tiistai 1. kesäkuuta 2010
Verkko vie taas voiton
Keksin, että voisin suorittaa markkinointiviestinnän työharjotteluni Karistolla. Otin yhteyttä pomoon, ja hän lupasi sen olevan mahdollista, ja voisin keskittyä työharjoittelussani verkossa toimimiseen. No sehän passaa. Olin ihan intoa piukassa kun kuulin tämän. Verkkohan on minulle ollut sydämen asia siitä lähtien kun sen löysin kymmenen vuotta sitten. En kyllä ole mikään verkkoinnovaattori, mutta pystyn kuitenkin toimimaan siellä huomattavasti sujuvammin kuin irl. Verkko toimii minulla usein väylänä tosielämän kontakteihin, kuten Jannelle kerroinkin. Puhelintahan minä vältän viimeiseen asti, mitä jotkut eivät voi ymmärtää. Pitävät välinpitämättömänä jne, kun en soittele, kysele kuulumisia. Sanon, että kyselen kuulumiset FB:ssä tai sähköpostissa, mutta sehän ei heille kelpaa, joten minkäs teet, pattitilanne. Käytännössä elämäni on mennyt sellaiseksi, että äitiäni lukuunottamatta pidän aktiivisesti yllä kontakteja ainoastaan sellaisiin ihmisiin, joiden kanssa toimii verkkoyhteys. Se ei ole mikään tietoinen päätös, muunlainen yhteydenpito vain on minulle niin kohtuuttoman vaikeaa. Vastaan kyllä puhelimeen, mikäli joku haluaa jutella, mutta en itse soittele. Niinpä ei minullekaan kukaan enää soittele, eivät edes lehtimyyjät. Joita en kaipaa kylläkään.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
Voin ihan hyvin käsittää sen, että välttelee puhelimen käyttöä, mutta miksi ylipäätään verrata sitä verkkoviestintään?
VastaaPoistaPuhelin välineenä on puhe-elin, eli: puhumista ja kuuntelemista, se perustuu auditiiviseen kommunikaatioon. Kuulemme, kuuntelemme ja vastaamme, puhumme. Eräältä musiikkia opiskelleelta ystävyydeltäni kuulin kerran, että ääni vaikuttaa ihmiseen toisin ja äänen sävystäkin tunnistaa monia, ääneen sanomattomia asioita. Siksikin musiikki vaikuttaa meihin voimakkaasti.
Verkkoviestintä perustuu ainakin näihin: 1. kirjoitettuun kieleen 2. lukemiseen ja luetun vastaanottamiseen 2. visuaalisuuteen: kuviin, videoihin ja myös 3. ääniin sekä musiikkiin. 4. ja näiden yhdistelmiin 5. sekä näistä tehtyihin havaintoihin, tulkintoihinkin.
Harjoittelemme tätä vasta, koska emmehän me kymmenen vuotta sitten olleet sosiaalisissa suhteissamme näin vahvasti vain kirjoitetun kielen varassa. Jos joku olisi jättänyt työpaikallakin ainoastaan lappuviestejä pöydille ja lakannut puhumasta kokonaan, niin häntä olisi pidetty aika outona. Näin tekstiviestiaikakautena se ei enää ole outoa.
Lukeminen on aina ollut minulle intiimi läsnäolon muoto, sisäänpäin kääntyneempi kuin se sosiaalisuuden muoto johon se on valjastettu tässä virtuaalikommunikaatiossa. Aivan kuin tuo intiimiys olisi käännetty kuin rukkanen nurinpäin, ja siksi suhtaudun FB:kin vastentahtoisesti. Ja painavin syy taitaa olla se, ettei lähi-ihmisistäni kukaan ole erityisen kiinnostunut siitä. Meitä on vielä paljon, vaikkei uskoisikaan, jotka eivät osallistu kovinkaan paljon sosiaaliseen median moniin muotoihin. Olen itse asiassa hirveän iloinen siitä, että irl-ystäväni eivät bloggaa tai ole FB:ssä. Käyvät kyllä lukemassa blogijuttujani, vaikkemme useinkaan niistä puhu mitään.
Joten FB:n mennäkseni minun pitäisi ryhtyä rakentamaan täysin tuntemattomista tai satunnaisista, melko pinnallisistakin tutuista sosiaalinen verkosto. Eikä se houkuta.
Mutta en epäile lainkaan, etteikö siitä olisi hyötyä, ja etenkin kirjailijalle joka voi markkinoida siten kirjojaan. Joten tätä ei pidä lukea ainoastaan kriittiseksi puheevuoroksi virtuaalista sosiaalisuutta kohtaan.
Markkinointiin se onkin erityisen hyvä ympäristö. Virtuaalisissa ympäristöissä voi markkinoida minimaalisin kustannuksin. Intoa siis markkinointiviestintätyöhösi ! Ja oivia ideoita !
Puhelin on tietenkin kirjailijalle "häiriötekijä", sillä se vaatii aivan muuta kuin Internet, jonne saa mennä silloin kun on aikaa.
VastaaPoistaVerkko on vaivaton ja ilmainen tapa lähettää viestejä. Puhelut ovatkin vähentyneet sen jälkeen, kun aloin lähettää sähköpostia. Puhelinlaskut eivät ole vähentyneet, sillä tälläkin hetkellä kaksi lähiomaistani asuu ulkomailla. Soitan pitkiä kaukopuheluja, sillä koen että läheisen ihmisen ääneen kuuleminen on aivan eri asia kuin pelkkä sähköposti-tai tekstiviesti. Kirjekin on intiimimpi, mutta kirjeitä tulee kirjoitettua harvemmin
En ole vielä kotiutunut Facebookiin. Monet välttävät täysin Facebookiin menoa.
Hirlii, puhelin ja verkko ovat kommunikaatiovälineitä, siksi on minusta asiallista verrata niitä keskenään. Ajattelin niitä siis sen kannalta, että mikä funktio näillä välineillä on ihmisen elämässä. Siis kontakti muihin ihmisiin. Jonkun mielestä on luonteva soittaa, tai mennä käymään, minulta se jää tekemättä, ellei asiaa voi valmistella verkon kautta. Fb:ssä ei toki tarvitse rakentaa itselleen verkostoa tuntemattomista ihmisistä. Voi pyytää kaveriksi ihmiset, jotka tuntee muutenkin ja pitää heihin yhteyttä myös Fb:n kautta. Se ei korvaa mitään entistä kommunikaatiokanavaa, mutta tulee rinnalle, ja saattaa auttaa joidenkin suhteiden ylläpitämisessä, esim. itselläni on tästä kokemusta.
VastaaPoistaAnna, tiedän. Eihän Fb ole ongelmaton, itselläkin on ollut siihen liittyvä ensimmäinen takaisku:-)
Tottakai nämä välineet ovat kommunikaation, kontaktien muoto. Ilman muuta näin on.
VastaaPoistaJa tuovat mukanaan myös uusia ongelmia sekä kuljettavat kaikki samat vanhat kommunikaatiopulmat eteemme.
No, tiedän että Fb:ssä on tuttujani, ja jopa ystävyyksiäkin ihan-tästä-elämästä, kutsujakin on tullut spostiin.
Tänään eräs likiystävä sanoi ettei hän kommentoi blogissani, koska hän voi sanoa sen, sen verran usein ollaan yhteyksissä ja nähdään. Että se tuntuisi aika hölmöltä kirjoittaa sinne mitään.
Jäin miettimään juuri tätä.
Minä en ole huomannut, että pulmat olisivat välttämättä samoja. Tuttavastasi, joka ei viitsi kommentoida blogiisi ajattelen, että hän on ihminen, jolle ei kauhean hyvin sovi kirjoittamalla kommunikoiminen. Joten miksipä hänen sitten tarvitsisi niin tehdäkään. Mutta aina on ollut ihmisiä, jotka ovat omimillaan kommunikoidessaan nimenomaan kirjoittamalla. He ovat niitä, jotka jättävät jälkeensä laajan kirjeenvaihtojäämistön. Nämä ihmiset olivat ennen vanhaan hidaskulkuisen postin armoilla, nyt kirjoittamalla kommunikoiminen on nopeaa. Kirjoittamalla välitetään erityyppistä ajattelua kuin puhumalla. Siksi puhuminen sopii yhdelle, kirjoittaminen toiselle.
VastaaPoistaSoitellaan!
VastaaPoista