Aira Samulin ärsyttää minua. Siis tuo reipas yhdeksänkymppinen, joka tanssii diskoa korkokengissä ja legginsseissä, on energinen ja elämäniloinen ja esiintyy säännöllisin välein mediassa.
On oikeastaan väärin kirjoittaa tässä Aira Samulinista, koska en tunne häntä muuten kuin median kautta ja hän voi olla vaikka kuinka syvällisesti elämää ymmärtävä ihminen. Mutta Aira Samulinista tehdyissä lehtijutuissa henkilöityy kulttuuriamme vaivaava henkinen syöpä nimeltä tosiasioiden välttely ja kieltäminen.
Ihminen voi olla ikinuori, nuo jutut julistavat. Vanhenemista pelkäävät naistoimittajat näkevät hänessä pakotien omasta vanhenemisestaan. Jos vanhenisi tuohon tapaan, siis kieltäen vanhenemisen ja säilyttäen räväkät muotivaatteet, niin ehkä tulevaisuus ei olisikaan sietämätön. Ehkä ei tarvitsisikaan turvautua eutanasiaan ennen kuin viime metreillä.
Kun tulee vuosia lisää, ihminen vanhenee ja toivoakseni myös viisastuu ja oppii ymmärtämään elämää. On hienoa jos jaksaa tanssia vielä yhdeksänkymppisenäkin, mutta mielestäni meidän kulttuurimme tarvitsisi yhdeksänkymppisiltä jotain muuta kuin heidän teeskenneltyä nuoruudeninnokkuuttaan.
Toisaalta on myönnettävä, etteivät ne vanhukset, jotka eivät tanssi diskohileinä bileissään, ole välttämättä yhtään sen kehittyneempiä. Ikä ei itsessään tuo viisautta, mutta toisaalta syvempään viisauteen me tarvitsemme ikävuosiamme.
Meitä kannustetaan pitämään huolta ruumiistamme, siis syömään terveellisesti, liikkumaan, nukkumaan, käymään terveystarkastuksissa, syömään lääkkeitä. Meitä opastetaan psyyken hallintaan liittyvissä kysymyksissä. Kuinka toimitaan ihmissuhteissa. Meitä opastetaan tonkimaan omaa mieltämme ja analysoimaan itseämme ja toisiamme. Mutta kuka kannustaisi meitä pohtimaan elämää, sen tarkoitusta. Kuka kannustaisi meitä viisastumaan ja kehittymään sydämeltämme viisaiksi?
On oikeastaan väärin kirjoittaa tässä Aira Samulinista, koska en tunne häntä muuten kuin median kautta ja hän voi olla vaikka kuinka syvällisesti elämää ymmärtävä ihminen. Mutta Aira Samulinista tehdyissä lehtijutuissa henkilöityy kulttuuriamme vaivaava henkinen syöpä nimeltä tosiasioiden välttely ja kieltäminen.
Ihminen voi olla ikinuori, nuo jutut julistavat. Vanhenemista pelkäävät naistoimittajat näkevät hänessä pakotien omasta vanhenemisestaan. Jos vanhenisi tuohon tapaan, siis kieltäen vanhenemisen ja säilyttäen räväkät muotivaatteet, niin ehkä tulevaisuus ei olisikaan sietämätön. Ehkä ei tarvitsisikaan turvautua eutanasiaan ennen kuin viime metreillä.
Kun tulee vuosia lisää, ihminen vanhenee ja toivoakseni myös viisastuu ja oppii ymmärtämään elämää. On hienoa jos jaksaa tanssia vielä yhdeksänkymppisenäkin, mutta mielestäni meidän kulttuurimme tarvitsisi yhdeksänkymppisiltä jotain muuta kuin heidän teeskenneltyä nuoruudeninnokkuuttaan.
Toisaalta on myönnettävä, etteivät ne vanhukset, jotka eivät tanssi diskohileinä bileissään, ole välttämättä yhtään sen kehittyneempiä. Ikä ei itsessään tuo viisautta, mutta toisaalta syvempään viisauteen me tarvitsemme ikävuosiamme.
Meitä kannustetaan pitämään huolta ruumiistamme, siis syömään terveellisesti, liikkumaan, nukkumaan, käymään terveystarkastuksissa, syömään lääkkeitä. Meitä opastetaan psyyken hallintaan liittyvissä kysymyksissä. Kuinka toimitaan ihmissuhteissa. Meitä opastetaan tonkimaan omaa mieltämme ja analysoimaan itseämme ja toisiamme. Mutta kuka kannustaisi meitä pohtimaan elämää, sen tarkoitusta. Kuka kannustaisi meitä viisastumaan ja kehittymään sydämeltämme viisaiksi?
Tekstit
Kirsti kuule, minusta Aira on tosi hauska ihminen ja monin tavoin ihailtava persoonallisuus. Kyllähän sinä tiedät, miten media rakastaa näitä persoonallisuuksia ja luo heistä kuvia, joista eivät aina itseäänkään tunnista. No, minäkään en tunne Airaa, mutta olen tavannut hänet livenä eikä hän ole mitenkään ärsyttävä. Voin kyllä ymmärtää juttusi pointin, mutta aattelen, että kukin saa olla oma itsensä "ihan hyppyrin viime laitaan"...
VastaaPoistaSaako mielestäsi meidän kulttuurissamme ihminen vanheta rauhassa? Kunnioitetaanko täällä vanhoja ihmisiä? Kuunnellaanko heitä? Ollaanko kiinnostuneita heidän ajatuksistaan ja näkemyksistään. Hyvä jos ymmärsit jutun pointin, koska se tosiaan ollut vaatia kaikkia ihmisiä käyttäytymään ikästereotypian mukaisesti. Vaan kysymys on siitä siedämmekö vanhuutta vaivoineen muissa ja siedämmekö sitä itsessämme.
VastaaPoistaNuorekas vanha on pitkään ollut pop kulttuurissamme. Esim. takavuosien vanha TV-sarja Mummo on edelleen jonkin sortin kulttisarja vähän niin kuin Tankki täyteen. Graffitteja kuvaamassa tapasin 67-vuotiaan tekemässä graffitia. Hän saa valtavasti rispektiä tästä harrastuksestaan Facebookissa ym. Jos minä haluaisin nuoren naisen piristämään vanhoja päiviäni, niin minun pitäisi jotenkin taantua iässä ja hämätä, ei passaisi puhella, että kusi tulee huonosti ja korvissa kasvaa karvoja ym. Olenkin siis alkanut funtsia asiaa niin, ettei minun pidä ärsyyntyä Aira Samulinista ja muista iättömistä ikinuorista. He ovat vain kulttuurimme uhreja, koska on ilmeinen tosiasia, että siitä saa itselleen monenlaista hyötyä, jos vanha ei käyttäydy niin kuin vanhan kuuluisi. Aira Samulin tanssii ja jaksaa tanssia 90-vuotiaanakin siksi, että yhteiskunnassa kannnustetaan häntä siihen, siitä palkitaan. On lehtijuttuja, on asiakkaita siellä Hyrsylän mutkassa, sitä tuntee olevansa olemassa. Monen vanhuksen elämähän on sitä, että sitä tuntee jo olevansa puoliksi haudassa, kun on niin yksinäinenkin. Kun imitoi nuoruutta todennäköisyys kasvaa sille, ettei ole yksin.
VastaaPoistaTätä sydämen viisaus asiaa täytyy vielä pohtia. Ehkä siinä juuri on sen vaikeus, ettei sitä sydämen viisautta voi lukea parissa minuutissa iltapäivälehdestä ja kuvitella sen jälkeen tietävänsä asioita, kuten mikä EU on? Tämä kysymyshän on nyt Brexit äänestyksen jälkeen Britannian suosituin Google haku. Kolme kertaa suositumpi kuin ennen äänestystä.
En minäkään ärsyynny Samulinista vaan siitä että hänet esitetään uutena vanhenevat naisen normina. Uskon että hän on ihan aito roolissaan, ongelma tulee siitä jos emme enää hyväksy vanhenemiseen liittyviä vähemmän hohdokkaita piirteitä ja luulemme ettei sellaisia olekaan mikäli omaksuminen oikean asenteen
PoistaMinä taas olen ihmetellyt päinvastaista asiaa, vaikka ymmärrän myös tämän postauksen pointin. Silti enemmän minua hämmentää se, miten huonosti ihmiset pitävät itsestään huolta. Oman toimintakyvyn ja vireyden säilymiseen voi vaikuttaa paljon itse. Ei esimerkiksi 60-vuotiaan tarvi alkaa valumaan hautaa kohti. Koen, että Aira Samulin on mainio esikuva tästä monelle. Tuskin hän itsekään ajattelee, että kaikkien pitäisi pystyä samaan jne, mutta hän tarjoaa esimerkin siitä, miten ihminen voi vaikuttaa omaan elämäänsä. Suomi on puollollaan kuuskymppisiä repsahtaneita, ikäänsä vanhemman oloisia, elintavoilla monisairastavuuden hankkineita. Kyllä Suomessa saa raihnastua ja vanhentua ihan rauhassa. Onko se uhka, että joku haluaa tehdä toisin? t. Tiina
VastaaPoistaItsestään huolen pitäminen ei edellytä sitä että teeskententelee nuoruutta. Toisaalta ihminen minun puolestani saa olla sellainen kuin haluaa, mietin vain esikuvia ja niiden ohjaavaa merkitystä ja sitä kuinka terveitä ja matkimisen arvoisia ne ovat. Huonokuntoisia ihmisiä varmasti on, mutta itse en ole huomannut heitä mediassa ihannoitavan.
Poista