1. Jos olet nainen, lyö itsesi läpi mahdollisimman nuorena, mieluummin opiskelijana. Hanki joku "setä" kirjallisuuspiireistä suojelijaksesi.
2. Jos olet mies, odota, kunnes olet opiskellut johonkin ammattiin. Psykologin, toimittajan, lääkärin tai taiteilijan koulutuksella ja kokemuksella on hyvä ponnistaa kirjalistojen ykköseksi vähän vanhempanakin. Tosin tätimediaihmiset tykkäävät vähän yli kolmikymppisistä mieskirjailijoista, jotka voisivat olla joko heidän omia poikiaan tai sitten rakastajiaan - haaveunissa.
3. Ole hyvännäköinen - naisella tämä tarkoittaa fotogeneettisyyttä.
4. Keksi taustallesi tarina, keksithän niitä muillekin. Ole orpo, masentunut, natise, miten vaikeaa kirjoittaminen on, kerro unettomista öistä, avioerostasi, köyhyydestäsi, ekologisesta elämäntavastasi, jossa olet tinkimätön. Keksi lisää. Hanki empatiaa hymylläsi, joka ei ulotu surullisiin silmiisi.
5. Nainen: pukeudu kekkereillä mekkoon. Musta pitsi tai punainen vartalosmyötäilevä puku on varma valinta juorupalstoille pääsyyn.
6. Hanki oikeita kavereita ja muista nuoleskella oikeiden ihmisten takapuolia. Älä kerro, mitä heistä oikeasti ajattelet. Moikkaile rennosti, mutta ole nöyrä. Liika itsevarmuus kostautuu heti. Toimittaja on aina kuningas.
7. Jos ja kun mikään näistä ei onnistu, eli olet valovoimaton, hyvinkirjoittava tylsimys, pitää vain tyytyä pysymään siellä marginaalissa.
Ehkä meitä vanhoja nysveröitä vielä sinne mahtuu.
Anulta tuli vielä muutama aiheellinen lisäys:
8. Kirjoita mahdollisimman räväköistä aiheista ja mahdollisimman inhorealistisesti: Seksi, huumeet, rappioalkoholismi, väkivalta.
9. Ole jo valmiiksi julkkis, esimerkiksi salarakas tai urheilustara, ennen kuin kirjoitat ensimmäisen kirjan.
Tekstit
Hmm, lisäksi voisi vielä tarjota uuden kirjailijanimen ottamista. Nimen taakse voisi julkisesti piiloutua mutta niin, että sekä kustantaja että muut pitävät oikean nimen salassa ja kaikki tämä salailu on tietysti julkista tietoa.
VastaaPoistaKirsti, suon toki anteeksi ryöstöviljelysi, koska en itse kirjoita blogia. Pitäisiköhän?
VastaaPoistaAnun ja Tuiman lisäykset ovat paikallaan.
Miten olisi, Kirsti, historiallisen salanimen käyttöönotto?
Kuningatar Kirstiina?
Pyrin kommentoimaan tätä, mutta näytti mahdottomalta... ei ilmeisesti pitäisi..
VastaaPoistaAiheellinen lisäys, Tuima:-)
VastaaPoistaAnonyymi, suosittelen kyllä, vaikka tiettyä kaistapäisyyttä tämä kyllä vaatii. Kuningatar Kristiina kuulostaa kyllä upealta. Voisikohan sitä muokata itsestään nimensä veroisen.
Ai siltäkö tuntui, Timbe:-)
Aika kattava lista, mutta yksi ehdotus lisää:
VastaaPoista- Hanki ihmeessä jollakin elämänalueella mainetta (ihan sama minkälaista) ja/tai menestystä niittänyt puoliso. Taiteilija puoliso on tietenkin hyvä, mutta vain silloin jos hänet on jotenkin huomioitu. Tiesi eturivin kaartiin helpottuu puolison siivellä huomattavasti.
Luultavasti miestä tämä sama neuvo ei auta yhtään niin paljon kuin naista, joten se sopii erityisesti naisille.
Kommentti Hirliin ehdotukseen: eturiviin halajavalle kirjailijalle ei mikään ole lottovoitompi parisuhde kuin toinen kirjailija!
VastaaPoistaEnhän minä mitään markkinointiviestinnän kursseja tässä tarvitse, kun ohjeita satelee jatkuvasti. Hienoja vinkkejä Hirlii ja Anonyymi. Valitettavasti en itse voi noita soveltaa kun on ollut sama ukko kotona yli neljännesvuosisadan, enkä viitsi tämän asian vuoksi vaihtaa.
VastaaPoistaNaurahtelen tässä. Jotain oli tarkoitukseni sanoakin, mutta unohdin jo mitä.
VastaaPoistaNiin, nyt vaan vaihtamaan puolisoa ja mitä kaikkea muuta ... huah, siitä saamme varmaan lukea sanomalehdestä joku päivä. ;)
VastaaPoistaPeli menetettiin jo ekan kriteerin kohdalla.
VastaaPoistaSalarakkaaksi voisi kyllä päästä, sillä tuskin kukaan ilkeää julkisesti rakastaa, muahhhhaaaa.
Kovaa on kirjallisuusmaailma. Kiinnostavaa brändiä, markkinoitavaa tuotepakettia, sitä kai vaaditaan, siis jo ennen kirjaakaan.
No joo, mutta haluaako sitä tuommoiseen maailmaan osallistuakaan.
VastaaPoistaHei Kirsti
VastaaPoistaNyt minä luen Victoria Holtin Kalliolinnan morsian Mielenkiintoinen kirja kirja on painos jossa on kolme Victoria Holtin kirjaa yksissä kansissa Muut kirjat ovat Kohtalon naamiohuvit Unelma paratiisisaaresta. Oletko sinä lukenut Victoria Holtin kirjoja?
Jukka-Pekka, olen lukenut.
VastaaPoistaHyvä pointti, Rea.
Kovaa on Susu, vaan joka hommassa on riesansa.
Hirlii, no tuskin luontuu multa, mutta ehkä joku toinen saa täältä vinkin.
Elegia:-)
Anna-Leena Härkönen käyttää aina mekkoa ja käy kaikissa mahdollisissa kissanristiäisissä, tietenkin joka kerta aina eri mekko päällä. Ja jatkuvasti hän muistaa mainita haastatteluissa, miten rankka ammatti hänellä on. Uskotaan jo!
VastaaPoistaAikaisemmin tykkäsin lukea hänestä (syistä joita en nyt jaksa tässä puida), mutta nyt alan olla kurkkua myöten täynnä tätä rouvaa.
Jotain on vialla, jos naistenlehden seurapiiripalstan avatessaan ihmettelee ensimmäiseksi, että missäs rouva Härkönen-Korhonen on!
Hirveää, yksi tärkeä kohta aviomiehen valinnassa muuten unohtui: ota tosi varakas mies, niin sinulla on mahdollisuus jättää leipätyösi ja jäädä kotiin harrastelemaan kirjallisuutta, kirjoittelemaan pikkukirjasia, hallinnoimaan blogia ja lopulta saatat päästä urasi huipulle, Finlandia-raatiinkiin!
VastaaPoistaHyvää elämänkumppaniaan ei kannata koskaan vaihtaa. Tuli samanaikaisesti tuo oma kommentti kun muitakin näytti suhahtavan, eikä ollut tarkoitettu sinulle Kirsti ollenkaan.
VastaaPoistaTuo kumppanin valinta vain sillä perusteella, että saanpa mainetta ja mitä lie itsekin, ei ole perustus joka kestää kovin kauan.
En itse toivo että ehdottamaani kohtaa kukaan noudattaisi. Se on traaginen tie.
Kun ensimmäinen kirjani ilmestyi, nuorin lapseni neuvoi:
VastaaPoista- Äiti, sinun täytyy järjestää nyt jokin skandaali. Muuten et saa kirjaasi kunnolla kaupaksi.
Neropattimme neuvo olisi ollut hyvä. Sen olen huomannut, kun olen tarkkaillut esimerkiksi sitä, mikä saa kuulijat tungeksimaan kirjamessuilla kirjailijan ympärillä.
Nykyaikana avioero olisi aivan liian tavallista paitsi jos ottaa uuden puolison aina kun julkaisee uuden kirjan. Niinkin tehdään.
Kansa rakastaa paheita, sen tiesi jo Churchill, joka piti sytyttämätöntä sikaria suupielessään vilkuttaessaan kansanjoukoille.
Kirsti, sikari on sekin muuttunut jo liian viattomaksi paheeksi.:)
Lohdullista asiassa on se, että skandaalilla julkisuuteen noussut kirja ei pysy kauan pinnalla, kun taas ahkerien ja tunnollisten puurtajien kirjat kestävät.
Maarit, tosi on, että julkisuus myös kuluttaa ihmistä nopeasti. Yleisö saattaa ärsyyntyäkin.
VastaaPoistaAnonyymi, varakas aviomies on ehkä niin itsestään selvä asia, että se sen vuoksi unohtui listaltasi. Itse olen nämä aviomiesasiat joutunut jättämään sivuun jo aikaisemmin mainituista syistä.
Hirlii, tuskinpa kukaan täysjärkinen ryhtyy vaihtopuuhiin vain julkisuutta saadakseen.
Anna, kansa taitaa kyllä suhtautua eri tavalla miesten ja naisten paheisiin.
Ka, toteutin aikanaan ykkösen (itse asiassa lopetin kirjojen tekemisen kun valmistuin :P) ja nelosen (OI-sankaritar), mutta sen ainoan kerran, kun pääsimme kaverin kanssa Annan juorupalstalle toisen hullunluokan ilmestyessä, meistä oli tehty Kaisa Kulmala ja Minna Ikola, eli nimet menneet sekaisin. Ei siis tepsinyt, ei... Toista kertaa en enää juorupalstalle päässytkään! :D
VastaaPoistaMutta kirjasi elävät siitä huolimatta:-)
VastaaPoista