Usein lankean epätoivoisuuden syntiin. Olen eräänlainen bibolaarikko tässä kohtaa. Olen epätoivoinen muiden suhteen, he vaikuttavat sokeilta ja tyhmiltä. Kunnes yhtäkkiä tajuan, että minä se olenkin sokea ja tyhmä, ja sitten olen epätoivoinen itseni suhteen. Suurimman osan ajasta olen enemmän tai vähemmän epätoivoinen. Siksi minun on pakko etsiytyä sinne missä ihmiset ovat iloisia ja toiveikkaita. Ei hetkellisesti, vaan pysyvästi. Ihmeellistä, että sellaisia ihmisiä on. Niitä on sielläkin, missä ei ikinä odottaisi.
Tekstit
"Niitä on siellä, missä ei ikinä odottaisi."
VastaaPoista(ilman liitepartikkelia).
On on, onneksi.
No haluan pitää sen liitepartikkelin, koska on niitä sielläkin missä odottaisikin olevan...
VastaaPoista