Me Naiset lehden pienessä arvostelussa toimittaja sanoo, että kirjoitan pistämättömän hauskasti ja tuoreesti. Olen tietysti iloinen maininnasta, mutta samalla totean, että kyllä tämä kirjailijan taival on ohdakkeinen. Olisin nuorempana luullut, että pistämättömän hauskasti ja tuoreesti kirjoittava ihminen saisi kirjoilleen edes vähän enemmän palstatilaa. Me Naiset on tietysti silti tärkeä pioneeri, koska ne siellä siis edes tiedostavat, että minunkin kirjani ovat olemassa.
Mutta vaikeaa on. Siksi minä eräälle toimittajalle sanoinkin, kun hän soitti ja kysyi minkä uuden taidon haluaisin oppia, (siinäkin jälleen parin lauseen mittainen julkisuus tiedossa), että haluaisin oppia markkinointia. Minusta tuntuu, ettei vastaukseni oikein miellyttänyt toimittajaa. Hän olisi ehkä odottanut jotain viattomampaa taitoa, kuten käsillä seisominen tai pianonsoitto. Edellisillä haastateltavilla oli ollut sellaisia haaveita.
Uuden kirjan markkinoille tuleminen, samoin kuin apurahojen jakopäätökset ovat niitä kirjailijaelämäni kriisikausia, jotka näyttävät toistuvan vuodesta toiseen samanlaisina. En ilmeisesti koskaan totu.
sunnuntai 14. maaliskuuta 2010
Ei oikein pelitä tää markkinointi
Tunnisteet:
kaikki polkee paikallaan,
kirjailijaelämää,
Median vietävänä
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Olen aina ollut sitä mieltä, että niin riemastuttavaa, elähdyttävää ja kohottavaa asiaa kuin taide ei pitäisi sotkea kaupallisuuteen. Se on kuin pistäisi mansikoiden päälle sinappia, mutta maailma ei välitä. Rahaa täytyy olla ja tulla myös taiteilijoille, muuten loppuu muukin kuin luovuus.,
VastaaPoistaSepä se, kun ei sitä rahaa noin vaan jaella, niin sitten nousee esiin se kysymys markkinoinnista.
VastaaPoistaKirsti, mitäpä tässä muuta voi sanoa kuin että osaan kuvitella tuntemuksesi. On ihan oikeutettua toivoa saavansa kirjoilleen enempi palstatilaa. Mutta miten paljon tuo markkinointi on kiinni henkilöstä, siis kirjailijasta itsestään ja miten paljon kustantamo voi/ pitäisi tehdä sen asian eteen? Kustantamoillakin käsittääkseni on jonkin sortin intressi markkinoida sitä, mitä ne julkaisevat.
VastaaPoistaMinä arvostan kaupallisuutta ja markkinointia. Enkä ymmärrä kirjoittajia, jotka tieten tahtoen kirjoittavat vaikeasti ja hämärästi ja vain pienelle kohderyhmälle, oikeastaan vain itselleen. Mutta miten paljon ja mitä voi kirjansa julkaistuksi saaja itse tehdä markkinoinnin eteen? Etenkin jos ei ole nuori ja pitkätukkainen isotissinen sääribarbi.
Siperiina, kustannussopimuksenkin perusteella kustantamo huolehtii markkinoinnista, ja kyllähän se sitä tekeekin. Mutta perusongelma on silti sama. Kun tuotteita on pilvin pimein, ja kaikki pyrkivät markkinoimaan, niin kuka saa omalle tuotteelleen palstatilaa? Se joka markkinoi etevimmin. Uskon, että kirjailija itsekin voisi tehdä paljon markkinoinnin hyväksi, jos vain osaisi. Mutta kuten sanottu, minulla ajatustoiminta tyssää aina tässä kohdassa. En mitenkään pääse tästä eteenpäin. Sain kyllä äsken linkin kauppakorkeakoulun avoimen puolen kursseille, sieltä löytyisi kuulemma markkinointiakin.
VastaaPoistaKirsti, entäpä jos vaikka esikoiskirjailija on harmaantunut ja ei-kaupallisen oloinen mies tai nainen? Ei taida kauppakorkeakoulun opit auttaa, jos tyyppi itsessään ei ole myyvä paketti.
VastaaPoistaNiin, tietenkin harmaantuneisuus on vakava haitta markkinoinnin kannalta. Uskon silti, että tällaisenkin paketin voisi myydä, kun osaisi vaan. Voi tietysti olla, ettei mikään auta. Joskus kuitenkin tapahtuu onnenkantamoisia, muistelen Sisko Istanmäen täysosumaa, Liian paksu perhoseksi, joka ei mielestäni edes ollut mikään kauhean ihana kirja, mutta tarina sai siivet ja siitä tehtiin kiva televisioelokuva. Jokin meni markkinoinnissa nappiin.
VastaaPoistaMarkkinointi noin yleensäkin on jotakin, mikä Suomessa keskimäärin osataan huonosti. Makkaranmyynti onnistuu juuri ja juuri, koska kyseessä on haluttu peruselintarvike, muut menevät miten menevät. Tärkeämmissä, kuten autoissa, apua haetaan ulkomailta.
VastaaPoistaMitä kirjoihin tulee, niitä käytännössä ei markkinoida juuri ollenkaan. Poislukien kirjakerhotyöskentely, mikä monen kirjan kohdalla on minullekin ollut liki ainoa lähde, joka on kertonut kirjan ilmestyneen.
Sillä jos miettii kotiin putkahtaneita mainoksia, milloin niissä on kirjoista ollut kyse, paitsi kirja-alen aikaan? Ei, kirjoja ei markkinoida juuri ollenkaan.
Minusta sinun omaa markkinointiasi (kuten tämä blogi ynnä esiintymiset) ei voi moittia. Miten lienee kustantajan laita. Miten mahtanevat kirjat päästä kirjakerhon myytäviin? Siellä on aika monen kustantajan kirjoja. Taidanpa tiedustella miten on Kariston laita.
VastaaPoistaSylvi
Markkinointia tämäkin Kirsti, ja minuun tehoaa paremmin tämänkaltainen markkinointi jossa kirjailijalla on omat sivut. Olen löytänyt ne muutkin vähemmäle huomiolle jääneet kirjailijat täältä: verkosta.
VastaaPoistaKyllä sitä saa tietenkin kirjailijakin ryhtyä vaikka mimmoisiin temppuihin mun puolesta myydessään kirjaansa, mutta sekin voi pidemmän päälle alkaa tuntua pakkosyötöltä ja liialliselta tyrkyttämiseltä. Ja ainakin minussa se aiheuttaa sitten vastareaktion.
Että jos autokauppaan vertaa kirjojen myyntiä, niin auton ostaessaan kylkiäisenä tulee vaikka mitä. Että pitäisikö sitten kirjojenkin kylkiäisenä tulla tätä kaikenmoista krääsää avainperistä t-paitoihin (sori vaan, en kyllä kulkisi kirstiellillä t-paita päälläni).
Kustantamothan ovat kunnostautuneetkin tässä virtuaalimarkkinoinnissa. Teoksen sivuilla on muun muassa videoita. Etää kustantamon tulisi satsata tähän virtuaalimarkkinointiin. Kustantamojen sivut ovat itselleni se lähde numero 2, käyn säännöllisesti joiden pienkustantamoiden sivuilla. Siellä voisi kyllä olla vilkkaampaa kirjallisuuskeskustelua tai lukupiirejä tai muuta sellaista...
Uuden kirjan ilmestyminen on varmaankin ihan oma prosessinsa, ja toivon todella että kirjasi huomataan. Trilogiasi (vaikka kolmas ei ole vielä ilmestynytkään) muuten on sellainen, että soisin siitä tehtävän TV-draamasarjan. Se puuttui blogijutustani, että näin sen miltei silmissäni niin. Tästä tulisi sellainen, että jopa minäkin seuraisin sitä (olen oikeasti huonoihminen seuramaan mitään sarjoja).
Yksi tuttavani sanoi jo kirjasta Nainen, joka kirjoitti rakkausromaanin, että siitä saisi tv-sarjan. Kyllä minustakin, mutta aiemmin oli jo ollut sarja, jossa pariskunta (mies Tommi Korpela) korjasi puutaloa ja oli samaan aikaan puimassa parisuhdettaan seksuaaliterapeutilla. Epäilin, että remontointiaihe oli sillä erää kuitattu.
VastaaPoistaSylvi
Kovin tarkoin ovat muuten kaksi pappikirjaasi lainassa pääkaupunkiseudulla.
VastaaPoistaSylvi
Hannah, kustantajien markkinointistrategia on sellainen, että kun jokin kirja lähtee vetämään, niin sitä sitten voidaan kyllä markkinoida. Mutta markkinointiponnistuksia ei tosiaan tuhlata jokaiseen julkaistuun kirjaan, vaan valikoituun otokseen. Mutta suurinta osaa kirjoista ei tosiaan markkinoida juuri lainkaan.
VastaaPoistaHirlii, se kyllä markkinointia vasta vaatiikin, että saisi kirjansa televisiosarjan aiheeksi. Vilpittömästi kadehdin jokaista, jolta se on onnistunut. Niin, verkon kautta voi onneksi tälleen pienimuotoisesti markkinoida, vaikka välillä kyllä mietin että kääntyykö tämä valitus jo itseään vastaan.
Kyllähän niitä jonkun verran luetaan, Sylvi. Mutta todellisten bestselleristien lainauslukuihin on vielä matkaa.
No.
VastaaPoistaMitenkäpä sinä lopulta kohtalosi tietäsit, kuule ? :)
Hei, eka kommentti täällä. Kerron vaan että tutustuin tuotantoosi Portin novellin Paruusia myötä ja tykästyin ja nyt tätä blogia seurailleena luulen, että hyvinkin kaivaudun kirjojesikin ääreen. Lehtinovellit on varmaan aika näppärä markkinointikeino ja tuo uusia lukijaryhmiä mukaan. Kyllä tämä markkinointi jotenkin toimii :)
VastaaPoistaNo eihän sitä tiedä kohtaloaan kukaan, tosiaan Hirlii.
VastaaPoistaHei anonyymi, kiva että tykkäsit Paruusiasta. Valittaen on todettava, että toi spekulatiivisen fiktion osasto on tuotannossani aika marginaalinen, eivätkä kirjani ole oikein linjassa sen kanssa. Mutta toivottavasti sieltä jotain löytyisi.
Suomenkielisellä kirjallisuudella on myös kielellinen pulma. Suomekielistä kirjallisuutta lukee vain tätä kieltä osaava pikkuinen kansakunta täällä kaukana pohjoisessa ja jokunen asiaan vihkiytynyt muun maalainen.
VastaaPoistaVaikka on hyväkin asia, että suomenkielen asema on vahva, niin samalla se eristää meitä muusta maailmasta ja kirjailijoiden elintila tulee hyvin ahtaaksi. Suhteessa kollegoihin se merkitsee kovempaa kilpailua näillä kotimaan markkinoilla.
Suomenkielistä kirjallisuutta pitäisi kyllä paljon paljon enemmän kääntää ja myydä tehokkaammin maailmalle.
Onko sulle ehdotettu koskaan kirjojesi myyntiä käännettyinä jollekin toiselle, isommalle kielialueelle ? Harjoittako Karisto sitä ylipäätään?
No eipä ole kääntämistä ehdotettu. Olen ymmärtänyt, että siinä olisi aikamoiset muurit murrettavana. Suomalaisen kirjallisuuden vienti on käytännössä ollut ongelmallista ja vähäistä noin ylipäätään. Jotain pohjoisen eksotiikkaa tms. pitäisi ehkä olla, että muualla maailma viisari värähtäisi kiinnostuksen suuntaan.
VastaaPoistaHei Kirsti
VastaaPoistaMinulla on nyt menossa Danielle Steelin Hänen kuninkaallinen korkeutensa. Kirja on mielenkiintoinen ja romanttinen kuten Steelin kirjat yleensä. Oletko sinä lukenut Danielle Steelin kirjoja?
Hei anonyymi, juu, joitakin olen lukenut.
VastaaPoistaHei Kirsti
VastaaPoistaMinä kirjoitin juuri hömpän helmiin jutun Catherine Cooksonin Yötaivas ja sarastus kirjasta. ja minä haluaisin sen julkaistavaksi.
Oletko sinä lukenut Cooksonin kirjoja?