torstai 10. syyskuuta 2015

Poliittinen katsaus

Maa näyttäisi nyt jakautuvan kahteen puolueeseen. Niihin jotka palavat halusta lahjoitella ylijäämäpehmoleluja pakolaisille ja ovat avosylin ottamassa näitä vastaan omiin koteihinsa, ja sitten niihin jotka ovat pystyttämässä suojamuureja rakkaan kotomaan ympärille ja kokevat, että nyt heidän ikiaikaista rauhaansa uhataan, kuten eilisessä television pakolaisohjelmassa Matias Turkkila totesi.

En ole ihan varma, että missä mielessä hän mainitsi tämän ikiaikaisen rauhan, tarkoittiko se vain kuvata sitä tunnetta, mikä voi olla historiatiedottomilla ihmisillä Suomesta puhuttaessa. Vai jakoiko hän kenties tämän käsityksen Suomen ikiaikaisesta rauhasta. Ja totta kyllä, Pähkinäsaaressahan siitä sovittiin vuonna 1323, siis ikuisesta rauhasta. Mutta ei se ehkä ole ihan pitänyt ja Suomesta on lähdetty sotaa pakoon ja köyhyyttä pakoon ja toisaalta tänne on asutettu melko suuri evakkoporukka silloin, kun ihan oikeasti oltiin köyhiä.

Mutta ilmapiiri on nyt sen kaltainen, että jos somekeskustelussa mainitsee, että pakolaisista suurin osa on pakolaisia omassa maassaan, tai sitten he ovat naapurimaissa, ja että pitäisi ponnistella, jotta asiat siellä lähtömaissa hoidettaisiin kuntoon, niin siinähän on sitten äkkiä rasistin leima otsassa. Vaikka esim. niistä puolestatoista miljoonasta pakolaisesta Libanonin vajaan viisimiljoonaisen kansan keskellä kaikki toivovat, että voisivat palata kotiinsa. Ei niistä monikaan halua tänne Eurooppaan. Mutta tästä ei oikein saa puhua, koska pitää nyt vain olla toivottamassa kaikki tervetulleiksi tänne, etteivät rasistit pääse niskan päälle.

Sinänsä minusta on huojentavaa, että enää ei koko ajan jauheta avioliittolaista, onko se tasa-arvoinen vai epätasa-arvoinen. Nyt jauhetaan siitä ovatko pakolaiset tervetulleita vai eivätkö ole. Oletko rasisti vai etkö ole.

Älyllinen keskustelu luonnollisesti edelleenkin loistaa poissaolollaan. Ei voi mitään. Ja tyhmemmäksi varmaan menee vielä tästäkin.

Tälläkään postauksella ei ole mitään tekemistä kirjoittamisen kanssa ja Oriveden leprasta ollaan aika kaukana. Tämmöistä se on, elämän virta vie toiseen suuntaan. Elämä pitkä, taide lyhyt tai toisin päin.

Share/Bookmark

3 kommenttia:

  1. Sinulla varmaan on tieto keinoista, joilla Syyriassa saadaan tilanne sellaiseksi, että pakolaiset voivat palata sinne. Toivottavasti asian järjestymiseen ei mene vuosikausia, koska on kurja jättää ihmiset leireihin odottelemaan

    VastaaPoista
  2. olipas taas viiltävän sarkastinen kommentti.

    VastaaPoista
  3. Ahtisaarella olisi ajatuksia
    http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/martti-ahtisaari-mina-olen-raivoissani/?shared=292217-845d7228-999

    VastaaPoista

Kerro mitä mielessä!