Alkoi nyt kiinnostaa, että jos lukijan mielestä sisältö on niin paljon muotoa tärkeämpi asia kaunokirjallisuudessa, jopa siinä määrin että sisällön natsatessa kohdalle muotokämmejä ei edes huomaa, niin miten on kirjoittajakoulutuksen laita. Keskitytäänkö siellä mielestänne riittävästi sisällöntuotannollisiin asioihin?
On joskus piipahtanut omassakin mielessä, että painottuuko koulutus liikaa muotoon. Joskus vedinkin työväenopistossa kurssia, jossa nimenomaan yritettiin ottaa hyvä tarina haarukkaan.
Se kurssi karkasi jotenkin lapasesta, koska joillakin tuntui olevan niin selkeästi se ajatus, että hyvä tarina on yhtä kuin myyvä tarina.
Itselläni oli ehkä hyvän tarinan kriteerinä jokin tunnistettavuus, koskettavuus, sisäinen eheys ja muuta sellaista. Ajattelin, että myös marginaalinen tarina voi olla hyvä.
Mutta mikä romaanin sisällössä on se asia, joka saa lukijan kokemaan, että kirjan sisältö on hyvä? Mitä kirjalta odotetaan? Pitääkö kirjan silittää meitä myötäkarvaan, vai voiko vastakarvaan silittävä romaanikin olla hyvä?
On joskus piipahtanut omassakin mielessä, että painottuuko koulutus liikaa muotoon. Joskus vedinkin työväenopistossa kurssia, jossa nimenomaan yritettiin ottaa hyvä tarina haarukkaan.
Se kurssi karkasi jotenkin lapasesta, koska joillakin tuntui olevan niin selkeästi se ajatus, että hyvä tarina on yhtä kuin myyvä tarina.
Itselläni oli ehkä hyvän tarinan kriteerinä jokin tunnistettavuus, koskettavuus, sisäinen eheys ja muuta sellaista. Ajattelin, että myös marginaalinen tarina voi olla hyvä.
Mutta mikä romaanin sisällössä on se asia, joka saa lukijan kokemaan, että kirjan sisältö on hyvä? Mitä kirjalta odotetaan? Pitääkö kirjan silittää meitä myötäkarvaan, vai voiko vastakarvaan silittävä romaanikin olla hyvä?
Tekstit
Mun mielestä hyviä tarinoita on kahdenlaisia:
VastaaPoista- niitä jotka imaisee mukaansa ja viihdyttävät vauhdikkuudella, jännittävyydellä, huumorilla ja/tai romantiikalla, eikä tarinassa tarvitse olla erityistä sanomaa (tai edes kauheasti järkeä ;) Toisin sanoen eskapismitarinat, joiden jäljiltä on hyvä fiilis, mutta jotka eivät jätä kovin kummoisia ajatusjälkiä.
- ja niitä joihin pitää syventyä ja keskittyä, tarjoavat uusia näkökulmia, herättävät ajatuksia, haastavat ehkä kyseenalaistamaan tai jopa purkamaan "itsestäänselvyyksinä" pitämiäni asioita. Näissä pitää olla oikeasti älyllistä pohdintaa, joka voi olla myös metaforiin, käänteisnäkökulmiin tms. kätkettyä. Tällainen kirja saattaa jopa paikoitellen ärsyttää, mutta sillai hyvällä tavalla :)
Mutta oli tarina mikä tahansa, vähimmäisvaatimuksena kielelle pidän sitä, että se on ns. hyvää suomea. Saa toki myös lennellä tyylittelyn ylimmissä sfääreissä, mutta siinä voi nousta esteeksi se, että jos juuri ko. tyyli ei nappaa, jää tarinakin lukematta.
Tämäpä onkin hyvin sanoiksi puettu. Noin minäkin oikeastaan romaanit jaottelen. Joskus tekee mieli lukea juonivetoista viihdettä, useimmiten pysähdellä ja nauttia ja keskittyä. Ja tärkeintä on tosiaan hyvä, virheetön kieli.
PoistaSamoilla linjoilla Anun kanssa, on ne viihdyttävän vetävät tarinat joiden lukemisesta tulee hyvä mieli ja on ne vaativat tarinat jotka nyrjäyttävät aivoja uusille raiteille ja jäävät kummittelemaan päähän vielä pitkään kirjan lukemisen jälkeen, ja jälkimmäinen laji voi olla myös ärsyttävää.
VastaaPoistaJa mestari on toki hän joka osaa yhdistellä noita sopivissa suhteissa, muuten se on lukijasta ja lukijan kulloisesta fiiliksestä kiinni kumpi toimii paremmin.
en ole kielipainotteinen lukija eli minulle kielen vaatimus on useimmiten se että en kiinnitä siihen erityisempää huomiota. Jos sisältö on tarpeeksi kovatasoista vetääkseen huomion itseensä niin kieli josta saa suunnilleen selvän riittää, mutta neutraalilla kielellä saa jo ihmeitä aikaan ja jos alan kiinnittää liikaa huomiota kieleen, joko rikkeisiin, huonoon kieleen tai vahvaan tyylittelyyn niin lukukokemus useimmiten kärsii.
Noin muuten katsellessani kirjallisuuden kenttää yleisesti minulla käy myös joskus mielessä että kirjallisuuskoulutus keskittyy liikaa muotoon ja liian vähän sisältöön.
Jos teksti on sujuvaa, niin se riittää minulle. Minua ärsyttää, kun kielellä kikkaillaan perusteettomasti. Runot runoina ja tarinat tarinoina, sano!
VastaaPoistaJos minulta jää kirja kesken, niin se johtuu tylsästä/huonosta/itselleni sopimattomasta tarinasta, ei kielestä.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaHuono on huono, vaikka voissa paistaisi. Ei teksti muutu siitä hyväksi, vaikka kirja möisikin hyvin. Suomessa julkaistaan luvattoman huonojakin kirjoja.
VastaaPoistaOn monenlaisia huonoja tekstejä: on sellaisia, joissa kieli tökkii, joissakin teksteissä taas tökkii rakenne tai kerrontatekniikka. Voin ummistaa silmäni kirjassa olevalle muutamalle heikkoudelle, mutta jossakin kulkee sietorajani, ja viskaan kirjan nurkkaan. Ei siinä auta vetävä juoni, jos kieli on kökköä ja tarinaan on eksynyt muutama epäjohdonmukaisuus. Eikä moitteeton kielikään pysty pelastamaan tyhjyyttään kumisevaa tarinaa, joka ei vedä lukijaa lumoihinsa.
Tietenkin voin huvittaa itseäni miettimällä, miten huonosta tarinasta saisi hyvän. Aina en kuitenkaan viitsi.
Olisi tosi ikävää, jos kaikki kirjoittajat pyrkisivät tuotannossaan myyvyyteen laadun kustannuksella.
Kirsti, teet tärkeää työtä, kun opetat kirjoittajille, miten kirjoitetaan hyviä tarinoita.
Anu tiivisti hyvin minunkin ajatukseni.
VastaaPoistaMietin tuota muotoa yhä, että senkin miellyttävyyttä on taatusti monenlaista.
Minä en tullut esimerkiksi Saramagon tyylin kanssa ollenkaan juttuun. Luin Kertomus sokeudesta -romaanin, jonka tarina oli mielestäni hemmetin hyvä, mutta se kielellä ja muodolla kikkailu oli viedä järjen!
Joku häntäkin arvostaa, kun on kerran ihan Nobelillakin palkittu!
Jaapa jaa, mitä tarkoittaa muoto ja sisältö? Meneekö se heti muodon puolelle, jos opettaa tarinan ja sisällön kertomista kuitenkin. Eli opetus tahtoo olla muotoa? Tai kaavaa? Itse arvostan lukijana mielenkiintoisia tekstinpätkiäkin, vaikka niissä ei ole välttämättä ainakaan mitään ilmeistä tarinan kaarta. Lähinnä vaaditaan sopivin annoksin koukuttavaa seksiä ja ehkä hieman jotain edes pseudofilosofiaa. Jos itse yritän kirjoittaa (blogiin) niin puolustelen itselleni juuri kömpelöä huonokirjoittamista niin kielen, kieliopin, sisällön kuin tarinankin tasolla. Muuten rima nousee liian korkealle ja estää naputtelun. Kirjallisuus on parhaimmillaan minulle vapaa harrastus (harrastan vähän lukemista ja vielä vähemmän kirjoittamista) eikä mikään vakava pyrkimys johonkin korkeakulttuuriin. Julkaistavia kirjojahan hiotaan ja hiotaan äärimmäisyyksiin asti tai ainakin olen saanut sellaisen ehkä väärän käsityksen.
VastaaPoistaPekka, joitakin hiotaan, joitakin ei. Ennen vanhaan oli ehkä niin, että oli korkeakirjallisuus, jota hiottiin ja viihde jota ei hiottu. Nykyään tällaista jakoa ei taida olla, vaan kirjoja hiotaan tai jätetään hiomatta joidenkin muiden syiden perusteella. Sinänsä tietenkin kiinnostava kysymys voiko muotoa erottaa sisällöstä, mutta niin no joo.
VastaaPoistaMorre, minä taas en ole huomannut Saramagossa erityistä kimuranttiutta, siitä olen tykännyt, mitä olen sattunut lukemaan...
Celia, sinulta tulikin reipas näkemys, kiitos!
Anne, tuo minua juuri kiinnostaa, että mikä tekee jostain tarinasta jollekin ihmiselle huonon tarinan.
Hdcanis, rekisteröin arviosi, että muotopainotteisuus korostuu. Tämä on kiinnostava kysymys, josta minulla itselläni on varsin hämärä käsitys. Kiinnostaisi selvittää asiaa tarkemmin.
Anu, hyvä jaottelu;-) Osaat kiteyttää.
Jos teksti on hyvää, värikästä, luettavaa, niin lukeehan sitä lähes aiheesta kuin aiheesta vaikka tulitikuista. Tulen kyllä allergiseksi huonosta kielestä.
VastaaPoistaMietin vaan että voiko huonoa tarinaa kirjoittaa oikeasti hyvällä kielellä? Jotenkin tuntuu, että hyvä tarina ja muoto on osa aidosti hyvää kieltä... Jos tarina on huono niin kieli ei ole hyvä koska kieli ja tarina ovat yhtä ja samaa kokonaisuutta?
Minä en kyllä jaksa lukea aiheesta kuin aiheesta. Ja minulle tärkeä on myös se maailmankuva, jonka tekstistä aistin. Esimerkiksi Kätilö on edelleen kesken, koska koen tekeväni itselleni väkivaltaa lukemalla kirjaa, vaikka sen kielessä ei todellakaan ole vikaa, ei myöskään pintapuolisessa tarinassa. Pidän aihetta tärkeänä jne. Mutta en millään jaksaisi lukea kirjaa. Objektiivisesti ottaen Kätilön tarina ei ole huono, mutta minulle se on huono.
VastaaPoistaKirjoitin väljästi sisältöön liittyvän kommentin blogiini postauksen muodossa. Laaja ja mielenkiintoinen aihe. Kyllä muodon tosiaan voi erottaa sisällöstä, ei mitään ongelmaa.
VastaaPoista