tiistai 18. kesäkuuta 2013

Köyliöstä vielä -> huomaa hetkellinen blogiylösnousemus

Yritän tässä nyt vähän piirrellä talteen Köyliön kokemuksia. Kulkeeko henki Blogi siis ehkä päivittyy lähiaikoina hiukan viime aikoja tiheämmin. Oli tosi tyhmää, ettei minulla ollut sarjakuva-albumiani mukana, tuntui että sille olisi ollut kysyntää. Siitä ainoasta kappaleesta, joka löytyi kassinpohjalta, syntyi pieni kisa. Tuntui hassulta, kun eräs ihminen kysyi, että kuka taiteilija on tehnyt piirrokset. Ehkä hän vain halusi olla kohtelias. Minulla ei todellakaan ole suuria harhaluuloja piirustustaidostani. Tunnen syvästi oman säälittävyyteni graafikkona. Mutta täti on terve, kun se leikkii. Kun minulla on aikaa piirtää, viihdyn hyvin. En mieti mitään muuta kuin kuinka saisin ilmaistua sen, minkä haluan ilmaista. Täytyyhän ihmisellä olla harrastuksia ja tämä on minun harrastukseni.

Toiseen asiaan, tykkään Malickin elokuvista. Varsinkin Onnellisten aika on tullut katsottua useampaankin kertaan. Malick on nyt tihentänyt julkaisutahtiaan, kävin eilen katsomassa To the Wonder. Suosittelen niille, jotka eivät vaadi elokuvilta huimia takaa-ajokohtauksia ja erikoistehosteita. Kuvat ovat henkeäsalpaavan kauniita. Elokuva pohdiskelee rakkautta, mutta siinä ei varsinaisesti puhuta mitään, eikä siinä tapahdu mitään. Se on muuten vain henkeäsalpaava.

Ja sitten muutama kuva Köyliön vaellukselta...

Perjantaina Yläneen työväentalolla tankattiin kalakeittoa. Ihailin lautasia, teki mieli pitää taskuun muutama.

Kun asetun taloksi johonkin, se näyttää heti tältä

Tänä vuonna katolilaiset olivat taipaleella oman onnensa nojassa, koska luterilaiset tekevät vaelluksen vain joinakin vuosina. Vietnamilaisen cowboypapin johdolla tässä kai tuumaillaan, että missä nyt oikeastaan ollaankaan

Joku kysyi, että onko reitillä jokin tunnus. Kuvassa näkyy nauha, jolla reitti on merkattu. Siis periaatteessa.

Näitä ilman ei olisi pärjätty. Tässä kengät ja reppu onnellisesti Lallin koululla

Virkeät nuoret menivät kovaa kyytiä edellä. Häntäpää hoiperteli perässä miten kuten.

Share/Bookmark

5 kommenttia:

  1. Yläne, virallinen syntymäkuntani, paikka Turun Heideken. Köyliöstä oli kotoisin kotihengettäremme Elli, kun asuimme isän kotopitäjässä Säkylässä. Jo nimet tuovat mieleen muistoja ja nyt, ihan pian, lähdemme lapsuuteni kujia etsimään Säkylään. Mikä uskomattominta, olemme kutsutut isäni syntymäkotiin, jonka omistaa nykyään hänen lapsuutensa paras ystävä, jonka minäkin vielä muistan. Sinne mummoni Amandan puutarhaan minä...ja ihan Pyhäjärven rannalla.

    Varmaan iän merkkejä, kun alkaa kulkea vanhoja polkuja ja muistella...

    Taloksiasettumiskuva on hauska;) Ja kalasoppa olisi maistunut. Ah, niitä Pyhäjärven muikkuja, kun ne oli juuri otettu savustuspöntöstä!

    VastaaPoista
  2. On tärkeä muistella. Ja onnellisia he joilla on pääsy lapsuutensa maisemiin... Tuo Yläneen emäntien kalasoppa oli taivaallista. Pyhäjärven muikut... Niinpä.

    VastaaPoista
  3. Se oli siis monella tasolla elämysmatka.

    VastaaPoista
  4. Yläneen kalasoppaa voin minäkin suositella.
    Ja tahti oli aika usein aika reipas, vaikka kyllä peräpääkin pysyi varsin hyvin mukana...hillitympi tahti tulisi varmaan sillä että aina väsynein kantaisi tuota ristiä, mutta ei sekään kai toimisi...

    VastaaPoista
  5. joo, siis omassa kropassa on ristiä riittämiin.

    VastaaPoista

Kerro mitä mielessä!