Opin taas paljon ihmisluonnosta. Esimerkiksi sen, että kun ihmisellä on paha olla, kun hän tuntee tehneensä virheen ja häntä ottaa aivoon ihan älyttömästi, niin silloin on pakko löytää syntipukki vaikka kiven silmästä.
Sitten vaan vängätään ja vängätään, että miksi ei jo alunperin tehty niin ja näin. No ei tehty, kun ei tiedetty. Eikä tiedetty, kun ei voitu tietää. Mutta joidenkin mielestä olisi vaan pitänyt voida tietää. Sitten kolmekymmentä ihmistä istuu neljä ja puoli tuntia puimassa laskua, joka on kokonaismenoista parin prosentin luokkaa.
Eilisestä kokouksesta saisi kyllä hienon näytelmän. Ensin ihmiset purkavat kiukkua, ja lopuksi viime hetkillä hierotaan kompromissi, joka on aika lähellä sitä päätöstä joka alunperinkin tehtiin joskus pari kuukautta sitten.
Tekstit
Entä, jos siitä tulisikin aikuisten oikeesti näytelmä - tai osa näytelmää...
VastaaPoistaViime päivinä olen miettinyt (vähän omasta kokemuksestakin), miten helposti paha tuuli leviää.
Sad sad situation ...Sorry Seems To Be The Hardest Word...
mm, näytelmiä vaan on niin vaikea saada levitykseen, ettei mulla taida riittää puhtia. Jos näytelmien saaminen teatteriin olisi edes hiukan helpompaa, niin sitten ryhtyisin heti toimeen.
VastaaPoistaJa nimenomaan, pahatuulisuus leviää. Ja tuntuu että ihmiset myös oikein pumppaavat itsensä kiukkua täyteen. Voi olla, että joskus kiukku palvelee hyviä tarkoituksia, mutta nyt tässä kohtaa en ole niinkään varma...
Tosi on aika monesti taruakin ihmeellisempää. Ihiminen on draamantajuinen olento, sen kai nämä ihmislajin lajitovereilleen luomat näytelmät ja näyttämöllepanot kertovat.
VastaaPoistaHuonosti alusteltu kokous. Lounaskonsertit on hyviä, voi jopa tehdä kaksi asiaa samalla kertaa :)
VastaaPoistaHirlii, sen olen kyllä huomannut monesti juu.
VastaaPoistaHei Hannele, en ole tainnut koskaan olla lounaskonsertissa, mutta kuulostaa hyvältä.
lillukanvarsia, lillukanvarsia! Takana eilen liki nelituntinen kiistakokous - kun ei osata isoihin asioihin mitään sanoa, kinataan oikein raskaimman kautta niistä pienistä. Meillä taitettiin peistä puolen tuntia kirjaimellisesti minuuteista: siitä kestääkö yksi asia tulevaisuudessa minuutin vai kaksi kauemmin kuin nyt.
VastaaPoistaSen täytyy olla jotenkin ihmisluonnossa, että ihmiset juuttuvat niin herkästi minuutteihin ja pieniin yksityiskohtiin yleensä.
VastaaPoistaMeillä oli joskus vuonna kivi ja keppi englannin kielen kirjassa kappale, jossa irvailtiin kokoustamista. Lupa tuhansien puntien hankintaan irtosi tuosta vain ja parin pencen kahvipullasta syttyi sota ja väännettiin kättä ja aikaa kului. Se oli siis ihan totuudenmukaista kuvitelmaa - tai mistä tiedän, kuinka paljon omaa kokemusta oppikirjojen tekijät käyttävät ;)
VastaaPoista-Lentsu
Lentsu, kyllä se noin menee. Minä luulen, että ihmiset eivät oikein hahmota isoja summia ja siksi niistä ei välttämättä ryhdytä kinaamaan. Parhaiten ihminen ymmärtää oman kuukausipalkkansa suuruiset summat.
VastaaPoista