torstai 11. maaliskuuta 2010

Tuli mitä tuli, mutta näin on

Minun tuleni ei sammu.
Se minkä poltan
palaa aina takaisin.

***

Runotorstain teemana tuli.

Share/Bookmark
Lähettänyt Kirsti klo 14.38
Tunnisteet:

20 kommenttia:

  1. erikeeper11. maaliskuuta 2010 klo 14.57

    Tämä on hyvin ovela!

    VastaaPoista
  2. Ari11. maaliskuuta 2010 klo 15.00

    Bumerangi tuli.

    VastaaPoista
  3. Elegia11. maaliskuuta 2010 klo 16.12

    Olipas erikoinen, hyvällä tavalla. Pitää jääädä ihan miettimään.

    VastaaPoista
  4. mm11. maaliskuuta 2010 klo 17.58

    Poltettu palaa...Jännä.

    VastaaPoista
  5. Vera Mumia11. maaliskuuta 2010 klo 18.42

    ikuinen tuli, mikäs muu! ytimekäs.

    VastaaPoista
  6. Diina11. maaliskuuta 2010 klo 21.57

    Hienoa leikkiä tulella ja sanoilla!

    VastaaPoista
  7. arleena11. maaliskuuta 2010 klo 22.47

    HYvä haiku - mietteeksi

    VastaaPoista
  8. Hirlii11. maaliskuuta 2010 klo 23.20

    Monimielinen miete.

    VastaaPoista
  9. Kirsti12. maaliskuuta 2010 klo 7.27

    Kiitoksia kommenteista!

    VastaaPoista
  10. aimarii12. maaliskuuta 2010 klo 12.33

    Mietin ja mietin ajatusta. Hyvä itsetunto ja usko itseen pitää ollakin, oman sisimmän tulesta pitää pitää huolta.

    VastaaPoista
  11. Anonyymi12. maaliskuuta 2010 klo 14.42

    Tämä jäi kivasti kaihertamaan sieluni sopukoihin...kerrassaan loistava pätkä!
    lämmöllä,
    TdW

    VastaaPoista
  12. jl12. maaliskuuta 2010 klo 15.00

    Pidän tästä, vaikka en tiedäkään, saako sitä kiinni, ja jos saa niin uskaltaako silti, ettei polta näppejään.

    VastaaPoista
  13. Kirsti12. maaliskuuta 2010 klo 17.21

    Niin, vaikeahan tästä on ehkä saada kiinni joo. Kiitos kommenteistanne!

    VastaaPoista
  14. helanes12. maaliskuuta 2010 klo 19.18

    Takaisinpalaminen/palaaminen.

    VastaaPoista
  15. mondo12. maaliskuuta 2010 klo 21.13

    =) Tämä on hienosti ja vahvasti sanottu. Allekirjoitan täysin!

    Uskon, että pätee kaikkeen. Totuudessa luodessaan ajattelee näin, eikä vähempi riitäkään. Tulen pyytämään lupaa, kun kaiverran tämän näkyviin (lainaan) tekijänimen kera.

    VastaaPoista
  16. Tirlittan13. maaliskuuta 2010 klo 13.06

    Jäi kyllä mietityttämään. Ne sillat, valokuvat, haavat, totuus... Runo, joka mietityttää on hyvä runo.

    VastaaPoista
  17. Hihat13. maaliskuuta 2010 klo 13.23

    pidin kiteytyksestä, ajatusta.

    VastaaPoista
  18. Kirsti13. maaliskuuta 2010 klo 13.23

    Niin, on ihmeellistä, että poltettu siltakin joskus palaa takaisin. Sekin on tultu koettua.

    VastaaPoista
  19. Marjattah14. maaliskuuta 2010 klo 16.42

    Oivallisesti oivallettu! On tämä suomen kieli sentään metkaa.

    VastaaPoista
  20. Kirsti14. maaliskuuta 2010 klo 17.23

    Niin, eikös:-)

    VastaaPoista

Kerro mitä mielessä!

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)