tiistai 11. kesäkuuta 2013

Pyhä Henrik, kohta tullaan moikkaamaan!

Tammikuun viidentenä päivänä aloitimme systemaattiset kävelytreenit ja perjantaina starttaamme kohti Ylänettä. Sinänsä nämä kävelytreenit ovat varsinainen vitsi, normaalit ihmisethän menevät tuon 40 kilometriä Yläneeltä Köyliöön ihan heittämällä, mutta meille se on olevinaan iso juttu.

Olen ostanut kolmenlaisia rakkolaastareita. Toisin kuin viime kerralla kengät on nyt hyvin sisäänajettu. Nyt vain tarkkailen säätiedotuksia, että osaan pakata oikeanlaisia vaatteita. Viime vuonna oli lämpimät ilmat, mutta silti kirkkokarilla oli kosteaa ja koleaa.

Viimeksi pummasin kyydin isä Dung Dangilta, mutta nyt pääsemme kaverin autolla. Toisin kuin viime kerralla, myös paluumatka on sovittu. Viime vuonnahan näytti hetken siltä, että jäämme Köyliöön pyörimään. Silloin tuli sellainen tunnelma, kuin olisimme olleet ulkomailla, suomella oli vaikea pärjätä. Mikä oli hauska havainto. Mutta periaatteessa voin ymmärtää, jos tämä ei huvita niitä joiden mielestä Suomi kuuluu suomalaisille.

Jotain pieniä tuntemuksia on varpaissa, minkä vuoksi yritän tassutella varovaisesti nämä päivät. Menen joka paikkaan polkupyörällä. Minun järkeeni ei kyllä mitenkään mahdu, että miten voi olla niin täpinöissään tällaisesta reissusta, mutta kyllä minä vaan olen.



Share/Bookmark

9 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Juu kiitos, vaikka perjantainahan se vasta alkaa, oikeastaan..

      Poista
  2. Katsotaan jos tällä kertaa täältäkin pääsisi matkaan, sitten näemme siellä. Paluumatka ainakin on hoidossa.

    Kenkien sisäänajo on varmaan tärkein varusteseikka vaelluksessa. Mutta ei se matka kyllä ihan heittämällä mene (tai sitten minäkään en ole normaali ihminen).

    VastaaPoista
  3. Toivottavasti onnistuu tänä vuonna!
    Hyvä kuulla, ettei se kaikkien mielestä ole niin helppoa. Kuulin vain vierestä, kun jotkut kertoivat miten iisi reissu tuo on, ei tunnu missään kun joka päivä tulee käveltyä sen verran kuulemma.

    VastaaPoista
  4. Pidetäänkö nykyajan pyhiinvaelluksilla liikaa kiirettä? Se voi rasittaa. Olen lukenut vain keskiajan pyhiinvaelluksista, joissa edettiin kaikessa rauhassa, vaikka siihen aikaan ihmisillä oli tapana kävellä pitkiä matkoja muutenkin.

    94-vuotiaaksi elänyt isoisäni oli innokas kävelijä. Hän tuli aina kaupunkiin kävellen - tai talvella hiihtäen. 25 kilometriä. Kun hän täytti 80 vuotta, naapurit rupesivat moittimaan, että miniä on saita, kun ei anna vanhukselle linja-autorahaa. Ukki alkoi käyttää linja-autoa, ettei miniää turhaan moitittaisi.

    Minä kävelin kerran koulutoverini kanssa 25 kilometriä kouluaikana, Iisalmesta Lapinlahdelle. Oli hauskaa, kun pääsi junalla takaisin.:)

    Antoisaa vaellusta!

    VastaaPoista
  5. Lauantain kävely, n. 30 kilometriä, on kuitenkin aika pitkä matka. Kävelyaika on ollut yhdeksää tuntia eli ei tuolla mitään huippunopeutta vedetä mutta esimes Jaakon tielle suositellaan aloittelemaan 20-25 kilometrin päivävauhtia ja kolmen vuoden välein olevassa pitemmässä vaelluksessa (kestää viikon) ekojen päivien etapit ovat lyhyempiä jolloin tuohon lauantain etappiin mennessä on ehtinyt jo tottua.
    Lauantain jälkeen se sunnuntain 10 km taas taittuu melkein ohimennen.

    Köyliön Kirkkokarille tulee kyllä myös porukkaa sunnuntaina bussilla, eli kävely ei edes ole välttämättömyys jos sunnuntain messuun haluaa. Ja Autuaan Hemmingin pyhiinvaelluksella Kuninkaantietä pitkin taas kuulemma vedetään kovempaa päivätahtia eli sporttisempaa taustaa on hyvä olla.

    VastaaPoista
  6. Ihmiset juoksevat nykyään paljon, minunkin mieheni 5km joka toinen päivä kautta vuoden, ja toiset paljon pitempiä matkoja. Jos sellaiset ihmiset lähtevät pyhiinvaellukselle, siitä sattaa tulla Pyhän Henrikin juoksu.:)

    Kävimme pari vuotta sitten hellekesänä vilvoittelemassa vuokratulla ilmastoidulla autolla ja kiersimme myös noita vanhoja kulttuurimaisemia. Siellä on valtavan kaunista.

    VastaaPoista
  7. Hyvää vaellusta, vahvoja varpaita ja kauniita kelejä! :) Kyllä 40 kilsaa on aikamoinen rutistus!

    VastaaPoista
  8. Kiitos Anu!

    Anna, kaunista tosiaan on. Ja kuulin, että reitti on juuri raivattu.

    Hdcanis, se kyllä varmaan auttaa, että aikaa on tosiaan varattu runsaasti. Tosin viime vuonna kävi vähän niin, että alussa pidettiin pitkiä taukoja ja edettiin vähän liiankin hitaasti. Lopussa piti pistää melkein juoksuksi, että ehdittiin syömään.

    VastaaPoista

Kerro mitä mielessä!