Viime viikolla kävin kirjastossa eikä automaatti suostunut lainaamaan minulle kirjoja, koska olin kerryttänyt itselleni huomattavan sakkosaldon.
Maksaessani sakkojani pyysin virkailijaa kertomaan, mistä sakko oli kertynyt. Hän mainitsi Coelhon Pyhiinvaelluksen. Kysyin voisiko hän uusia sen, että sakko lakkaisi kertymästä ja minulla olisi aikaa kaivaa kirja esiin jostain romukasojeni uumenista ja palauttaa kirjastoon.
Tänään oli postilaatikossa jälleen tervehdys kirjastolta. Haruki Murakamin Suuri lammasseikkailu oli mennyt vanhaksi kolmas päivä. Vika on tietenkin ihan omani, en kiistä, mutta EIKÖ TULLUT KIRJASTOVIRKAILIJALLE MIELEEN, ETTÄ OLISI VOINUT KYSYÄ, ETTÄ UUSITAANKO TÄMÄKIN, TAI EDES VAROTTAA, ETTÄ TÄSSÄ ON NYT TOINENKIN KIRJA KOHTA MENOSSA VANHAKSI.
Kuten sanoin, tiedän että vika on omani. Minun kannattaisi tietenkin ostaa kirjat kaupasta, se tulee halvemmaksikin, koska eihän kirjat nykyään enää maksakaan juuri mitään, mutta kun ei täällä ole enää tilaa kirjoille, niitä on kaikki paikat täynnä ennestään.
Pitää kai lopettaa uusien kirjojen lukeminen, lukea näitä vanhoja vain.
Tekstit
Täällä pääkaupunkiseudulla pääsee itse tarkastamaan lainattujen kirjojen listan eräpäivineen, eikö siellä? Ja saa sähkäpostiin muistutuksen erääntyvistä lainoista ennen kuin laskutus alkaa.
VastaaPoistaJuu kyllä nuo onnistuvat täälläkin. Ja teenkin kaikkea tuota, mutta sitten aina tapahtuu jotain, jokin muu asia vie ajatukset ja hupskeikkaa, yhtäkkiä on mennyt kaksi kuukautta kun olen sulkenut itseni kirjastosta tulevalta informaatiolta. Kuten sanoin, oma vika. En syytä ketään muuta kuin itseäni. Nyt vain oli niin lähellä tuo elämä ilman sakkosaldoa, että siksi ottaa koppaan.
VastaaPoistaKirjastosta on tullut vaarallinen paikkka. Pienen kirjastolaskun ja sakon unohtamisen ja maksamatta jättämisen vuoksi voi mennä luottotiedot moneksi vuodeksi. Näin voi käydä vaikkapa muuton tai sairauden vuoksi. Täytyisi olla jotain järkeä tässäkin asiassa.
VastaaPoistaMonet kiertävät jo kaukaa kirjaston.
Onhan se nyt kuitenkin helpompaa nykyisin, kun voi itse koneella uusia kirjansa, kun ennen piti kiikuttaa kirja kirjaston tiskille uusittavaksi.
VastaaPoistaKirjasto on niin mahtava paikka, että älkää nyt haukkuko! Voihan sakkoja pitää vaikka tukimaksuna kirjastolle. Hienoa työtä tekevät siellä.
Sanna
Sanna, olet oikeassa. Silti kaiholla muistan aikaa, kun kirjaston sakkojen kertyminen ei tuntunut missään. Nyt sakkorahoilla saisi kassillisen kirjoja.
VastaaPoistaAnna, olen tosiaan kuullut ihmisistä, jotka eivät ole saaneet asuntolainaa maksamattomien kirjastosakkojen vuoksi. No ihan perusteltua tietysti.
Ei sakko mitään, mutta tuo kiireisyys ja liiallinen vakavuus perinnässä. Kaikesta täytyy voida puhua.:)
VastaaPoistaSanna, muistettakoon myös, että kaikilla ei ole tietokonetta. Kaikki eivät osaa käyttää sitä. Kaikki eivät yhtä innokkaita netti-ihmisiä kuin me.
VastaaPoistaMutta lukea osaavat kaikki aikuiset suomalaiset. Tuollaiset määärykset ja sakot iskevät aina kaikkein heikoimpiin, juuri niihin, jotka tavrvitsevat ehkä eniten kirjastoa. Juuri heillä ei ole varaa ostaa kirjoja.
Tietenkin voi mennä kirjaston lukusaliin lukemaan kirjoja ja lehtiä. Luin opiskeluaikana tentteihinkin Rikhardinkadun kirjaston lukusalissa, sillä se on hyvin kaunis.
Jotenkin tylyä, ettei voi uusia lainojaan ja ilmeisesti, jos ymmärsin oikein, sakkosaldo kuitenkin kasvaa. Eli ellet pääse kirjastolaan niin sakkosaldo sen kuin jatkaa kasvuaan. Tällainen kuva minulle on jäänyt. Toivottavasti olen väärässä. Eli jos menee yli kympin maksut niin kirjoja on palautettava ennen kuin sakkosaldo lopettaa kasvunsa. Uusia ei voi netitse. Vai onko vain sellaiset kirjat vietävä kurjastoon joita ei voi uusia ja silloin kehitys ad infonitum sakoissa stoppaa. Kurjasto. How convenient.
VastaaPoistaKuvittelin kyllä, että lainan olisi voinut uusia, mutta kirjastovirkailija vain jostain syystä ei käyttänyt luovuttaan, vaan uusi pelkästään sen, jonka uusimista pyysin, ei sitä joka myös oli menossa vanhaksi, mutta jonka uusimista en tajunnut pyytää. Minun tietenkin olisi pitänyt tajuta, mutta en tajunnut, koska kuvittelin että kirjassa olisi ollut vielä laina-aikaa. Mutta ei sitten ollutkaan.
VastaaPoistaTotta kai lainan olisi voinut uusia, mutta tässä sattui ilmeisesti inhimillinen erehdys. Me kirjastolaisetkin olemme nimittäin inhimillisiä. Niinpä täällä pääkaupunkiseudulla esimerkiksi sairauden tai muuton vuoksi annetaan maksuja anteeksi. Ja kyllähän näissä on takana ajatus, että jos pystyy lainaamaan, pystyy yleensä myös palauttamaan? Uusia voi tietysti myös puhelimitse. Voisiko tuon kymmenen euron rajan nähdä myös asiakkaan suojeluna? Kympin jälkeen ei pysty uusimaan, joten kirjastoon kannattaa mennä mahdollisimman nopeasti hoitamaan asiat kuntoon, jottei summa kasva kohtuuttomaksi.
VastaaPoistaHei Riikka, toki ymmärrän, että kirjastoihmisetkin ovat vain ihmisiä, vaikka välillä tunnuttekin yli-ihmisiltä hoidellessanne suvereenisti kirjastolaitosta. Kuten sanottu, en syytä ketään muuta kuin itseäni. Olisin voinut palauttaa ajoissa, mutta en palauttanut. Puran vain harmiani, koska yhdellä pikkuklikkauksella olisi voitu välttää uuden sakkosaldon harmi ja sen pari tuntia joka nyt meni uuteen kirjastoreissuun olisi voinut käyttää johonkin muuhun asiaan. Kyllä on ihan hyvä, että tulee lainaussulku, koska tällä vauhdilla ihmisellä äkkiä on tosiaan sellaiset velat kirjastoon, että oksat pois.
VastaaPoistaMeillä nuoriso opetti käyttämään noita muistutuspalveluja. Puhelimessa tulee sen verran viestejä, että sinne ei kannata pyytää muistutusta, mutta saatujen sähköpostien joukosta kirjaston lähettämä jää kyllä vaivaamaan ja toimimaan.
VastaaPoistaTuosta uusimisesta. Hoidan sen yleensä aina netissä ja kurkistelen myös netin kautta, mitä kaikkea minulla olikaan, jotta voisin kirjastossa käydessäni etsiskellä mahdollisia lukemiani näistä kasoistani ja samalla uusia niitä, joita en ole lukenut tai vielä löytänyt:) Samalla näkyy, onko näihin kirjoihin varauksia, jolloin ne pitää palauttaa ajoissa. Joskus käy tosin niinkin, että varajaa on saanut jonkun toisen kirjan, jolloin minun lainaamaani ei tarvittu ja voin sen uusia. Täällä on se systeemi, ehkä muuallakin, että kahdeksan uusimiskerran jälkeen pitää pyörähtää kirjan kanssa kirjastossa, jos haluaa sen vielä pitää uudet kahdeksan kuukautta. (Nyt on juuri menossa palautukseen yksi kahdeksan kertaa lainattu sanakirja...)
Täällä muuten muuttui sekin systeemi, että nyt saa myöhästyneenkin kirjan kotona uusituksi. Siihen tullut "välisakko" vain lisätään saldoon. Alussa myöhästynyt piti aina kuljettaa kirjastoon uusittavaksi.
Kaikki nämä kommervenkit kuitenkin tietävät, mutta kirjoittelin nämä kokemani kuitenkin tänne kiitollisena kirjaston uusista palveluista...
Kummallista on se, että huomaan omankin sakkosaldoni kertyvän nykyään kovin helposti, vaikka se uusiminen on tosi yksinkertaista, klikkauksen päässä vain. Taitaa olla niin, että tämä kaiken näennäinen helppous tehnyt minusta täysin löperön ihmisen.
VastaaPoista