Vierailin mielisairaalan suljetulla osastolla. Vein tuliaisiksi aikuisten värityskirjan. Näin tulin näyttäneeksi ainakin itselleni toteen sen mitä aikaisemmin keväällä jo arvelin, kun aikuisten värityskirjojen suosio paljastui ja kustantamot valjastivat ne vetämään liiketoimintansa ylös kirjamyynnin kannattamattomuuden suosta. Koko maailma on tätä nykyä hullujenhuone, se on suljettu osasto, josta ei ole ulospääsyä. Ainoa mitä yksilö voi tehdä, on yrittää selviytyä. Selviytymisstrategioita voi olla useitakin, mutta yksi ihan hyvä ja harmiton on värittää puukynällä mandalakuvioita. Sellaisen värityskirjan minäkin vein ystävälle. Hän sanoi ensin, ettei usko pystyvänsä keskittymään moiseen. Mutta illalla sellinsä rauhassa hän oli sitten kuitenkin jo värittänyt ensimmäisen pylpyrän.
Jos minulle olisi muutama viikko sitten kerrottu, että menisin kirjakauppaan ostamaan värityskirjan ja kynät, olisin nauranut pilkallisesti. Mutta näin se elämä meitä pyörittää.
Ystävä oli kysynyt hoitajilta, että onko sairaalassa kappeli, jossa voisi käydä hiljentymässä. Hänelle oli sanottu, että ei täällä tarvita sellaisia. Hän oli myös joutunut täyttämään kaavakkeen, jossa oli kysytty: Onko sinulla ollut uskonnollisia kokemuksia. "Pysy tässä nyt sitten selväjärkisenä", hän kommentoi. Me nauroimme. Mutta totuus tietenkin on, että virallinen hoitoideologia tulkitsee uskonnolliset kokemukset harhoina. Ne ovat ilmaus mielenterveyden järkkymisestä, eikä missään tapauksessa pidä kenenkään kohdalla vähimmässäkään määrin tukea hänen hengellisyyttään. Viis siitä, että ihmisen oma tulkinta asiasta on sellainen, että ilman Jumalaa hän olisi jo tappanut itsensä.
Illalla tein uuden vuokrasopimuksen työhuoneestani. Siihen muuttaa toinen Jumalan hullu. Hän oli antanut viimeiset sata euroaan johonkin pakolaisapuun ja luottanut, että pärjäisi itse jotenkin seuraavaan tilipäivään asti. Hän on pienipalkkainen ihminen, joka tekee paljon vapaaehtoistyötä. Ja niin sitten kävikin, että illan vapaaehtoiskeikalla joku vieras mies oli tullut ja ojentanut hänelle satasen setelin. Eli juuri saman summan kuin minkä hän oli antanut pakolaisapuun. Kyllä "Jumala on ihmeellinen", hän kommentoi. Voisi tietenkin ajatella, että on pieni riski vuokrata asunto tällaiselle ihmiselle, mutta ei voi mitään, minun sydämeni sykkii näille Jumalan hulluille, vaikkei minusta itsestäni ole samaan elämäntapaan.
Jos minulle olisi muutama viikko sitten kerrottu, että menisin kirjakauppaan ostamaan värityskirjan ja kynät, olisin nauranut pilkallisesti. Mutta näin se elämä meitä pyörittää.
Ystävä oli kysynyt hoitajilta, että onko sairaalassa kappeli, jossa voisi käydä hiljentymässä. Hänelle oli sanottu, että ei täällä tarvita sellaisia. Hän oli myös joutunut täyttämään kaavakkeen, jossa oli kysytty: Onko sinulla ollut uskonnollisia kokemuksia. "Pysy tässä nyt sitten selväjärkisenä", hän kommentoi. Me nauroimme. Mutta totuus tietenkin on, että virallinen hoitoideologia tulkitsee uskonnolliset kokemukset harhoina. Ne ovat ilmaus mielenterveyden järkkymisestä, eikä missään tapauksessa pidä kenenkään kohdalla vähimmässäkään määrin tukea hänen hengellisyyttään. Viis siitä, että ihmisen oma tulkinta asiasta on sellainen, että ilman Jumalaa hän olisi jo tappanut itsensä.
Illalla tein uuden vuokrasopimuksen työhuoneestani. Siihen muuttaa toinen Jumalan hullu. Hän oli antanut viimeiset sata euroaan johonkin pakolaisapuun ja luottanut, että pärjäisi itse jotenkin seuraavaan tilipäivään asti. Hän on pienipalkkainen ihminen, joka tekee paljon vapaaehtoistyötä. Ja niin sitten kävikin, että illan vapaaehtoiskeikalla joku vieras mies oli tullut ja ojentanut hänelle satasen setelin. Eli juuri saman summan kuin minkä hän oli antanut pakolaisapuun. Kyllä "Jumala on ihmeellinen", hän kommentoi. Voisi tietenkin ajatella, että on pieni riski vuokrata asunto tällaiselle ihmiselle, mutta ei voi mitään, minun sydämeni sykkii näille Jumalan hulluille, vaikkei minusta itsestäni ole samaan elämäntapaan.
Tekstit
Sanopa se, mikä on ratkaiseva ero ihmisten välillä? Toiset pystyvät heittäytymään "hullun lailla", toiset eivät mitenkään. Viittaa siis nyt tähän sataeurosnaiseen, josta kerroit.
VastaaPoistaOlen joskus ajatellut, että olisi mukava kokea tällaista, mutta en ole kokenut. Mutta mikähän on syy ja mikä seuraus. Ensin ilmeisesti pitäisi tulla luottamus. Tai sitten se ei vain ole kaikkien osa.
terveisin
Alli
Kyllä ajattelen näin, että ensin on luottamus. Päätös, että kaikki on korkeammassa kädessä. Kauppaan kuuluu myös se, että vastaan otetaan kaikki mitä tulee, siis myös vastoinkäymiset. Jos ihminen pystyy näin tekemään, hän myös näkee taaksepäin katsellessaan elämässään johdatuksen ja ymmärtää, että kaikella on ollut tarkoituksensa. Mutta kaikki halukkaat eivät pysty elämään tämän aika vaativan periaatteen mukaan vaan pettyvät matkan varrella, kun kohtaavat suuria vaikeuksia ja joutuvat kokemaan kärsimyksiä. Heistä tulee sitten niitä kriitikoita.
VastaaPoistaMielenterveysasioissa on tosiaan tällainen perusnäkemys, ettei ajatukset saisi ohjata ihmistä vaan ihminen ohjaa ajatuksia. Jotta olisi mieleltään terve, niin pitää tarkkailla ympäristöään selkeästi ja päätyä reagoimaan ympäristöön suoralla ja mutkattomalla reagoinnilla, ei oletuksella eikä uskomisella.
VastaaPoistaEli uskominen Jumalaan on omissa ajatuksissa elämistä, tila jossa ajatukset ohjaavat käyttäytymistä ilman että niillä on ns. todellisuuden vastinetta ja tämä on mielisairauden perusolettamajako, ettei ajatus saa hallita ihmisen käytöstä, ei saa elää omissa ajatuksissaan vaan ihminen hallitsee ajatuksiaan. Ajattelee ja arvioi ajatuksiaan kylmän viileästi ja torpedoi pois virheajatukset kuten jumalan ollakseen mieleltään terve, koska todisteet jumalasta puuttuvat.
Teknisesti ottaen siis esim. jumalaan uskominen ja rakastuminen ovat siis mielisairauksia, joita pitäisi hoitaa mielisairauksina siten, että ihminen tulisi terveeksi ja näkisi realistisuuden ja toivottomuuden tervehdyttävän voiman.
Näin siis menee teoria. Uskomista tai rakastumista ei kuitenkaan vielä ole luokiteltu suoraan mielisairaudeksi omalla F tai Z kirjaimellaan, joten sellaisesta kysyminen mielisairaalassa on varsin asiatonta.
Rakastuminen on tosiaan ihan sopiva analogia tässä, vaikeahan rakkautensakin olemassaloa on ulkopuoliselle todistaa. Itselle juttu voi olla hyvinkin vahva kokemus ja koko elämän perusta, mutta ulkopuolinen voin nähdä sen harhana.
VastaaPoistaPatologinen normalisaatio tai normaliteetti pitää sisällän kielteisen asenteen hengellisyyteen. Psykiatria on harvoin parantunut ketään, nykyinen hallitseva tieteenhaara taitaa olla neurologia, joka ei ole kiinnostunut ihmisen sielusta, henkisestä ja hengellisestä puolesta. Sielu ei näy aivokuvissa, joten sitä ei ole olemassa neurologeille, ja ehkei enää useimmille psykiatreillekaan.
VastaaPoistaJumala on yhtä suuri mysteeri kuin sielu.Yhtä suuri mysteeri kuin rakkaus.
(Tulin hulluksi. Palaan pian.)
Koko olemassaolomme on valtava mysteeri. Minusta tuntuu, että kaikki riehaantuisimme lopullisesti, jos oikein todella ymmärtäisimme olemassolomme.
VastaaPoistaRakkaus.
VastaaPoistaMielisairaalaan voisi viedä myös palapelin. Esim. sellaisen 100 palaa, jossa on isot palat. Minulla on paljon palapelejä. Juuri tuollaisia sadan tai alle pelejä on eniten. Pidän 300 palaa jonkinlaisen viihteen ylärajana. Jos paloja on enemmän, niin menee työn puolelle. Konttikirppiksellä on usein hyvä valikoima palapeleistä ja hinta on 1-2 euroa kpl. Palapelit eivät kylläkään ole niin muodikkaita kuin värityskuvat, mutta tavallaan samasta ahdistuneisuuden hoidosta on kyse. Jos oikein tiukaksi vetää, niin sitten hakka niminen lelu on poikaa. Siis se jossa hakataan vasaralla tappeja alas, käännetään pömpeli ylösalaisin ja taas hakataan. Kirjassa supernaiivi oli tämä idea, kun nuori aikuinen hakkasi hakkaa tuntejakin. Valitettavasti hyvä idea sitten vähän levisi kirjan loppuun mentäessä eikä siitä otettu kaikkea irti. Mielisairaalassa hakan hakkaaminen kylläkin voi tuoda hieman ongelmia, vaikka enemmän siitäkin apua olisi kuin niistä lääkkeistä, joita siellä tungetaan. Muuten olen sitä mieltä, että tämä aika ja yhteiskunta on sairas, ei niinkään ihmiset.
VastaaPoistaMun kohdallahan lukee papereissa, että minulla oli patologinen parisuhde ja eli siis rakastin patologisesti. Silloin en oikein edes ymmärtänyt mitä sillä tarkoitettiin, ihmettelin vain, että mitä vittua, mutta nyt minulle on selvinnyt, että se on sitä, ettei itsellä ole niin väliä eikä esim. pysty eroamaan eikä ajattelemaan omaa parastaan. Tavallaan tällä lausunnolla kai siis ajateltiin minun hyvääni eikä minun pitäisi muuta siitä ajatella, mutta silti minä toisinaan törmään ihmettelemään tätä, että rakastin patologisesti. Pitäisikö minun kenties hakea joku pilleri tai tehdä jotain muuta, että tervehtyisin normaaliksi ja kunnolliseksi kansalaiseksi? Luultavasti sitten näin on. Ei kai ne väärässä ole, kokonaan ainakaan.
VastaaPoistaToisessa kulttuurissa ja toisena aikana sinussa Marko voisi olla pyhismyainesta, koska jos pitäisi kahdella sanalla luonnehtia pyhimystä, ne voisivat olla, että "rakastaa patologisesti". Hakka teki kyllä Supernaiivissa vaikutuksen. Palapelin viemistä voisin harkita.
VastaaPoistaTuosta Marko Vuorisen ylläolevasta maininnasta että mielisairaus on sitä että ajatukset hallitsevat ihmistä eikä toisinpäin tulee mieleen myös että tällöinhän kaikki moraali ja etiikka on mielisairautta.
VastaaPoistaMikä kyllä selittääkin paljon.
Hah, siis nimenomaan!
PoistaVielä tuosta "Jumalan hulluudesta", on niitäkin ihmisiä, jotka haluaisivat uskoa Jumalaan, mutta monista syistä eivät pysty. Lisäisin, että monista "ymmärrettävistä" syistä. Keitä nämä ihmiset ovat?
VastaaPoistaHuomaan, että luterilaisessa kirkossa ärsyttää sellainen iloinen pontevuus..."kuinka me Jumalan lapset täällä luomakunnassa nyt nautimme kaikkea hyvää taivaalliselta isältämme..." Todellisuus ei ole koskaan näyttänyt minusta sellaiselta.
Muistan kun ensimmäistä kertaa luin Karamazovin veljeksistä sen suurinkvisiittori jutun, tajusin, että jotain tuollaista olen itsekin kokenut. Että kristinuskossa ihmiseltä odotetaan liikaa. Ihmisen varaan lasketaan liian paljon. Luullaan enemmän kuin olisi syytä luulla. Ja nyt olemme saaneet seurata vuosisatojen ajan ihmiskunnan venymistä ja vanumista yhä kurjempaan jamaan.
Näitä ajatuksia ei tietenkään tule missään ääneen sanottua, koska jokuhan voisi luulla hulluksi ;)
t. sinapinsiemen
Hei sinapinsiemen, anteeksi jo etukäteen, mutta toisaalta tuossa lienee kysymys juuri kristinuskon väärintulkinnasta, koska kristinuskossahan nimenomaan ei mitään koskaan laiteta ihmisen varaan. Sehän on siinä juuri pääpointti, että ihminen ei pysty ja siksi Jumala tuli ihmiseksi. Armo tulee täydelliseksi ihmisen heikkoudessa, kuten Paavalikin toteaa. Mutta ihmisen, itsekunkin on vaikea elää tämän ajatuksen mukaan. Aina lipsahdetaan ajattelemaan, että kaikki on kiinni omasta erinomaisuudesta, omasta suorituksesta. Ehkä Lutherkin pohti juuri tätä kysellessään ahdistuneena, että mistä hän, murhamies, löytäisi armon. Mutta se on totta, että vaikea tämmöisistä on ääneen puhua. Minuakin huolestuttaa, että lukijoiden diagnoosi umpihulluudestani tulee näin taas vahvistettua. Mutta hyvää viikonloppua kuitenkin!
VastaaPoistaKyllä, niin tosiaan aina sanotaan, että kristinuskossa mitään ei laiteta ihmisen varaan. Eikä siinä mielessä laitetakaan, että ihmiseltä vaadittaisiin tiettyä suoritusta. Inkvisiittorin kritiikki kohdistuukin siihen, että ihmiselle annetaan täydellinen vapaus rakastaa tai vihata Jumalaan. Jätetään ihminen oman vapautensa armoille. Raamatussa sanotaan, että ei ole yhtään ymmärtäväistä, ei ketään kuka etsisi Jumalaa. Ja minusta se usein näyttää pitävän paikkansa. Kirkko yrittää tehdä aneemisia houkutustemppujaan, mutta ketään ei kiinnosta löysät pullakahvit. Jumala puolestaan häilyy jossain taustalla eikä vahingossakaan anna itsestään erityisempiä signaaleja sillä onhan meillä yleiset ilmoitukset ja kaikki. Sanotaan myös, että ihmiset ovat se viides evankeliumi, mutta kun katsoo kristittyjen touhuja, iskee epätoivo. Joka tapauksessa, sinun blogiasi on ollut hirveän virkistävää lukea, koska olen käsityksessä, että olet katolilainen, mutta tekstejäsi lukiessani koen, että olet kuitenkin säilyttänyt ihmisyytesi. Ajattelen kyllä itsekin olevani kristitty, mutta tie ei ole ollut minulle erityisen helppo. Sinullekin hyvää viikonloppua!
PoistaHahhah, katolilainen joka on säilyttänyt ihmisyytensä:-) Media on ollut taas aktiivisena luodessaan mielikuvia katolilaisista... Niin no joo, eteenpäin Timo Soinin viitoittamalla tiellä... Mutta juu, onhan se näin kun sanot. Oma rippi-isäni aina sanoo, että jos kristityt eläisivät uskoaan todeksi koko maailma olisi kääntynyt kristinuskoon aikapäiviä sitten. Vapauttavaa on ollut tajuta, että juuri niin, ja minä en tosiaan ole sen kummempi. Inkvisiittori pohtii siis ihmisen vapaan tahdon ongelmaa. Ja kiehtova kysymys se onkin.
VastaaPoista