Fifty shades jne ympärillä pyörivä kielikeskustelu pisti taas miettimään mahdotonta rooliani kirjoittamisen opettajana. Yritän opettaa ihmisille kirjoittamisen perussääntöjä ja työkaluja vain huomatakseni, että suurimman menestyksen, isoimmat rahat ja suurimman arvostuksen saavatkin kirjailijat, jotka pyllistävät moisille esteettisille ihanteille.
Pidä repliikit lyhyinä, sano yhtä tarkoita toista jne. kaikkea tällaista ja paljon muuta vastaavaa on elämän aikana tullut toisteltua ja keskityttyä siihen, että omat kirjat olisivat kuranttia kamaa tältä(kin) osin. Mutta sitten saa luettavakseen menestysteoksia, joissa löperrellään ja haahuillaan sinne tänne, eikä se kirjojen menestystä estä.
Asia tuli mieleen, kun luin Kersti Juvan hämmentävää blogikirjoitusta Sofi Oksasen uutuuskirjasta.
Pidä repliikit lyhyinä, sano yhtä tarkoita toista jne. kaikkea tällaista ja paljon muuta vastaavaa on elämän aikana tullut toisteltua ja keskityttyä siihen, että omat kirjat olisivat kuranttia kamaa tältä(kin) osin. Mutta sitten saa luettavakseen menestysteoksia, joissa löperrellään ja haahuillaan sinne tänne, eikä se kirjojen menestystä estä.
Asia tuli mieleen, kun luin Kersti Juvan hämmentävää blogikirjoitusta Sofi Oksasen uutuuskirjasta.
Käsittääkseni
vika on kielessä. Se on huolimatonta, hiomatonta, paikoin löysää,
paikoin taas liian tiivistä... Kirjassa
on suoranaisia kielivirheitä, mutta myös luvattoman kankeita ja
kapulakielisiä rakenteita, joiden keskellä itsekeksityt tai muuten
mehukkaat ilmaukset pistävät silmään. Kielikuvat ovat monesti
haettuja, sanavalinnat epätäsmällisiä. Kielestä puuttuu
tarkkuutta, joka veisi lukijan mielikuvat sinne, minne pitää, eikä
sinnepäin.(Lainaus Juvalta)
Pointti ei ole arvostella Oksasen kirjaa. Mietin vain, nyt kun valmistaudun kohta taas lähtemään innokkaiden kirjoittamisen opiskelijoiden eteen jakamaan iättömiä viisauksiani, niin kuinka minä selitän heille tämän. Että varma tie kaunokirjalliseen menestykseen ei olekaan se, että tekee kielellisesti viimeistellyn kirjan.
Toisaalta, eipä kai se ole koskaan ollut. Ehkä minulla on vain romanttisia kuvitelmia vanhoista hyvistä ajoista.
Tekstit
En taida osata sitä huoliteltua suomea. Minusta Juvan mainitsemissa esimerkeissä oli kauniita sanavalintoja. En ymmärtänyt Juvan kritiikkiä. Eikö kirja saa olla kirjoittajansa puhetta? Täytyykö sen olla kieliopin mukaan värkättyä?
VastaaPoistaNiin taisi Juvakin sanoa, että oli hyvä sanavalintoja ja siitä se ongelma tulee, kun hyvät ja huonot ovat sekaisin.
VastaaPoistaEn ole lukenut Oksasen kirjaa, mutta tässä mulle tulee aina mieleen kaksi maailmanmenestystä, Da Vinci-koodi ja Millenium-sarja jotka ovat kirjoitusteknisesti hirvittävän huonoja, mutta se ei selvästikään ole haitannut niiden menestystä. Olisivatko peräti menestyneet huonommin, jos ne olisi kirjoitettu paremmin? Päteekö tämä muihinkin teoksiin? Tämä on kysymys, joka oikeasti askarruttaa tätä nykyä.
Da Vinci -koodin olen lukenut, Millenium-sarjaa en. 50 Shades odottaa vielä vuoroaan.
VastaaPoistaTulee vain mieleen se, että onko kyse oikeasti huonosta kielestä vaiko kielen muuttumisesta, jota ei haluta hyväksyä, koska se ei muutu oman maun mukaan?
Näen vähän tietynlaista elitismiä tuossa kielikritiikissä; "rahvaalle" kelpaa huonokin kieli ja siksi Oksanen ja Dan Brown menestyvät. Eliitti ymmärtää pysytellä paremmassa.
VastaaPoistaMitä on kaunokirjallinen menestys?
Ainoastaanko sitä, että se myy ja mahdollisimman paljon? Onko kirjallisuus kuin mikä hyvänsä tuote jota pidetään menestystuotteena vain silloin kun se on myynyt mahdollisimman paljon. Vain silloin kun mahdollisimman moni ostaa tuotteen vaikkei siitä pitäisi tai edes lukisi?
Onko huono kirja sellainen joka ei löydy kymmenen myydyimmän kirjan joukosta? Onko kymmenen myydyimmän kirjan joukossa huonoja kirjoja?
Juva sanoi myös tärkeän sanan: kustannustoimittaja. Useiden kirjailijoiden menestyksen takana on hyvä kustannustoimittaja. Myös Oksasen tapauksessa.
Kyllähän nuo Juvan mainitsemat esimerkit paljoudessaan aika kamalia olivat. Mutta Oksanen onkin jo maineensa saavuttanut Puhdistuksella, ei tämän uuden kirjan mahdollinen menestys ole sen omaa ansiota. Minä en ainakaan muista, että Puhdistuksessa olisi ollut tällaista ongelmaa.
VastaaPoistaMorre, kyllähän Oksasta ja Brownia nimenomaan lukee se "eliitti".
VastaaPoistaMinulla ei ollut mielessä kielen muuttuminen, vaan ajattelen ihan kerrontateknisiä juttuja, kuten infodumpauksen välttämistä dialogissa, paperinmakuisen dialogin välttämistä, asioiden puhki selittämisen välttämistä ym asioita. Mutta tällaiset asiat eivät siis haittaa, jos kirja on tarpeeksi vetävä, tai kuten yhä useammin on asian laita, kirjailija on riittävän vetävä.
Anonyymi, luonnollisestikaan ei toivoisi olevan näin, että kymppi kärjen ulkopuolelle jäävät kirjat olisivat huonoja, koska olen itse aina siellä. Mutta siis öö, näinhän se ajattelu valtavirran mielestä kulkee, eikös? Mutta kustannustoimittaja on ratkaiseva. Olen joidenkin kirjailijoiden teoksissa joskus kiinnittänyt huomiota siihen, että alkupään teokset on ollut huolellisempaa työtä kuin loppupään.
Paletti, jotain tuollaista minäkin ajattelin opiskelijoille selittää. Siis jos on jo maine, ei ole niin nuukaa millaisia kirjoja tuuppaa markkinoille. Mutta tavisten täytyy olla huolellisia tekstiensä kanssa.,..
Kieli on minulle tärkeintä kaunokirjallisten tekstien tienoilla. Jos se tökkii, se tökkii. Mutta eivätkös nämä kieliasiatkin ole pitkälti tulkinnallisia asioita. Ja sellaisia, että yhtä ärsyttää joku, toista joku toinen, ja kolmatta ei mikään.
VastaaPoistaVarmaan on pitkälti tulkintaakin juu, mutta kun esiintyy suurena kirjoittamisen mestarina ja auktoriteettinä, niin silloin ei joka kohdassa voi sanoa opiskelijoille, että toisaalta se on näin, vuan suattaapi se olla niinkin.
VastaaPoistatms.
Luin itse Da Vinci koodin aikoinaan ja pidin kirjasta todella paljon. En kiinnittänyt kieleen huomiota. Lukeminen on parhaimmillaan sellaista, että kirjaan uppoaa ja kieli katoaa, ja sitä siirtyy toiseen maailmaan. Näin kävi Da Vinci koodin kanssa.
VastaaPoistaKieli on väline. Lopputulos ratkaisee. Lopputulos ei ole se kirja, vaan lukijan kokemus.
VastaaPoistahauskaa, että joku muukin on pitänyt Da Vinci -koodia kökkönä! Minua tökkivät aivan suunnattomasti kirjan henkilöt, jotka olivat niin paperinukkeja ja vailla tunne-elämää kuin olla voi. Mutta - kirja sinänsä oli vetävä ja jännittävä, kyllä sen loppuun asti kiinnostuneena luki.
VastaaPoistaJostain vain pitää, niinkuin jostain koirasta, vaikka se ei olisi nopein tai kaunein, silti se voi olla se paras.
VastaaPoistaLiputan! sheldonin kommenttia.
VastaaPoistaLukija luo ihan oman maailmansa kirjan ja kertomuksen kanssa, täysin riippumatta siitä onko siellä pil_virheitä tahi muita jonkun "hyvin fiksun ihmisen" mielestä huonoja ilmaisuja.
Olen ihmetellyt, milloin nuo menestyneet nuoret kirjailijat ehtivät kirjoittaa saati sitten muokata tekstiään, kun heidän pitää kiertää sananmukaisesti ympäri maailmaa PR-kiertueilla. Nähtävästi eivät ehdi. Kauhistuttaa, että nuoren ihmisen koko elämä menee sellaisessa hullunmyllyssä.
VastaaPoistaEi hädän päivää hyvä opettaja: innokkaille kirjoittamisen opiskelijoille suosittelen tarjottavaksi juuri sitä, mitä olet siis aina tarjonnut eli on osattava kirjoittaa huoliteltua ja hyvää kieltä. Siitä ei päästä yli eikä ympäri. Jo peruskoulussa sitä opetetaan (Luojankiitos!). Siitä on hyvä jatkaa kunkin, jos istumalihakset kestävät.
VastaaPoistaOmilta kouluajoiltani muistan kuinka joku viisas opettaja sanoi, että perusasiat on hallittava ja vasta sitten niistä voi luopua tai sääntöjä rikkoa. Taisi olla kuvaamataidon opettaja, joka itse oli taiteilija, mutta sama pätenee kirjoittamiseenkin: tyvestä puuhun noustaan.
Sen verran kuin tunnen kirjoittamisen aikuisopiskelijoita, en ole olenkaan vakuuttunut, että nämä olisivat luovia neroja, ovat kirjoittamisesta kiinnostuneita ja taitaviakin. Mutta turha on pitää yhtäkään opskelijaa luovana nerona - siis vielä tässä opiskeluvaiheessa. Eli anna tulla vaan perustietoutta. Talossa pitää olla hyvä ja vankka perusta!
Sheldon, noinhan se on. Itsekin huomaan, että kun jokin kirja miellyttää, annan sille anteeksi kaikki kömpelyydet. Jos taas kirjan maailmassa on jotain ärsyttävää, enkä pidä siitä, löydän kyllä kielestä ja rakenteet perustelut sille etten tykkää, vaikka pohjimmiltaan kysymys on juuri siitä, että kirjan maailma ei miellytä.
VastaaPoistaAnneli, juu kyllä minäkin Brownini luin loppuun. On paljon muitakin megamenetyksiä, joita pidän kökköinä, mutta toki niissä on jotain mikä vetoaa.
Anna, en tiedä kannattaako kauhistella. Jokainen valitsee hullunmyllynsä. En usko, että siinä on pakko olla, jos ei huvita.
Kiitos Hymyilevä eläkeläinen, noinhan se on. Ehkä sitä on kirjoittajakouluttajana vähän samassa asemassa kuin vanhan ajan puuseppä joka yrittää opettaa hienoja vanhanaikaisia liitoksia oppilaille, jotka aikovat mennä huonekalutehtaaseen tekemään huonekaluja lastulevystä, tai mistä ne halpiskamat nyt nykyään tehdäänkään.
Onko yksinkertaistettu, lyhyiden virkkeiden kieli huonoa kieltä? Brownin tapauksessahan kyse on tästä. Se, että henkilöhahmot ovat paperinohuita tai juoni arvattava, ei taas liity kieleen mitenkään :)
VastaaPoistaNo päinvastoin, juuri lyhyistä virkkeistä on tehty Suomessa kirjoittajakoulutuksen ideaali. Oliko Brownilla lyhyitä virkkeitä? Minä muistan vain hänen mammuttimaiset luentomaiset dialoginsa, joissa yksi repliikki oli puolen sivun mittainen. Ja dialogi noudatteli kaavaa, jota minä aina käsken välttää, siis suoraviivaista kysymys vastaus rakennetta, jossa ihminen vastaa aina täsmälleen siihen mitä on kysytty.
VastaaPoistaOhhoh! Minä en muista Da Vinci -koodista mitään tuollaista? Piti kaivaa vanha postauksenikin aiheesta, mutta en ole kiinnittänyt kieleen mitään huomiota.
VastaaPoistaOlisiko kyse kuitenkin siitä, että Da Vinci -koodin kieli ei ollut sinun makusi mukaista, mutta ei varsinaisesti huonoa?
Mitä on on huono kieli? Sanotaan, että se vaikeuttaa ymmärtämistä. Jos minä ymmärsin Brownin kieltä vailla mitään kompurointia, niin oliko se kieli huonoa?
Onko luentomaisuus huonoa? Vai onko se vain makuasia? Tai tuo mainitsemasi kysymys vastaus rakenteen välttely (mistä en ole ikinä kuullutkaan, vaikka kirjoittamista olen opiskellutkin, nyt esim. Jyväskylän avoimessa yo:ssa)?
Ilmaisinpa itseäni vaikeasti. Ydinkysymys: Missä menee oikeasti huonon kielen ja makuasioiden ero?
VastaaPoistaEnkeleissä ja demoneissa en kyllä havainnut mammuttimaisia repliikkejä... mutta voihan olla etten enää muista! Joka tapauksessa kirja oli sujuvaa luettavaa ja se kai on merkki jostain.. ?
VastaaPoistaSofilta olen lukenut vain Stalinin lehmät ja mielestäni se oli ehkä hieman epäjohdonmukainen kieliasultaan. Kustannustoimittajan vika? Mutta se, että aihe ei lopulta kiinnostanut (tai aiheet), oli se miksi se ei sytyttänyt. En minä kieleen jäänyt kiinni tai sitä muutoin huomioinut.
Morre ja Anne, minäkin näemmä ilmaisen itseäni huonosti, ainakin täällä blogissa. Brownin suhteen suurimpana ongelma pidän repliikeissä olevaa infodumppausta ja repliikkien pituutta. En niinkään jotain kielen nyansseja. Pitkät infodumppaukset sotivat kaikkia dialogin kirjoittamisen ihanteita ja periaatteita vastaan. Ei se oikeastaan ole minun henkilökohtainen makuasiani, vaan törmään asiaan kun etsin esim. hyviä dialoginkirjoittamiseohjeita opiskelijoita varten. Kun jaan heille noita ohjeita, joiden tiedän kiertävän kurssilta toiselle myös lukemattomien muiden kirjoittamisen opettajien jakamina, huomaan että dialogin kirjoittamisen esteettiset ym. ihanteet ovat aika kaukana megasuosittujen teosten dialogien käytännön toteutuksesta. Tarkastelen siis asiaa kirjoittamisen opettajan näkökulmasta, en kirjojen lukijana.
VastaaPoistaEli tässäkin törmätään siihen, että eri tahot näkevät kielen eri tavalla. Mutta se ei kai ole mikään uutinen. Mutta tosiaan Kirsti on saanut epäkiitollisen tehtävän: pitäisi kertoa lopullinen totuus. Oppilas haluaa tietää mikä on oikein ja jos ei "ope" osaa sitä sanoa, niin kuka sitten. En ole kateellinen!
VastaaPoistaTaitaa noissa megamenestyskirjoissa olla kyse enemmän jonkinlaisesta bandwagon-ilmiöstä (kts. http://en.wikipedia.org/wiki/Bandwagon_effect) kuin kirjan kielellisistä tai tyylillisistä puutteista. Suosittu kirja on ehkä helpompi kokea "tärkeäksi" ja "kiinnostavaksi" kuin marginaalisempi teos. Taitavat monet silti pettyä lukemaansa megamenestysten kohdalla.
VastaaPoistaEsteettisten ihanteiden tarkoitus lienee se, että lukijoiden ei tarvitsisi pettyä lukemaansa?
Muistelen myös että Brownin kielessä en mihinkään kummempaan huomiota kiinnittänyt mutta ne dialogit menivät tyyliin
VastaaPoistaA: *yleinen kysymys*
B: *15 minuutin luento kysymyksen aiheesta*
A: *yhden lauseen ihmettely etteikö asia ollutkaan niin kuin on aina luullut*
B: *seuraava 15 minuutin luento aiheesta*
Jep, ja kirjan maailmassa aikaa kuluikin vain 35 sekuntia!
PoistaHyvä tiivistys hdcanikselta. Juuri näin!
VastaaPoistaAnonyymi, oikeastaan olen itse ajatellut, että tietyt kriteerit pitää kirjoittaessa ottaa vakavasti, jotta ihmiset ylipäätään jaksaisivat lukea kirjan loppuun. Mutta toisaalta ihmiset kyllä tuntuvat tietävän jo etukäteen että mikä kirja on lukemisen arvoinen ja mikä ei, joten tämä(kin) jäkätykseni on turhaa.
Anne, niin lopullinen totuus, tai totuus siitä mitä vaaditaan, että saisi oman kässärinsä läpi kustantamossa. Minä sanon, että pitää olla sitä ja tätä. Ja sitten opiskelijat näyttävät minulle menestysteoksen, ja sanovat, että eihän tässä toteudu mikään näistä. (Siis tämä on hypoteettinen tilanne, ihan näin ei ole vielä tapahtunut)
"Pitkät infodumppaukset sotivat kaikkia dialogin kirjoittamisen ihanteita ja periaatteita vastaan."
VastaaPoistaEn tiedä mistä ihanteista puhut ja kuka on esikuvasi, mutta kyllä hyvässä dialogissa annetaan informaatiota lukijalle. Ehkä paino lauseessasi on sanassa "pitkät infodumppaukset" - siis tarkoittanet pitkiä, luentomaisia dialogeja. Joku hahmo voi kuitenkin olla juuri sellainen, joka etupäässä luennoi, tämähän riippuu täysin henkilöhahmosta.
Näytelmäteksteissä dialogi kantaa ja kuljettaa kertomusta aivan toisin kuin puhtaasti kaunokirjallisessa teoksessa jossa voi käyttää kertojaa ja muita juttuja. Joten kyllä ainakin draamatekstin dialogissa jaetaan informaatiota.
Mahdollista kyllä on, että käsitän ajatukseksi väärin, koska se perustuu näin lyhyisiin kommentteihin.
No ei kai mun ihanteet edes tässä ole se olennainen juttu. Kuten tuolla vähän ylempänä sanoin, puhun kirjoittamisen opetukseen tarkoitetun materiaalin (lukuisia teoksia, verkkosivustoja jne) ja kirjojen todellisuuden välisestä ristiriidasta. Miten voin uskottavasti väittää opiskelijoille, että niiden kannattaa uskoa kirjoittamisen oppaita (ja minua) kun kirjat ovat jotain ihan toisenlaista. Vrt, tässä keskustelussa mainitut teokset.
VastaaPoistaMiten voi opettaa kirjoittamista jos ajattelee, ettei se todellisuus ole oikein? Tai siis mitä järkeä on opettaa muuta kuin sitä todellisuutta?
VastaaPoistaSiis vähän jos matematiikan opettaja ajattelisi, että 1+1 ei ole 2 (hänen totuutensa), kun taas käytännössä 1+1 näyttäisi kuitenkin olevan 2.
Toisin kuin matematiikassa, niin kirjallisuudessa tämä todellisuus elää. Kieli elää. Tyyli elää.
Eikö opetuksen pitäisi pyrkiä pysymään tämän todellisuuden mukana?
Morre, kirjoittamisen opetus tietysti kertoo siitä mikä on ihanne.
VastaaPoistaIhanne siis on, että kirjat kirjoitetaan huolellisesti ja asiansa osaava kustannustoimittaja hieroo kirjailijan nenän jokaiseen ylimääräiseen rönsyyn niin että se tajuaa saksia turhat tilpehöörit pois opuksistaan. Sitä kutsutaan editoinniksi.
Käytäntö taas on, että tätä ei eri syistä aina tehdä.
Tempaisen muutaman syyn: Kustannustoimittaja on ylirasitettu, se ei ehdi eikä jaksa, koska kustantamo työntää kiihtyvällä tahdilla kirjoja ulos masiinoista.
Toinen vaihtoehto on, että hyvin myyvän kirjailijan mielenrauhaa ei tarvitse häiritä kaikella editointiin vivahtavalla säätämisellä, jos kerran kirjan lukijat eivät piittaa löperyyksistä tekstissä.
Voidaan vapaasti keksiä muitakin syitä siihen miksi niin käy, ettei kirjoja tehdä aina ihan valmiiksi asti.
Silti minun mielestäni ihanne pitää säilyttää. Pitää tavoitella sitä viimeisteltyä ilmaisua. Mutta opettajan näkökulmasta sitä on joskus hankala perustella, jos löperöä kirjaa tuupataan markkinoille paljon.
Hassua, että pitää niin paljon vääntää tästä asiasta, toivottavasti kirjoittajakurssilaiset innostuvat aiheesta yhtä paljon...
Ehkä vääntö johtuu siitä, että emme saa ajatuksiamme kohtaamaan. Mielestäni kiersit kysymykseni ;) Joten koitan uudestaan matikkavertauksella:
VastaaPoistaMatikanope opettaa ihanteenaan, että 1+1 on 3. Käytäntö (so. todellisuus, kuten sanoit kirjallisuudesta itsekin) on kuitenkin se, että 1+1 on 2. Eihän se toimisi?
Eikö ihanteen pitäisi vastata todellisuutta, joka kirjallisuuden tapauksessa elää? Vai eikö elä? Jos ei, niin miksei? Etenkin, kun se käytäntö (so. todellisuus?) on kuitenkin jotakin muuta.
Jos lukijaa ei häiritse (joku saattaa jopa tykätä!) rönsyt ja tilpehöörit, niin ovatko ne silloin turhia?
Eikö esim. Langdonin hahmoon kuulu luennoiminen jo itsessään?
Tavoitteeni ei ole vängätä kiusallani, vaan haluan oivaltaa mitä ajat takaa ja miksi todellisuus on eri kuin ihanne.
Tuli mieleen vähän tyhmä analogia - tai sinne päin.
VastaaPoistaMaahanmuuttajien suomen kielen kursseilla on opetettava "virallista" suomea, jota nuo oppilaat eivät käytännössä useinkaan kuule. Tuo virallinen kieli on kuitenkin opittava, koska sitä on osattava ymmärtää virallisissa teksteissä ja tuottaa virallisissa tilanteissa. Ihmistä, joka käyttää arjessaan vain hyvää yleiskieltä, pidetään kuitenkin vähän outona snobina.
(Muistan, kun kirjoitin taululle sanallisesti maahanmuuttajien edessä heidän syntymäpäiviään ja esim sanan kahdentenakymmenentenäkahdeksantena päivänä - ja tiesin, että he tuskin sitä oppivat sanomaan. Tuokin muoto oli kuitenkin hyvä tietää.)
Tarkoituksenani oli sanoa, että olen Hymyilevän eläkeläisen kanssa samaa mieltä: Perustietoutta peliin.
On tuo ihan vinha pointti mm.
VastaaPoistaMorre, jos nyt sinun matikka-analogiaasi haluaisi käyttää, niin ongelmahan on nimenomaan siinä, että opettaja sanoo että 2+2 on neljä, mutta opiskelijat eivät viitsi opetella laskemaan ja väittävät, että se on välillä kolme ja välillä viis. Ja jos heitä moittii, he sanovat, no mitä välii, ei kukaan osaa laskea muutenkaan.
Voi myös kysyä, että muuttuisivatko kirjat huonommiksi, jos ne toimitettaisiin paremmin. Kaipaavatko lukijat nimenomaan huonosti toimitettuja kirjoja. Itse en usko, että näin olisi. Oletan vain, ettei löperyys haittaa lukijoita yhtä paljon kuin kirja-ammattilaisia.
VastaaPoistaLöperyys on aikautemme normi, eikä näytä häiritsevän juuri ketään.
VastaaPoistaTähän aiheeseen sopii lainaus Maria Nokalta:
"Kohupiinakoottu kun enkelise olki kai altatyhjä hattu.
Toi mittaaja hapottelee tapahtuman johdosta koko viikon polun pusikoissa, nauraa parta-ansa ja pakottaa lonkka, kenkkaa aivan kuin sairaus lomille.
Hei, nakuna heinäkuussa, mätänä elossa, syyssaa seuraa vanaa, loka liemeksi leviää, marras jo murentaa muuta."
(http://suolasuinen.blogspot.fi/)
Kersti Juvan kirjoitukseen on annettu aika läjä hyviä kommentteja siellä Kotuksen kotipesässä. Oksasen teokseen liittyen.
VastaaPoistaKaunokirjallisuudessa sisältö painottuu. Jos kertomus vetää kuin hormi ja henkilö sekä kertomus on todella kiinnostava ja lukiessa tulee selväksi, että kirjoittaja on nähnyt todella vaivaa kootessaan aineistoa (kuten S.O), niin muutamat huonot tai virheelliset kielikämmit kyllä unohtuvat.
Tuolla Kotuksessa oli kommentti jonka viesti oli suurinpiirtein se, että ellei tykkää jostain kirjailijasta ja hänen tuotannostaan niin eikö ole reilumpaa sanoa se kuin kääriä antipatiansa kielitieteellisyyden viittaan.
Reilumpaa ehkä, mutta ei ehkä kovin vakuuttavaa. Entä jos syy tuotannosta tykkäämättömyyteen ovat juuri ne kämmit? Eikö asiaa saisi sanoa? Saako kirjasta puhua vain se, joka ehdottomasti fanittaa ko kirjailijaa?
VastaaPoistaTietenkin voi ja saa syljeskellä jos haluaa. Verkkomaailma on kätevä väline sylkirauhasten ja kielen sekä poskilihasten yhteistoiminnan harjoittamiseen. Tosin räkä jää useimmiten roikkumaan näytölle ja poskilihaksilla voi tehdä muutakin.
PoistaSamankaltaisella tiheällä kielikampailulla voisi käydä läpi suurimman osan suomalaisesta kirjallisuudesta, myös sinun kirjoistasi löytyy yhtä ja toista nypittävää.
Hyvä ehdotus!
Puhumattakaan minun blogikirjoituksistani!
PoistaAi kauheeta, ja puhumattakaan ylipäätään bloggareiden kirjoituksista. Tavallaan myös lohdullista, koska jotkut löytävät nyppimisestä tarkoituksen elämälleen.
Poistap.s tykkään lukea sun kirjoja, luen niitä, vaikka joku ryhtyisikin kielikampailemaan niitä julkisesti.
Mukava kuulla:-)
PoistaKyllä minun mielestäni kirjat pitäisi toimittaa mahdollisimman hyvin. Voi olla, että suosikkikirjailijan kömpelö teksti ei häiritse lukijoita kun kirja ensin julkaistaan. Suosikit kuitenkin tulevat ja menevät. Oletan, että huolellisesti kirjoitetut kirjat kestävät aikaa paremmin kuin hätäisesti kirjoitetut.
VastaaPoistaOlen joskus medioitunut tätä asiaa Arto Paasilinnan kirjojen äärellä. Kun vertaa alkupään ja loppupään tuotantoa, tulee mietteliääksi.
PoistaMinä ajattelin Leena Lehtolaista.
VastaaPoistaLuin kommentteja, joita oli kirjoitettu Juvan kritiikkiin. Esim Ylioppilastutkintolautakunnan asiantuntijan mielestä Juva on tiukkapipo puristi ruotiessaan Oksasen tekstiä.
VastaaPoistaNäissä suomalaisissa kirjallisissa kiistoissa näkyvät usein meille tyypilliset taustat: kateus ja politiikka.
Mikähän mahtaa näkyä siinä, että anonyymit pullahtavat tänne kommenttilaatikkoon esittämään viiltäviä lausuntojaan. Juva sentään kirjoittaa omalla nimellään, kuten myös minä.
VastaaPoistaMeitä anonyymejä on tänään useita. Minä olen se, jonka mielestä kirjat pitäisi toimittaa huolellisesti. Luin Juvan artikkelin ja pidin siitä. Sofi Oksasen uusinta kirjaa en ole lukenut, joten siitä en voi sanoa mitään. En huomannut kateutta enkä politiikkaa Juvan kirjoituksessa. Oksaselle on paljon annettu, joten häneltä voi myös paljon vaatia.
VastaaPoistaHiukan asian vierestä. Olen kirjoitellut jonkun verran tieteellisiä artikkeleja. Tieteelliset artikkelit kannattaa kirjoittaa huolella. Mitä selkeämmin asiansa esittää, sitä helpompi artikkelia on lukea. Viilaamiseen käytetyn ajan saa takaisin kun artikkeli hyväksytään julkaistavaksi nopeasti eikä arvioija esitä muutosehdotuksia. Toisaalta muut tutkijat uskaltavat viitata artikkeliin (tärkeää nykyään), jonka ymmärtävät. Kirjallisuuden puolella tilanne tietenkin on erilainen, mutta uskon, että huolellisuus kannattaa myös siellä.
Te anonyymit olette niin arvoituksellisia. Niin minäkin ajattelin, ettei Juva ehkä ihan silkasta ilkeyden ilosta puutu ko. kirjaan. Ja hyvä pointti tuo mitä kerrot tieteellisistä artikkeleista. Itsekin jollakin tavalla luotan, että huolellisuus kirjoittamistyössä kantaa. Ilman sitä en ehkä olisi selvinnyt tähänkään asti, vaikka mitään takuita ei jatkosta olekaan. (Ja huolellisuudella en tarkoita väittää, että kuvittelisin kirjojeni olevan virheettömiä, täydellisiä ym, sitä ne eivät suinkaan ole, mutta on niitä silti kyllä viilattu, vuosi vuodelta paneutuneemmin)
VastaaPoistaKerran luin arvostelun, jossa sanottiin, että englantilaisten naiskirjailijoiden salapoliisiromaanit ovat niin loppuunhiottuja kuin timantit, liian täydellisiä.
VastaaPoistaaijai, paha moka kirjalta.
VastaaPoista