Aasi luki eurooppalaisen nykyromaanin

Gerbrand Bakkerin romaanin: Isä muuttaa yläkertaan, kannessa on aaseja. Minulle voi aasien avulla myydä mitä tahansa, joten lainasin kirjan, vaikka taas on uudet sakot kirjastossa jo kasvamassa korkoa muutenkin.

Pidin kirjasta koska:

1. Pidän kirjoista joissa henkilöiden ankeaan elämään viritetään toivon näkökulma, joka vähän kerrassaan nitkauttaa kammottavat asetelmat uuteen järjestykseen.

2. Pidän kirjoista, joissa kirjoittaja on pitänyt omat asenteensa kurissa ja antaa lukijan päätellä asioita näyttämällä mitä henkilöille tarinan aikana tapahtuu. 

3. Pidän kirjoista, jotka virittävät maailmankuvallisia pohdintoja ilman, että kirjojen henkilöt kävisivät keskenään kilometrien mittaisia älykkäitä keskusteluja ja syöttäisivät niiden kautta lukijalle oikean tiedon siitä mitä asioista pitää ajatella.  Tämä oikeiden asenteiden pakkosyöttäminen lukijalle on suomalaisissa romaaneissa yllättävän yleistä, koska elämme Suomessa edelleen yhtenäiskulttuurin aikaa ja siihen liittyy kaikkien velvoite ajatella asioista samalla tavalla. Toisella tavalla ajattelevia pyritään ajamaan ruotuun tekemällä heitä naurunalaisiksi ja antamalla heille sakinhivutusta. Suomessa vallitsee aina jonkin asian diktatuuri, liberaaliudesta täällä ei ole ikinä ymmärretty mitään. No nyt meni saarnaamisen puolelle, mutta välillä v***ttaa niin rankasti.

4. On jännittävä nähdä miten muualla Euroopassa eletään. Mielikuvani Hollannista oli vähän erilainen kuin tämän kirjan kautta välittyvä Hollanti. 

Oli muitakin syitä tykätä kirjasta, mutta en jaksa kirjoittaa pitempää postausta.

Tyypillistä, että kuvittelin lainaavani uutuuskirjan, mutta luettuani Kirjavinkkien arvostelun tajusin, että kirja onkin ilmestynyt jo vuosi sitten. 

Myös Lumiomena on arvioinut kirjaa, ja vaikka hän päätyy ihan myönteiseen arvioon, huomaan, ettei se käynyt ihan oikopäätä.

 

Aasi luki eurooppalaisen nykyromaanin