnat epätäsmällisiä. Kielestä puuttuu tarkkuutta, joka veisi lukijan mielikuvat sinne, minne pitää, eikä sinnepäin.(Lainaus Juvalta)

Pointti ei ole arvostella Oksasen kirjaa. Mietin vain, nyt kun valmistaudun kohta taas lähtemään innokkaiden kirjoittamisen opiskelijoiden eteen jakamaan iättömiä viisauksiani, niin kuinka minä selitän heille tämän. Että varma tie kaunokirjalliseen menestykseen ei olekaan se, että tekee kielellisesti viimeistellyn kirjan.

Toisaalta, eipä kai se ole koskaan ollut. Ehkä minulla on vain romanttisia kuvitelmia vanhoista hyvistä ajoista.

Fifty shades of shit

Ihmisihminen

Kirjamessuilla todettiin jälleen, että luonto on minulle varmaan tosi tärkeä, kun olen kirjoittanut niin hyvän luontokirjan kuin Majavakevät.

Olisi tietenkin absurdia todeta, ettei luonto ole minulle tärkeä. Mutta silloin kun luontoihmiset lähtevät selvittämään päätään ja rauhoittumaan luontoon, minä haluan selvittää päätäni ja rauhoittua ihmisten parissa.

Ihmisten on tietysti siinä vaiheessa olla niitä oikeita ihmisiä. Joskus on tullut tehtyä kohtalokkaita virheitä, uskouduttua ihmiselle joka ei ole luottamuksen arvoinen. Oma moka tietysti, pitää oppia olemaan tarkempi. Mutta kuitenkin, en pidä itseäni ensisijaisesti luontoihmisenä, pidän itseäni ihmisihmisenä.

Minulle on tärkeä saada käydä luottamuksellisia keskusteluja tärkeiden ihmisten kanssa. Luonnollisesti nautin myös siitä, jos minun kanssani halutaan pohtia elämän vakavia kysymyksiä luottamuksellisesti. Osaan jopa säilyttää salaisuuksia, olen itse asiassa ihan hyvä siinä.

Mutta voiko ihmisihminen olla myös introvertti. Viikkoihin pitäisi kuulua välttämättä päiviä, jolloin en pistä nenääni ulos ovesta enkä tapaa ketään. Nyt on ollut kaksi sellaista päivää ja alan olla taas vähän paremmassa balanssissa. Huomenna kirjoittajatreffit, tosi kiva oikeastaan, vaikka kotisohva on edelleen houkuttava vaihtoehto sekin.

Nyt nukkumaan.

Ihmisihminen