Keskiviikkona Turun poliisi oli löytänyt useammankin kotiin unohtuneen vainajan: Nyt, kun juhannus on ovella ja kesälomat ovat alkamassa, moni jää yksin. Poliisi toivoo, että omaiset ja tuttavat pitävät yhteyttä yksinäisiin ihmisiin. Tänäänkin tavattiin muutama kotiinsa menehtynyt jotka ovat odottanut yhteydenottoa tai muuten löytymistä. Olkaa siis yhteydessä kanssaihmisiin ja välittäkää toisistanne.
Olen pari vuotta liikkunut kansainvälisissä porukoissa ja kiinnittänyt huomiota siihen miten joissakin kulttuureissa osataan elää yhdessä. Ihmiset kontrolloivat toistensa tekemisiä, mutta kontrolliin liittyy välittämistä, huolehtimista, jolloin kontrolli ei ole pelkkä rasite, vaan tuo myös turvaa.
Suomalaiset eivät tätä kontrollin ja huolenpidon hienovireistä kombinaatiota tahdo oppia, väittäisin näin. Täällä kyllä hanakasti kontrolloidaan toisten tekemisiä ja sanomisia ja ajattelutapoja, mutta unohdetaan huolenpito, lämpö, välittäminen. Ihmiset haluavat ravistautua irti sosiaalisen kontrollin painostavasta verkostosta, koska se koetaan ahdistavana ja vapautta rajoittavana.
Mutta kun vapaus lisääntyy, se näköjään tarkoittaa myös välinpitämättömyyden lisääntymistä.
Lievästi stereotyypitellen voisi sanoa, että suomalaiset osaavat joko kontrolloida ankarasti, tai sitten olla että hällä väliä. Ehkä eräänä päivänä osaamme antaa lähimmäisillemme tilaa olla sellaisia kuin ovat ja silti vähän katsoa perään, pitää huolta?
Olen pari vuotta liikkunut kansainvälisissä porukoissa ja kiinnittänyt huomiota siihen miten joissakin kulttuureissa osataan elää yhdessä. Ihmiset kontrolloivat toistensa tekemisiä, mutta kontrolliin liittyy välittämistä, huolehtimista, jolloin kontrolli ei ole pelkkä rasite, vaan tuo myös turvaa.
Suomalaiset eivät tätä kontrollin ja huolenpidon hienovireistä kombinaatiota tahdo oppia, väittäisin näin. Täällä kyllä hanakasti kontrolloidaan toisten tekemisiä ja sanomisia ja ajattelutapoja, mutta unohdetaan huolenpito, lämpö, välittäminen. Ihmiset haluavat ravistautua irti sosiaalisen kontrollin painostavasta verkostosta, koska se koetaan ahdistavana ja vapautta rajoittavana.
Mutta kun vapaus lisääntyy, se näköjään tarkoittaa myös välinpitämättömyyden lisääntymistä.
Lievästi stereotyypitellen voisi sanoa, että suomalaiset osaavat joko kontrolloida ankarasti, tai sitten olla että hällä väliä. Ehkä eräänä päivänä osaamme antaa lähimmäisillemme tilaa olla sellaisia kuin ovat ja silti vähän katsoa perään, pitää huolta?
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro mitä mielessä!