torstai 18. maaliskuuta 2010

Mietteitä

Olen suunnitellut, että perustaisin kirkollisia asioita kommentoivan blogin Kotimaan verkkosivuille. Siellä saa kuka vain blogata, kunhan kirjoittaa omalla nimellään.

Olin välillä kyllästynyt kirkollisiin aiheisiin, mutta eilen tapasin ystävän, joka kertoi niin huvittavia juttuja hiljaisuuden retriitistä, että suorastaan lumouduin, ja tuli yhtäkkiä kauhea hinku päästä kiinni kirkkotrilogiani kolmannen osan kirjoittamiseen. Sain luvan hyödyntää hänen kokemuksiaan.

Blogiini sattumalta eksyneille voin kertoa, että Pappia kyydissä oli Kirkko-trilogian ensimmäinen osa, Pelastusrenkaita toinen.

Hiljaisuuden retriitissä voivat joskus intohimot jyllätä, mutta myös rautatablettien sekoittama suolisto saattaa tuskallisella tavalla uhata yhteistä sitoutumista ehdottomaan hiljaisuuteen.

Syy blogata Kotimaan sivuilla olisi juurikin tuo markkinointi, jota edellisessä postauksessa tuskailin. Minulla on jonkinlainen lukijakunta, joka löytää kirjani ainakin kirjastojen hömppähyllyjä kolutessaan, mutta sattumoisin tiedän, että nämä kirjani voivat kiinnostaa sellaisiakin lukijoita, jotka eivät normaalisti hömppään tartu. He voisivat lukea kirjani, jos tietäisivät niiden olemassaolosta. Mutta he eivät tiedä, koska seurakuntamediat eivät pahemmin kirjojani mainostele. Niin että mitäpä jos hyppäisi suoraan kusiaispesään?

Onko moraalitonta blogata näin tarkoitushakuisesti? Miksi yleensä toivoisin seurakuntaelämään vihkiytyneiden lukevan kirjojani? Miksi minulle eivät riitä tavalliset maallistuneet lukijat?

Olen huomannut, että on ihmisiä, jotka tunnistavat sen maailman, josta kirjani kertovat. Ja heitä se huvittaa toisella tasolla, kuin ihmisiä, joille tämä aihepiiri ei ole kovin läheinen. Tietenkin kirjani saattavat sitten myös ärsyttää joitakin ihmisiä. Jotkut ehkä kokevat minut suorastaan vainoojaksi. Joidenkin mielestä olen muuten vain lattea ja tyhmä.

Tätä blogiasiaa olen kuitenkin pyöritellyt mielessäni. Nimikin minulla jo olisi.

Share/Bookmark

16 kommenttia:

  1. Miten niin moraalitonta. Eikö juuri tuolla tavalla ole ns. "tapana" toimia kun edistää omia asioitaan. Hmmm... taidan näin kirkkoon kuulumattomana (mutta ainakin yhden kirjan lukeneena) olla hieman kyyninen. Saavatko muuten myös agnostikot perustaa blogin Kotimaan verkkosivuille?

    VastaaPoista
  2. Erinomainen idea. Ethän sinä ajatuksiasi jakaessasi ja samalla olemassaolostasi tiedotellessasi pelkästään saamapuolella ole. Kyllä ajatuksesi varmasti rikastuttavat myös lukijakuntaa. Ainakin monesti minua :)

    VastaaPoista
  3. Timbe, saavat kyllä, siis agnostikot ja ateistit ja ketkä vaan. Ainoa vaatimus on, että kirkolliset asiat kiinnostavat sen verran, että niistä tahtoo kirjoittaa, vaikka kriittisestikin.

    No niin varmaan Millan. Mutta entä jos pistän profiilikuvaksi kirjani kannen, ja salaisena päämääränä saada kirjalle lukijoita ja itselleni tekijäpalkkioita.

    VastaaPoista
  4. Kyllähän kirjailijat useinkin bloggaavat kirjan markkinointi lähtökohtinaan. No, ei tosin Kotimaa-lehden alustalla... mutta esimerkiksi Pasi Ilmari Jääskeläinenhän taisi aika avoimesti aikoinaan ilmoittaa, että perusti bloginsa markkinoimaan esikoisteostaan. Sellaisen käsityksen ainakin sain. Ja kun seuraava kirja alkoi/alkaa valmistua, vaihtui myös blogi ja sen nimi. Ainakin minusta se oli ja on ihan ok juttu. Itse asiassa tämä blogielämähän tekee kirjailijalähtöisen markkinoinnin helpoksi verrattuna entisajan mahdollisuuksiin.

    Niin että siitä vain, hyvä ajatus!

    VastaaPoista
  5. Jos tekee mieli, miksi et tekisi? Tuskin itsekään aina kaikkia motiivejasi tunnistat, joten turha miettiä niitä, joita tunnistat...

    Ei ihmisten tarvitse olla asioista samaa mieltä keskustellakseen asiallisesti. Aito erimielisyyskin on hyvä lähtökohta kritiikkiin. Kritiikki ei ole välttämättä muuta kuin palautetta, joka antaa lisämahdollisuuksia uudelleenarviointiin.

    Jos lähdet mukaan selvästi tiettyjen kirjojen kirjoittajana, se tietysti voi supistaa joidenkin lukijoiden näkökulmaa ja aiheuttaa ennakkoasenteita. Kaikki kuitenkin lähtevät omilta taustoiltaan. Sehän on juuri Se Jokin tuollaisessa keskustelussa. Miksi toinen tausta olisi omituisempi kuin toinen...

    VastaaPoista
  6. Niin, miksi en lähtisi. Tuntuisi vain nololta, jos ylläpidolta tulisi noottia, että täällä ei sitten saa mainostaa. Asian voisi tietysti selvittää etukäteenkin. Niin, varmasti kirjat aiheuttavat ennakkokäsityksiä, mutta voi olla parempi että on ennakkokäsityksiä, kuin että ei ole käsityksiä ollenkaan.

    VastaaPoista
  7. Kirsti,
    idea on hyvä. Uskon, että blogistasi on iloa ja hyötyä sekä Sinulle että lukijoille.

    VastaaPoista
  8. Minäkään en näe mitään moraalitonta, vaikka tausta-ajatuksesi olisivatkin kaupalliset. Mielestäni Millanin kommentti oli osuva. Kenenkään ei kuitenkaan ole pakko ostaa kirjaa.

    Ironista on, että juuri kun innostuin kotimaisesta kirjallisuudesta ja aloin yhä enemmän sitä lukea, muutinkin muualle.

    Olisi mahtavaa, jos suomalaisia kirjoja (suomen kielellä) voisi tilata ulkomaille kohtuupostimaksuin (kirjakerhojen kautta ei ainakaan kannata, sillä postumaksut ovat tähtitieteelliset). Tämä nyt ei liity aiheeseen mitenkään, kunhan kerroin.

    Ja kerron senkin, että tykkään lukea ajatuksiasi, vaikken usein kommentoikaan.

    VastaaPoista
  9. Niin, ehkä olen vähän ylivarovainenkin, tosiaan. Nyt minä kumminkin pistin sen blogin pystyyn, saa nähdä miten käy.

    Tiedän että monilla ulkomailla asuvilla on sama dilemma kuin sinulla Elegia. Kirjojen lähettely on yllättävän kallista.

    VastaaPoista
  10. Minäkin liityn kuoroon kahden lukijan äänellä. Kirjoita ihmeessä, tuskin sinä kauhean ällöttävästi itseäsi ja teoksiasi mainostat. Kerrot olevasi kirjailija, annat linkin jollekin tuotannon esittelysivulle, ja mainitset viimeksi käsitellesi kirkollisia aiheita. Sitten vain kommunikatiiviseksi.

    Sylvi

    VastaaPoista
  11. Kävin tänään kirjastossa lainaamassa kirjojasi. Kun en tavalliselta hyllyltä löytänyt nimen mukaan, kysäisin virkailijalta, missä mahtavat olla. Hän katsoi koneelta ja sanoi, että kaikki uusimmat kirjasi ovat lainassa. Löytyi sentään romanttisen viihteen hyllystä joku, mutta ilmeisesti virkailija luokitteli minut ennemmin dekkarien lukijaksi ja haki dekkarihyllystä ainoan paikalla olevan kirjasi "Usko, toivo ja kuolema". En kehdannut ahnehtia enempää kerralla, kun olivat niin haluttuja. Ensi kerralla saatan ahnehtiakin. Dee

    VastaaPoista
  12. No toivottavasti tuo kirja miellyttää Dee, se kai ratkaisee, että kiinnostaako ahnehtiminen seuraavalla kerralla:-)

    VastaaPoista

Kerro mitä mielessä!