Tuosta Kirjan yöstä jäi vielä sekin pyörimään mielessä, että nykyrunous saa niin paljon palstatilaa ja mediahuomiota, koska kriitikoita kiinnostaa, mitä uutta kielessä tapahtuu. Kieli on nyt menossa johonkin jännään suuntaan tai jotain sellaista. En tajunnut ihan kaikkea, mutta koin silti saaneeni vastauksen kysymykseen joka oli mieltäni askarruttanut. Siis kysymys, että miksi runous on niin paljon esillä, vaikka se oikeastaan kiinnostaa aika harvoja lukijoita.
Kun siis lehdet noin yleensä ottaen taistelevat lukijoiden mielenkiinnosta kirjoittamalla juttuja lukijoiden korvasyyhyn mukaan niin runouden keskeinen asema kirjallisuuspalstoilla muodostaa siis poikkeuksen tästä säännöstä.
Tätä ei nyt pidä ymmärtää niin, että haluaisin runoudelle vähemmän palstatilaa. Jos joltain haluaisin viedä pois palstatilaa niin esimerkiksi huippu-urheilulta, mutta ymmärrän, että sellaista ei tule tapahtumaan, joten en edes yritä.
Mutta tuli vain mieleen, että kun lukemisen käyrät ovat jo jonkin aikaa olleet ikävässä laskusuhdanteessa, niin onko kulttuuritoimituksissa tehty kaikki mitä voidaan, jotta suunta kääntyisi.
En pääse irti siitä ajatuksesta, että kevään julkaisuluetteloiden mukaan kustantamoilta ilmestyi satoja dekkareita, roppakaupalla fantasiaa, ja sitten romantiikan alueelta alle puoli tusinaa kirjaa, joista vielä melkein kaikki olivat jotain Anni Polvan uusintapainoksia. Miten tilanne on päässyt tällaiseen jamaan?
Romantiikkaa ei enää julkaista koska sitä ei kirjoiteta, eikä sitä tarjota. Se ei ole muotia. Tai oikeastaan pitäisi sanoa, että se on halveksuttua. Tosin ei enää niin halveksuttua kuin vielä parikymmentä vuotta sitten. Nyt sitä ei tarvitse enää halveksua, kun sitä ei enää ole, nimittäin.
Mutta ajatellaanpa toisenlainen maailma. Ihminen kirjoittaisi hävyttömän romanttisen viihderomaanin ja lehdet esittelisivät sitä innoissaan. Viihderomaani rakkaudesta, ajatelkaa. Pari saa toisensa, elämä jatkuu, ihanaa! Ja sitten haastateltaisiin kirjoittajaa. Miten teit tämän, uskotko itse rakkauteen? Miten ihmeessä? Kerro lisää! Olisikohan sillä vaikutusta kirjan menekkiin, sitä kautta vähitellen myös kirjoittamisesta haaveilevien ajatuksiin: Jee, mikä kiinnostava genre, kokeilen!
Jotenkin älytöntä silti kirjoitella tämmöisiä juttuja, kun itse en sen paremmin lue kuin kirjoitakaan romantiikkaa. Siis YRITÄN kyllä, muttsa en pysty. Nytkin kuvitettu esseeni autuaasta Hemmingistä kiinnostaa enemmän, ja on kiva kun saan suunnitella kannen ja taittaa kirjan. Mutta ei siitä asiasta nyt enempää tällä kertaa.
Kun siis lehdet noin yleensä ottaen taistelevat lukijoiden mielenkiinnosta kirjoittamalla juttuja lukijoiden korvasyyhyn mukaan niin runouden keskeinen asema kirjallisuuspalstoilla muodostaa siis poikkeuksen tästä säännöstä.
Tätä ei nyt pidä ymmärtää niin, että haluaisin runoudelle vähemmän palstatilaa. Jos joltain haluaisin viedä pois palstatilaa niin esimerkiksi huippu-urheilulta, mutta ymmärrän, että sellaista ei tule tapahtumaan, joten en edes yritä.
Mutta tuli vain mieleen, että kun lukemisen käyrät ovat jo jonkin aikaa olleet ikävässä laskusuhdanteessa, niin onko kulttuuritoimituksissa tehty kaikki mitä voidaan, jotta suunta kääntyisi.
En pääse irti siitä ajatuksesta, että kevään julkaisuluetteloiden mukaan kustantamoilta ilmestyi satoja dekkareita, roppakaupalla fantasiaa, ja sitten romantiikan alueelta alle puoli tusinaa kirjaa, joista vielä melkein kaikki olivat jotain Anni Polvan uusintapainoksia. Miten tilanne on päässyt tällaiseen jamaan?
Romantiikkaa ei enää julkaista koska sitä ei kirjoiteta, eikä sitä tarjota. Se ei ole muotia. Tai oikeastaan pitäisi sanoa, että se on halveksuttua. Tosin ei enää niin halveksuttua kuin vielä parikymmentä vuotta sitten. Nyt sitä ei tarvitse enää halveksua, kun sitä ei enää ole, nimittäin.
Mutta ajatellaanpa toisenlainen maailma. Ihminen kirjoittaisi hävyttömän romanttisen viihderomaanin ja lehdet esittelisivät sitä innoissaan. Viihderomaani rakkaudesta, ajatelkaa. Pari saa toisensa, elämä jatkuu, ihanaa! Ja sitten haastateltaisiin kirjoittajaa. Miten teit tämän, uskotko itse rakkauteen? Miten ihmeessä? Kerro lisää! Olisikohan sillä vaikutusta kirjan menekkiin, sitä kautta vähitellen myös kirjoittamisesta haaveilevien ajatuksiin: Jee, mikä kiinnostava genre, kokeilen!
Jotenkin älytöntä silti kirjoitella tämmöisiä juttuja, kun itse en sen paremmin lue kuin kirjoitakaan romantiikkaa. Siis YRITÄN kyllä, muttsa en pysty. Nytkin kuvitettu esseeni autuaasta Hemmingistä kiinnostaa enemmän, ja on kiva kun saan suunnitella kannen ja taittaa kirjan. Mutta ei siitä asiasta nyt enempää tällä kertaa.
Tekstit
Minusta runous on mediaseksikästä niin kuin mäkihyppy, mutta aika harva ostaisi mäkihypystä kertovan kirjan. Korrelaatiota myyntilukujen ja julkisuuden välillä ei aina ole. Romantiikkaa pitäisi siis ajatella vain niin ostetaanko tai luetaanko sitä, ei niin arvostetaanko sitä. Oma arkikokemukseni on, että tuntemistani ihmisistä romantiikkaa lukee yksi dementoitunut kotiin sulkeutunut raihnainen mummu. Voisin siis ajatella niin, että romantiikka on pulassa. Minusta romantiikan suosio perustuu sulkeutuneeseen esim. netittömään aikaan ja tilaan. Jokaisen ykistyiskohdan yllä ei ole väijynyt sataa kyynistä korppikotkaa totuutta puhumassa ja on saanut romantiikkarauhan, mutta tästä ei päästä siihen johtopäätökseen, että romantiikka 2.0 olisi oltava huimasti realistisempaa ja synkempää.
VastaaPoistaNiin, mutta kyllähän romantiikkaa luetaan, se vain on käännöskirjallisuutta enimmäkseen nykyään.
VastaaPoistaJa romanttisen kirjan esittelyä kulttuurisivulla en ajattelekaan siltä kannalta, että arvottaminen olisi tärkeää, vaan siltä kannalta, että se olisi mainos. Ja toimiiko mainos? Toimii, jos jokin piilevä tai avoin kysyntä on olemassa.
Kysymys siis onkin, että onko tarvetta tällaisille kirjoille, vai eikö ole. Sinä olet sitä mieltä, että ei ole ole. Minä taas ajattelen, että on. Viittaan siis tuohon käännösromantiikan suosioon. Ja sitä paitsi, vaikka romantiikan lukijat olisivat dementikkoja, niin mitä siitä? Dementikon euro on saman arvoinen kuin sinun kaltaisesi skarpin kulttuurihenkilön euro, järkyttääkö tämä maailmankuvaasi..
Aika paljon oletuksia minusta, mitä luen ja arvostan ja mitä tiedän markkinatilanteesta, vaikka en kirjoita siitä sanaakaan etkä voi tietää. Minusta oli ihan reilua antaa sinulle vihje, avaava ja laajentuva ajattelun tynkä, jotta kirjoittaisit paljon myyvän romanttisen romaanin, mutta minkäs teet, jos kaikki aikasi menee siihen, että egosi tukkii vastaanottokyvyn.
Poista"Oma arkikokemukseni on, että tuntemistani ihmisistä romantiikkaa lukee yksi dementoitunut kotiin sulkeutunut raihnainen mummu. Voisin siis ajatella niin, että romantiikka on pulassa. Minusta romantiikan suosio perustuu sulkeutuneeseen esim. netittömään aikaan ja tilaan." MInusta sinä tässä itse kerrot mitä ajattelet ja mitä arvostat liittyen kirjoihin ja lukemiseen. Mutta ehkä emme ala tässä nyt enempää kiistellä siitä kumman ego tukkii kenenkin vastaanottokyvyn.
PoistaLuet ilmeisesti fantasiaa todella vähän, vaikka ymmärrätkin halveksia sitä, koska et tiedä, että osa fantasiakirjoista on tulvillaan romantiikkaa. Muutenkin ihmettelen asennettasi tuota genreä kohtaan, johon sentään kuuluu mahtavia klassikkoja.
VastaaPoistaTämä kommnetti nimimerkiltä "Dementoitunut mummo, joka lukee ja kirjoittaa fantasiaa".
En halveksi fantasiaa, olen itsekin kirjoittanut ja julkaissut sitä. Ajattelen vain, että voitaisiin julkaista myös ei-fantasiaa, kuten myös ei-dekkareita vähän enemmän, sen sijaan, että annetaan muiden genrejen kuihtua. Miten tämä nyt voi olla niin vaikea ymmärtää?
VastaaPoistaVaikeus on siinä, että puhut romanttisesta viihteestä, vaikka ilmeisesti tarkoitat reaalimaailmaan sijoitettua rakkaustarinaa. Romanttista viihdettä on mielestäni fantasiakirjallisuudessa paljon enemmän kuin noissa "tosielämän" usein kovin epäuskottavissa kuvauksissa.
VastaaPoistaNo ainakin tarkoitan romaania, joka ei ole fantasiaa. Ihan sama kuinka paljon fantasiakirjoissa on romantiikkaa, kaikki lukemisesta kiinnostuneet eivät ole kiinnostuneita fantasiasta vaikka se olisi kuinka romanttista.
VastaaPoistaKaupalliset kustantajat kustantavat taatusti juuri niitä kirjoja, joista ollaan kiinnostuneita. Jos he kustantavat dekkareita ja fantasiaa, se johtuu siitä, että niitä ostetaan. Jos he eivät julkaise tuota epämääräisesti määrittelemääsi lajia, heillä on kokemus, että sitä ei osteta.
VastaaPoistaOlet väärässä. Kustantamot julkaisisivat sitä, jos sitä olisi tarjolla. Ongelma on siinä, että kaikki kynnelle kykenevät kirjoittavat dekkareita, fantasiaa ja runoja. Esim. runouden kohdalla tiedämme, että NIITÄ kaupalliset kustantamot eivät halua, ja silti niitä tulvii kustantamoihin.
PoistaPohjois-Amerikassa noin puolet myydyistä pokkareista on rakkausviihdettä. Siellä sitä syntyy ja siellä se myy. Itsekin siirryin 15 vuotta sitten miltei täysin lukemaan ulkomaista rakkausviihdettä, kun Suomesta sitä ei saanut - eikä näytä edelleenkään juuri saavan. Käännösten surkea taso ohjasi minut pian myös englanninkielisen kirjallisuuden pariin.
VastaaPoistaMyisikö romantiikka meilläkin, jos markkinat otettaisiin vakavasti ja luovuttaisiin viimein ylimielisestä asenteesta? En ole koskaan ymmärtänyt, miksi dekkari on romanssia "parempaa" viihdettä.
Kirjoitan romantiikkaa itsekin ja pohdin, onko niitä markkinoita Suomessa vai ei ja kuka sen määrittelee. Onko niitä?
Luojan kiitos Soihtu, viimeinkin järjen ääni tässä keskustelussa. Kyllä romantiikka myy ihan kohtuullisesti, jos vain kustantamot saavat hyviä käsikirjoituksia. Niitä vain tarjotaan kovin vähän. Ja jos joku epäilee romantiikan kiinnostavuutta, menköön kirjastoon kysymään, että miten kiertävät kirjat romantiikkahyllyssä. JA juuri tämä on se todella ikävä ongelma: käännösten taso laskee kuin lehmän häntä johtuen siitä millä tavalla alaa on kuristettu. Jos joku tätä epäilee, kysyköön kirjallisuuden kääntäjiltä. Jos ette tunne, voin hankkia muutamat yhteystiedot, voitte halutessanne käydä keskustelua alan toimijoiden kanssa suoraan.
VastaaPoistaVarmasti elämme tällä hetkellä niin vihantäyteisiä ja kyynisiä aikoja, että monen on vaikea uskoa, että kukaan enää edes jaksaisi kaivata tosirakkautta. Mutta itse luotan siihen, etteivät ihmisten sisimmät unelmat kuole. Olen itse ajatellut, että rakkausviihteen kirjoittaminen on unelmointia kirjoittamalla.
Tiedän, että minun pitäisi tehdä asian hyväksi muutakin, kuin näpytellä tekstiä blogini kommenttilaatikkoon, mutta...
Sekin nyt kannattaa ottaa huomioon, että kirjoja ostavien joukko kutistuu, kun ihmisten tulopuoli pienenee ja ostovoima vähenee. Markkinoida voi vaikka kuinka, mutta ellei löydy ostajia, niin väistämätöntä on ettei kirjoja saada kaupaksi.
VastaaPoistaVäistämättömän edessä ollaan myös jos hallituksen ehdotus yleisten kirjastojen vapaaehtoisuudesta toteutuu. Nyt jo kirjastoja on suljettu taloudellisista syistä ja kokonaisia isoja kokoelmia kipattu roskalavoille. Kirjahankintojen määrää on supistettu monissa kunnissa reippaasti.
Kirjoja tulee markkinoille vuositasolla enemmän kuin koskaan, mutta ostajat (yksityiset ihmiset ja kunnat sekä kaupungit) eivät pysty niitä ostamaan.
Tulopuolen kutistumista suurempi haaste on siinä, että ihmisten ajankäytöstä kilpailevat muut viihdykkeet kuin kirjat. Muutenkin tilanne on haastava tietysti, mutta kysymys kuuluu onko vielä jotain tehtävissä, vai pitääkö lyödä pensselit santaan.
VastaaPoistaAinakin pitää puolustaa kirjastojen toimintaedellytyksiä, sillä jos ne tuhotaan ja hävitetäään menetämme enemmän kuin kykenemme nyt tajuamaan.
Poistatosi on!
VastaaPoista