Ilouutisten jälkeen on entistä vaikeampi keskittyä kirjoittamiseen. Lisäksi tulevat tutut möröt. Olenko kaiken tämän rahan arvoinen, jonka eräs nimeltä mainitsematon taho on päättänyt sijoittaa seuraavaan romaaniini. Ei riitä, että saan romaanin kirjoitettua, sille pitäisi löytää myös kustantaja. Eikä riitä kustantajakaan, vaan sitten pitäisi löytää myös lukijat.
Ja kuka nykypäivänä lukee romaaneja? No kirjablogistit ilmeisesti. Vähitellen on silti tullut vaikutelma, että spekulatiivista fiktiota ja mammapornoa lukuunottamatta kaunokirjallisuudesta on tullut eräänlainen tietokirjallisuuden populaariversio. Ihmiset eivät jaksa lukea tietokirjoja historiasta, ilmastonmuutoksesta, lääketieteestä tms. Joten he lukevat romaanin, josta uskovat saavansa populaarissa muodossa tarvittavat tiedot ko. aiheesta. Ja sitten kun he lukevat vielä Helsingin sanomista kirja-arvostelun, he saavat tietää mitä kirjasta ja kirjailijasta on ajateltava ja näin kokea olevansa ihmisten parhaimmistoa.
Tällainen minä olen. Hyvät uutisetkin käännän ärsytykseksi. Joku voisi kutsua tätä luonnehäiriöksikin.
Ja kuka nykypäivänä lukee romaaneja? No kirjablogistit ilmeisesti. Vähitellen on silti tullut vaikutelma, että spekulatiivista fiktiota ja mammapornoa lukuunottamatta kaunokirjallisuudesta on tullut eräänlainen tietokirjallisuuden populaariversio. Ihmiset eivät jaksa lukea tietokirjoja historiasta, ilmastonmuutoksesta, lääketieteestä tms. Joten he lukevat romaanin, josta uskovat saavansa populaarissa muodossa tarvittavat tiedot ko. aiheesta. Ja sitten kun he lukevat vielä Helsingin sanomista kirja-arvostelun, he saavat tietää mitä kirjasta ja kirjailijasta on ajateltava ja näin kokea olevansa ihmisten parhaimmistoa.
Tällainen minä olen. Hyvät uutisetkin käännän ärsytykseksi. Joku voisi kutsua tätä luonnehäiriöksikin.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro mitä mielessä!