Usein osuu tielle aloittelevia kirjailijoita, joilla on ajatuksena, että muiden kirjoittamia kirjoja ei kannata lukea. Ihminen siis haluaa muiden lukevan tekstejään, mutta ei itse tahdo lukea muiden tekstejä, koska ne eivät ole häntä varten.
Sitten on näitä, jotka alkavat selittää käsikirjoituksen juonta, kun esitän käsikirjoitukseen liittyvän kysymyksen. Kun sanon, että juonenhan kuuluisi paljastua käsikirjoitusta lukiessa ja jos sitä pitää selittää, niin käsikirjoituksessa on ongelma, mutta kirjoittaja ei missään vaiheessa huomaa, että asiat jotka ovat kristallinkirkkaina hänen päänsä sisällä, eivät ole kristallinkirkkaita siinä tekstissä.
Ja sitten on ihmisiä, jotka ovat keksineet, että voisivat koettaa tehdä vähän rahaa kirjoittamalla esimerkiksi naisten romanttista viihdettä. He pitävät romanttista viihdettä (ja sen lukijaa) typeränä, mutta uhrautuvat, koska kirja olisi kiva saada julki, ja tässä on tällainen helppo genre, joka ei paljon vaadi.
Mutta onneksi on myös kirjottajia, jotka rakastavat kirjoja ja lukemista. Ja kirjoittamista.
Takana on siis hiukan tavanomaista koettelevampi kirjoittajahäppening. Olen joskus vähän kaavaillut, että voisi tehdä oppaan kirjoittamisen ohjaajille ja opettajille. Painopiste ei olisi siinä KIRJOITTAMISEN opetuksessa, vaan siinä kuinka tullaan toimeen suurten persoonallisuuksien kanssa. Vai olenko minä ainoa kirjoittamisen opettaja, joka tavan takaa törmää näihin elämää suurempiin kurssilaisiin?
Sitten on näitä, jotka alkavat selittää käsikirjoituksen juonta, kun esitän käsikirjoitukseen liittyvän kysymyksen. Kun sanon, että juonenhan kuuluisi paljastua käsikirjoitusta lukiessa ja jos sitä pitää selittää, niin käsikirjoituksessa on ongelma, mutta kirjoittaja ei missään vaiheessa huomaa, että asiat jotka ovat kristallinkirkkaina hänen päänsä sisällä, eivät ole kristallinkirkkaita siinä tekstissä.
Ja sitten on ihmisiä, jotka ovat keksineet, että voisivat koettaa tehdä vähän rahaa kirjoittamalla esimerkiksi naisten romanttista viihdettä. He pitävät romanttista viihdettä (ja sen lukijaa) typeränä, mutta uhrautuvat, koska kirja olisi kiva saada julki, ja tässä on tällainen helppo genre, joka ei paljon vaadi.
Mutta onneksi on myös kirjottajia, jotka rakastavat kirjoja ja lukemista. Ja kirjoittamista.
Takana on siis hiukan tavanomaista koettelevampi kirjoittajahäppening. Olen joskus vähän kaavaillut, että voisi tehdä oppaan kirjoittamisen ohjaajille ja opettajille. Painopiste ei olisi siinä KIRJOITTAMISEN opetuksessa, vaan siinä kuinka tullaan toimeen suurten persoonallisuuksien kanssa. Vai olenko minä ainoa kirjoittamisen opettaja, joka tavan takaa törmää näihin elämää suurempiin kurssilaisiin?
Tekstit
:D!
VastaaPoista(ja anteeksi, pyytää ex-kurssilainen)
No ei ollut silloin tämmöistä, en ainakaan muista enkä tunnusta!
PoistaMonilla kursseilla oppilaana rönöttäneenä luulisen, että nämä suuret persoonat ovat aika harvinaisia, joten sinulla on ollut "onnea" heidän suhteensa. Vahinko että kurssia vetäessään on sen verran stressissä, että ei ehdi näistä nauttia.
VastaaPoistaVielä on uutta odotettavissa. Esimerkiksi ne joiden mielestä opettaja ja muut kurssilaiset ovat vain heitä varten. Ja opettajan tontille pyrkijät, jotka tietävät tarkasti, kuinka pitää kirjoittaa. Ja sitten ne, joilla ei kerta kaikkiaan ole kaikki inkkarit veneessä.
Heh, kiitos Alpo hyvästä täydennyksestä!
VastaaPoistaTarpeen olisi myös opaskirja erilaisista kirjoittajakursseista ja kirjoittamisen opetuksen sisällöistä/opetuksen tasosta. Suuria väärinymmärrettyjä taiteilijapersoonia on myös paljon opettajissa/ohjaajissa.
VastaaPoistaSe, että on kirjailija tai taiteilija, siitä ei seuraa se, että olisi myös taitava pedagogi tai kykenisi opettajantyötä tekemään. Opettaminen on aivan eri ammatin harjoittamista. Liian monilta kirjoittajien ohjaajilta/opettajilta puuttuvat täysin pedagogiset opinnot ja/tai ymmärrys opetustaidoista.
Totta tuokin. Olen itse juuri äskettäin laatinut ja lähettänyt ehdotutuksen koulutuksesta kirjoittamisen ohjaajille.
VastaaPoistaSitä on ollut, joskus aikoinaan mm Jyväskylän yliopiston kirjoittajakoulutusohjelmassa, ja ehkä se kuuluu edelleenkin opetusohjelmaan, en tiedä, enkä vaivautunut penkomaan siitä mitään tähän. Sori.
PoistaMyös Turussa on ollut, ja parhaillaankin on, pienimuotoisesti Kirjan talolla tässä jonakin viikonloppuna. Mutta vähän isommin voisi järjestää, tarvetta olisi.
PoistaKuuntelen mielelläni kirjailijoita ja aika usein kohtaan kirjailijan, joka sanoo, ettei lue koskaan muiden kirjoittamia kirjoja. Joku sanoo, että muiden kirjailijoiden ajatukset tulevat silloin omaan tekstiin liikaa mukaan tai häiritsee kirjoittamista. Siispä ymmärrän näitä tulevia kirjailijoita...
VastaaPoistaSitten olemme me lukijat, jotka nautimme lukemisesta. Sauli Niinistöltä kysyttiin, että minkä kirjan hän on viimeksi lukenut ja sieltä tuli reippaasti, että se taisi olla se Neljäntuulentie, mutta ei muistanut kirjailijaa. Toimittaja yritti kysellä, että oliko Kinnusen kirja (Neljäntienristeys). Kovasti kehui kirjaa, mutta ei muistanut siitä mitään ;)
Haluamatta puolustella Niinistöä millään tavalla tästä unohduksesta, minulle voisi ihan hyvin käydä ihan samalla tavalla. Kun lukee paljon ja erilaisia tekstejä, voi käydä tosiaankin niin, että ei muista kirjan nimeä eikä juonta, mutta tunnelman muistaa ja oman mielipiteensä. Sillä erotuksella kuitenkin, etteivät toimittajat tule tivaamaan mielipiteitäni mistään kirjasta. Kunhan itsekseni ja tuttujen kanssa olen muistellut tyyliin: tykkäsin kirjasta, mutta en muista siitä mitään enää. v
PoistaEn kyllä voi uskoa, että olisi olemassa kirjailijoita, jotka eivät ole koskaan lukeneet muiden kirjoja. Kyllä kirjoittamisuran alkuvaiheessa on pakko lukea. Sen sijaan voin helposti uskoa, että oman uran hektisessä vaiheessa muiden kirjailijoiden kirjojen lukeminen jää, ainakin fiktion. Tulee luettua tietokirjoja ym, eikä niinkään romaaneja, itsekin kamppailen tämän dilemman kanssa. HALUAISIN lukea enemmän romaaneja, mutta lukeminen on hidasta ja nykyään kun luen niin paljon käsikirjoituksia, en tahdo ehtiä, koska kuitenkin koko ajan myös itse kirjoitan, ja sekin on hidasta.
VastaaPoistaMutta siis, en usko, en pidä totena jos joku ammattikirjailija sanoo, ettei ole koskaan lukenut kirjoja. Moni saattaa kyllä briljeerata näin. Yhdessä tilanteessa kiva säikytellä ihmisiä kertomalla, ettei luke kirjoja. Ja toisessa tilanteessa sitten huomaamatta tulee osoittaneeksi oman lukeneisuutensa.
Tai sitten olemme kansakuntana tuhoontuomittuja tosiaankin. Jos sivistyneistökin ja intelligentsia hylkää oman kielen ja omakielisen kirjallisuuden. Kauhistuttava ajatus. Sitten voimme heittää kaiken toivon...
VastaaPoistaNo, ainakin minä olen alati pienenevä ja elämänkokoisempi kirjoittajapersoonallisuus. Joulunpyhinä esim. lauloin vanhainkodeissa mm. sänkypotilaille joululauluja. Yritä siinä sitten olla kaiken tietävä. Eli yritän sanoa, että jonkinmoista sumussa kulkemistahan ihmiselo helposti on. Ainakin minä sekoitin ihmisten välittämisen, ihailun/kannustuksen, sylin ja kirjanjulkaisun. Varsin heikosti on edelleen kumpaakin, mutta ainakin ymmärrän, ettei näiden asioiden yhteys ole kuin pienen pieni, jos sitäkään. Tulee kyllä mieleen sekin, että mahdatko nähdä nämä persoonallisuudet muita selvemmin?
VastaaPoistaKari Levola muistaakseni puhui pihkatappiteoriasta. Että ihminen voi olla ihan tukossa (no, paskaa) ja jopa luulla ulostavansa paperille omaa asiaansa, mutta ei todellisuudessa näin tee. Eli jumitilojen tunnistus ja poisto olisi kirjoittamisen A ja ö eli toisin sanoen vauvahieronta, mutta eihän sellainen open vastuualuetta ole. Kai?
On niitä sellaisia matalan kynnyksen kirjoittamiskursseja, joissa pihkatappeja poistetaan. Itsekin olen mukana kirjallisuusterapeuttisessa kasvuryhmässä. Mutta olennaista lie tunnistaa, että mitkä kurssit ovat mitäkin varten. Sekä oppilaan, että opettajan olisi syytä kyetä tekemään tämä tunnistus.
VastaaPoistaJust niin. Silloin kurssille/koulutukseen osallistuva tietää mihin opetuksessa ja oppimisessa keskitytään ja minkälaisia harjoituksia tehdään ja kuinka paljon se vie oppilaan aikaa (uskoisin että kursseille hakeutuu myös paljon ihmisiä jotka eivät sitoudu käyttämään aikaansa kirjoittamiseen). Kirjoittamisen taitoa voi käyttää monin tavoin, kaikista ei tarvitse edes tulla kirjailijoita. Voihan kieliäkin opiskella, vaikkei tähtäimenä olisikaan ammatimainen kääntäjän työ.
Poista